EU aikoo luokitella yritysten toiminnot ilmaston kannalta hyviin ja huonoihin – maatalous ei ole täysin ilmastokestävää

Esimerkiksi metsätaloudessa EU:n kaavailema ilmastokestävä luokittelu ei hyväksy turvemaiden muokkausta. Kuva: Kimmo Haimi

EU valmistelee luokittelua, joka jakaisi yritysten eri toiminnot ilmaston kannalta hyviin ja huonoihin. Luokittelua käytetään todentamaan yritysten kelpoisuus saamaan ilmaston ja ympäristön kannalta kestävää rahoitusta.

Maataloudessa luokittelu poikkeaa nykyisistä tuotannon kestävyyttä määrittävistä capin täydentävistä ehdoista.

"Tulkinta on vaatimustasolta maatalouspolitiikan täydentäviä ehtoja tiukempaa", MTK:n kansainvälisten asioiden johtaja Juha Ruippo sanoo.

Ruippo arvelee, että rahoituksen kautta yritetään vaikuttaa täydentäviin ehtoihin ja tiukentaa niitä.

Maa- ja metsätalous ei kaikilta osin ole luokittelun mukaan ilmastokestävää. Esimerkiksi metsätaloudessa ei hyväksytä turvemaiden muokkausta. Myös suon raivaamisesta pelloksi on rajoituksia.

Luokittelusta tulee aluksi rahoitusmarkkinoiden työkalu, eikä sitä käytetä esimerkiksi tukipolitiikassa.

Ajan myötä se kuitenkin valuu rahoitusjärjestelmään hyvin laajasti, sillä myöhemmin luokittelua sovelletaan myös pankeissa luoton myöntämiseen.

Silloin yrityksen toiminnan kestävyys voi myös vaikuttaa lainan hintaan.

Luokittelu ja kriteerit ovat niin sanottua pehmeää lainsäädäntöä. Se tarkoittaa, että EU ei velvoita noudattamaan sitä mutta haluaa kriteerien avulla työntää asioita toivomaansa suuntaan.

Luokittelua valmistelleen työryhmän jäsenen Aila Ahon mukaan ei vielä ole edes selvää, miten niitä tullaan käyttämään. Valvontaa ei viranomaisen puolelta tule.

Aho on Nordean kestävän talouden johtava asiantuntija.

Käytännössä viljelijä voi törmätä luokitteluun osana elintarvikeyrityksen tuotantoketjua. Jos elintarvikeyritys etsii sijoittajia esimerkiksi laskemalla liikkeelle vihreän joukkovelkakirjan, kelpaisi se kestäväksi vasta, kun yrityksen koko toiminta täyttää kestävyyden ehdot.

Joukkovelkakirjoilla yritykset etsivät varoja sijoittajilta esimerkiksi investointiin.

"Esimerkiksi tuotantolinja on metallia, jonka rakentamisessa voi kiertotaloutta soveltaa jonkin verran. Enemmän ilmastovaikutuksia on tuotantoketjulla, joten raaka-aineen ostaja joutuu esittämään tuottajalle vaatimuksia. Tuottaja joutuu osoittamaan tuotteensa kestävyyden", Ruippo kuvaa.

Luokittelu on kohtalaisen yksinkertainen teollisuuden osalta. Investointi aurinkoenergiaan on ilmastolle myönteinen, investointi hiileen ei ole.

Maatalouden toimintojen luokittelu on ollut vaikeaa, sillä kaikki prosessit eivät ole ihmisen hallinnassa.

"On ollut hankala löytää yksiselitteisiä määreitä, joita voi mitata", Aho kertoo.

Maataloudessa onkin määritelty erilaisia ilmastolle myönteisiä käytäntöjä, kuten viljelytekniikoita.

Luokittelu on vain yksi kymmenestä komission kestävän rahoituksen toimesta.

"Työntöä tulee useasta suunnasta. Se voi olla ensin heinällä työntämistä, nyt jo ehkä pajunoksalla", Aho kuvailee prosessia.

Komission mukaan EU:n yritysten toiminta ei tuota vuoteen 2030 asetettuja ilmastotuloksia ilman mittavia investointeja.

Investointeja tarvitaan lähes 180 miljardia euroa lisää ja niihin komissio haluaa kestävän rahoituksen markkinoita selkeyttämällä kannustaa.

Uudistusta tehdään finanssialan näkökulmasta. Rahaa on tarjolla ja kestävien sijoitustuotteiden kysyntä kasvaa. Jos EU määrittää kestävyyden, pelikenttä on selvä kaikille. Työkalujen puuttuminen on Ahon mukaan estänyt kehitystä.

Aho ei pidä komission tavoitetta 180 miljardin investoinneista mahdottomana toteutua.

"Pääomamarkkinoiden kokoon nähden summa ei ole kovin suuri ja rahan puutteeseen tavoite ei kaadu. Ongelma on reaalitaloudessa. Ei ole kohteita, joihin voisi kestävästi sijoittaa."

Tavoite on saada paketin ensimmäinen vaihe valmiiksi Suomen puheenjohtajuuden, eli loppuvuoden, aikana. Siinä määritellään yleiset periaatteet.

Luokittelu määritellään tarkasti vasta myöhemmin. Sitä valmistelevan työryhmän työ on alussa.

"Nyt on käsitelty vasta ilmastonmuutokseen sopeutumista. Esimerkiksi kiertotaloutta, saastumisen estämistä ja vesitaloutta on määriteltävänä vielä aika paljon", Aho sanoo.

FAKTA

Kestävä rahoitus

EU:n jakaa yritysten toimet ilmastokestävyyden kannalta kolmeen eri ryhmään. Kaikkiaan luokiteltavia toimintoja on 67 erilaista.

Parhaat toimet ovat kestäviä nyt ja niiden katsotaan pysyvän sellaisina vuoteen 2050 asti. Sellaisia ovat uusiutuva energia ja sähköautot sekä metsänistutus.

Toinen ryhmä on toiminnot, jotka ovat nyt isoja päästölähteitä ja kaukana hiilineutraaliudesta, mutta joiden päästöt voidaan saada nollaan vuoteen 2050 mennessä. Tässä ryhmässä ovat esimerkiksi rakennukset ja osa kuljetuksista.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat toimet, jotka auttavat muita toimintoja vähentämään päästöjä. Esimerkiksi tuuliturbiinit, ohjelmistot ja energian optimointi ovat tällaisia.