Pieni säästö, iso harmi

Rahapulassaan monet kunnat joutuvat karsimaan henkilöstömenoistaan. Palkat ovat kuntien suurin menoerä, joten ne ovat myös luonteva kohde säästöjen etsinnässä.

Säästöpäätökset ovat aina ikäviä. Siksi ne kohdistuvat helpoiten kohteisiin, joiden mahdollisuus puolustaa asemaansa on vähäisin. Käytännössä säästöt ovat johtaneet kunnissa määräaikaisen henkilöstön pompotteluun. Kyse alkaa jo olla kuntien maineesta työnantajana.

Huono maine voi nopeasti näkyä pulana pätevistä hakijoista. Tähän on törmätty muun muassa opetustoimessa, jossa vastavalmistuneet opettajat ovat alkaneet vältellä niukan talouden maaseutukuntia (MT 1.6.).

Vaikka moni kunta on kyseenalaisesta tavasta luopunut, edelleen osa keskeyttää määräaikaisten opettajiensa työsuhteet kesäloman ajaksi. On selvää, että tällaisista kunnista nuoret opettajat hakeutuvat muualle, jos vain voivat.

Kyse ei ole pelkästään nuorten ja määräaikaisten työntekijöiden – tässä tapauksessa opettajien – kohtelusta. Ennen kaikkea kyse on koulua käyvien lasten mahdollisuudesta saada sitoutunut ja motivoitunut opettaja.

Lyhyiden sijaisuuksien ja jatkuvasti vaihtuvien opettajien varassa toimiva koulu ei kykene asialliseen opetukseen. Tämä näkyy häiriöiden ja oppimisvaikeuksien nopeana lisääntymisenä.

Suomalainen koulu on ollut menestystarina. Lapsiin kohdistuvia huonoja säästöpäätöksiä tulisi välttää, sillä niistä voi kertyä suuri lasku pitkälle tulevaisuuteen.