Yhteisellä äänellä on vahva vaikutus

Metsänhoitoyhdistykset ovat olleet jo yli sata vuotta merkittävä toimija metsätaloudessa. Alun perin yhdistyksiä perustettiin järkiperäistämään metsänhoitoa ja markkinoimaan metsien tuotteitta. Ensimmäinen metsänhoitoyhdistyslaki säädettiin vuonna 1951.

Suurelta osin metsänhoitoyhdistysten työn ansioista Suomen metsien kasvu on viime vuosikymmeninä lisääntynyt vahvasti. Hyvän metsänhoidon ansiosta Suomessa on nyt mahdollista investoida uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvaan biotalouteen.

Työtehoseuran toimitusjohtaja Juha Ojala toteaa tässä lehdessä olevassa Yliö-kirjoituksessaan (sivu 14), että Suomen metsät ovat maailman parhaiten hoidettuja.

Metsänhoitoyhdistyslakia ja metsälakia uudistettiin pari vuotta sitten perusteellisesti. Metsänomistajan mahdollisuudet päättää oman metsän hoidosta lisättiin ja pakollinen jäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä loppui. Metsänhoitomaksu muuttui vapaaehtoiseksi jäsenmaksuksi.

Lakiuudistuksilla haluttiin edistää metsätalouselinkeinojen kilpailukykyä, kannattavuutta ja metsänomistajien valinnanvapautta. Lisäksi haluttiin tasapuoliset kilpailuedellytykset eri toimijoille metsäpalveluiden tarjonnassa.

Metsänhoitoyhdistyksillä ei enää ole niin sanottuja viranomaistehtäviä. Uuden lain myötä yhdistyksistä on tullut entistä vahvemmin edunvalvontaorganisaatioita, vaikka yhdistykset toki palvelevat jäseniään myös tarjoamalla muun muassa metsänhoito- ja puunmyyntipalveluja.

Yhdistysten edunvalvontaa vahvistaa, että MTK:n järjestöuudistuksen seurauksena ne ovat voineet liittyä MTK:n jäseniksi.

Metsänhoitoyhdistysten rooliin vaikuttaa myös metsänomistajakunnan ja asenteiden muuttuminen. Viljelijät omistavat yksityismetsistä noin kolmanneksen. Kolmannes metsänomistajista asuu kaupungeissa. Suurin metsänomistajaryhmä ovat eläkeläiset. Metsänomistajia on Suomessa yhteensä yli 600 000.

Omistajarakenteen muuttuminen on vaikuttanut myös siihen, millainen on metsien merkitys omistajilleen. Maaseudun Tulevaisuuden muutama vuosi sitten tekemän kyselyn mukaan hakkuutuloja piti tärkeinä vain noin kolmannes.

Metsänhoitoyhdistysten luottamushenkilöt valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Metsänhoitoyhdistyksiä on yhteensä 74, ja marraskuussa pidetyissä vaaleissa niihin valittiin 1 660 valtuutettua.

Mikkeliläinen Noora Ruuth valittiin valtuustoon ensimmäisen kerran. Hänen mielestään metsäalan haasteena on omistajarakenteen muutos, koska nuorten, metsän monikäyttöä kannattavien ja kaupunkimetsänomistajien määrä kasvaa. (sivu 18).

Nivalalainen Juhani Kumpusalo valittiin valtuustoon neljännen kerran. Hänellä on samansuuntaiset näkemykset tulevaisuuden haasteista kuin Ruuthillakin. Omistajakunnan ikääntymisen lisäksi Kumpusalon mukaan ihmisten suhde metsään on muuttunut ja moniarvoistuva metsänomistajuus on lisääntynyt. Tästä syytä yhdistysten tarjoamien palvelujenkin täytyy kehittyä jatkuvasti. (sivu 19).

Metsien merkitys ja niihin kohdistuva mielenkiinto edellyttävät, että metsänomistajien edunvalvonta on mahdollisimman kattava sekä kotimaassa että EU:ssa.

Metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä metsänomistajat ovat mukana päättämässä, mitä palveluja yhdistykset tarjoavat ja kuinka edunvalvontaa hoidetaan. Elleivät metsänomistajat itse ole mukana vaikuttamassa metsiä koskevassa päätöksenteossa, joku muu kyllä tekee päätökset.

Palvelujen kehittämisen lisäksi myös metsänomistajien edunvalvontaa pitää kehittää.

Edunvalvonnan tarve ei riipu metsien sijainnista, omistajan asuinpaikasta eikä suhteesta metsään. Edunvalvonnan teho riippuu kuitenkin siitä, kuinka yhtenäinen joukko metsänomistajat ovat.