Kuituverkkojen riskit voivat kaatua kunnille – liittymät on paikoin myyty polkuhintaan

Maaseudun Tulevaisuus vieraili 2016 Porin Laajakaistaverkon rakennustyömaalla Porin Laviassa Kallialan kylässä. Kuva: Jussi Partanen

Suomen tavoite on olla tieto­liikenneverkkojen kärkimaa, todetaan uudessa digitaalisen infrastruktuurin strategiassa. Liikenne- ja viestintäministeriö odottaa siihen lausuntoja juhannukseen mennessä.

Seudullisten kuituverkkojen taloudessa piilee riskejä, sillä liittymät on paikoin myyty polkuhintaan. Liikenne- ja viestintäministeriön tietoyhteiskuntalinjaus ei ota ongelmaan kantaa.

Strategian toteutuminen on pitkälti kiinni siitä, pysyvätkö kiinteitä yhteyksiä rakentavat seudulliset verkkoyhtiöt kannattavina vai tullaanko näkemään peräti konkursseja.

Näin arvioi ainakin Laitilan Puhelimen toimitusjohtaja Jouni Parkkonen. Hän perää strategiaan selvää linjausta, kuinka valokuituverkkojen toiminta taataan kattavasti koko maassa.

”Tavoite on kaikilla yhteinen. Sen sijaan ei ole löydetty yhteistä linjaa, miten alueellisia uusia verkkoja voitaisiin tukea pysymään pystyssä. Onko valtiolla tässä jokin rooli? Rahaa sillä tuskin on”, Parkkonen pohtii.

Kuituverkkoja on tällä vuosikymmenellä rakennettu uusien, yleensä kuntien takaamien verkkoyhtiöiden sekä Finnet-liittoon kuuluvien, entisten paikallispuhelin­yhtiöiden voimin. Laitilan Puhelin kuuluu viimeksi mainittuihin.

Näiden kahden välillä on iso ero siinä, mitkä rahoitukselliset lähtökohdat yhtiöillä on toteuttaa verkkoinvestointi ja sen jälkeen pyörittää kannattavaa palveluliiketoimintaa.

Parkkonen katsoo, että uudet paikallisverkot ovat suuresti riippuvaisia velkarahoituksesta ja kuntien tuesta.

”Olemme ihan erilaisessa tilanteessa. Meillä (Finnet-ryhmään kuuluvilla) on vahva tase, olemassa olevaa kassavirtaa ja liike­toimintakokemusta. On siis puskureita ja valmista osaamista”, Parkkonen sanoo.

”Mitä tapahtuu, jos uuden verkkoyhtiön kassavirta ei riitäkään uusinvestointeihin, joita väkisin tulee eteen? On saatettu myydä liittymä satasen perusmaksulla. Eihän sillä pystytä verkkoa uusimaan”, hän painottaa.

Myös Suupohjan Seutuverkon toimitusjohtaja Aatu Samppala Kauhajoelta myöntää, että verkkoyhtiöiden kesken on suurta vaihtelua. Hän aloitti Suomen Seutuverkkojen puheenjohtajana loppuvuodesta.

”Kun rakentaa harvaan asutuille alueille, se on kova ponnistus. Varsinkin alussa joutuu olemaan talouden kanssa tarkkana. Ei sovi kieltää, etteikö se olisi vaikeaa.”

Verkkoyhtiöitä on lähes 40 ja niiden koko vaihtelee muutaman sadan liittymän verkoista useiden kuntien alueilla toimiviin.