Onnellisen elämän viitekehys on muuntunut matkan varrella – tuoreen tomaatin maku on erinomainen, vaikkei se olisikaan omasta kasvihuoneesta. - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Onnellisen elämän viitekehys on muuntunut matkan varrella – tuoreen tomaatin maku on erinomainen, vaikkei se olisikaan omasta kasvihuoneesta.

Lapset ovat kasvaneet puutarhankuopsutuksessa sekä ansarillisessa että ansarittomassa arjessa. Näin kirjoittaa Sari Hyvärinen Miljoona virkaa -kolumnissaan.

Onnellisen ja kokonaisvaltaisen elämän viitekehykseeni on kuulunut vehreä taimitarha, josta lapset napsivat tomaatteja, haen salaattiainekset ja säilön talven kotivaran.

Ensimmäinen kasvihuone oli valmispaketti. Olin ylpeä kirkkaista, kovamuovisista ikkunoista: ei harmahtavia rullamuoviviritelmiä eikä niskaan tipahtavia giljotiinilaseja. Innoissani koulin tiuhoja sirkkalehtiryppäitä istutusrasioihin. Voi miten näppärää, purkit maatuvat mullan sekaan ja teen joululahjoja täynnä pikkelöityjä herkkuja.

Osa taimista tuotti lopulta satoakin mutta jäi kauas kaupoissa muutamalla eurolla myytävien elinvoimasta. Pahvipurkit töröttivät syksyllä kuivan mullan seasta ja vihertävät muovi-ikkunat odottivat pesuinspiraatiota. Muutaman tuulenheittelemän talven jälkeen kokosin kasvihuoneen terassin päälle lasten uima-altaan suojaksi. Syksyn tullen purin komeuden osiin kertoen palasista talon ostajille.

Seuraavaan kotiin tuli kasvihuone ennen puuvajaa, koska joskus unelmat ovat tärkeämpiä kuin looginen eteneminen. Vanhoista ikkunoista ja metritavarasta rakentamani, merituulelta suojaava pikku ansari oli tunnelmallinen.

Yrtti-istutukset omenalaatikkohyllyillä, tomaatti vanhassa emalikattilassa ja kasvatuskokeilut kauniissa astioissa miellyttivät visuaalista silmää, vaikkeivät omavaraistalouteen riittäneetkään. Tiilistä koottu lattia toimi hämmentävän hyvin ensikertalaisen tekeleeksi. Miniatyyripöydän ääressä sopi vaikka kirjoittaa runoja: ikkunoista väikkyvä meri inspiroi.

Uusin orangeriani on vasta aurinkoiselle paikalle järjestykseen pyöriteltyjä isoja kiviä ja betonimöhkäleitä eli tulevaisuuden tunnelmallinen, sammaloitunut ja erinomaisesti lämpöä sitova kivijalka, jykevä perustus kauniille kasvihuoneelleni.

Vanhat ikkunat odottavat pihavajassa. Välillä käyn niitä läpi muistellen, mikä on menossa leikkimökkiin, mikä kasvihuoneeseen ja mikä on vielä vailla kohdetta. Sisustus- ja puutarhalehtien ja -kirjojen ideat hiovat visiotani. Suunnitelmissa väikkyvät niin kastelu- ja tuuletusjärjestelmät kuin romanttisesti sisustettu viherhuonekin, jonne vetäytyä lukemaan tai istumaan iltaa ystävien kanssa. Haaveiluvaiheessa kaikki unelmat ovat vielä toteutettavissa.

Onnellisen elämän viitekehys on muuntunut matkan varrella. Tuoreen tomaatin maku on erinomainen, vaikkei se olisikaan omasta kasvihuoneesta. Lapset ovat kasvaneet puutarhankuopsutuksessa sekä ansarillisessa että ansarittomassa arjessa. Mietin kyllä, josko rakentaisin pikku lasihuoneen seinää vasten jo nyt. Kun tuli ostettua niitä tomaatintaimia silti.

Lue lisää

Kaipuu ihmisten keskelle iski voimalla

Ravinneliuos mahdollisesti syyllinen tomaattien kasvustovaurioihin Ruotsissa

Peuranulkofileet ja tomaattisalsa

Tuhlaajapoika palaa luontoon