Empivä Sanna Marin sai mitä tilasi - seuraavina vuosina kannattaa tilata muuta - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Empivä Sanna Marin sai mitä tilasi - seuraavina vuosina kannattaa tilata muuta

On sinänsä hyvä, että Marin ja toivottavasti muutama muukin entinen metsänhoidon kriitikko edes nyt haikailee kadotettujen työpaikkojen, veroeurojen ja vientitulojen perään. Seuraavina vuosina kannattaa kuitenkin tilata jotain muuta.

Kun pääministeri Sanna Marin (sd.) nyt haikailee Kaipolan tehtaan perään ja vaatii teollisuudelta yhteiskuntavastuuta, osa metsänomistajista ei tiedä, uskoako korviaan. Niin nihkeästi vielä viime vuoden keväällä ennen eduskuntavaaleja sosialidemokraattien varapuheenjohtajana toiminut Marin suhtautui metsien hakkuisiin.

Maaseudun Tulevaisuuden vaalipaneelissa tammikuussa Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla Marinilla oli huomattavia vaikeuksia hyväksyä kestäväksi tasoksi tuolloisia hakkuumääriä, jotka lähentelivät 80:tä miljoonaa kuutiota vuodessa. Itse asiassa hänellä oli vaikeuksia myös määritellä sopivaa tasoa yleensä.

Metsien kasvu arvioitiin jo tuolloin noin 107 miljoonaksi kuutioksi vuodessa. Edellisen vuoden 78 miljoonan kuution ennätyshakkuut perusteltiin aiemman vuoden huonojen korjuuolojen seuraukseksi. Useat asiantuntijat ennustivat jo tuolloin vanhojen tehtaiden sulkemisia ja muistuttivat uusien mahdollisten investointien toteutumisen kestävän joka tapauksessa vuosia.

Silti vihreiden, useiden ympäristöjärjestöjen ja osaltaan myös asiassa empineen Marinin yhteenliittymä loi maahan epäluuloa hiilinielujen vähenemisestä ja vastuuttomasta suomalaisesta metsäpolitiikasta.

Korona-ajan vastoinkäymisiä ei tuolloin toki tiennyt kukaan, mutta laaja vastuullisten suomalaisten metsänomistajien joukko pyrki useaan kertaan varoittamaan tekemästä politiikkaa, joka heikentää teollisuuden investointihaluja.

Silti tätä keskustelua on ylläpidetty ja tässä sitä nyt ollaan.

Metsät kasvavat edelleen huippuvauhtia. Laaja yhteisymmärrys lienee noin 108 miljoonan kuution vuotuisesta kasvusta. Samalla markkinahakkuiden määrä on pudonnut rajusti. Kuluvan vuoden arvio on Luonnonvarakeskuksen mukaan enää 62 miljoonaa kuutiota. Kokonaishakkuutkin jäänevät alle 70 miljoonaan kuutioon.

Investoinnit ovat Metsä Groupin Rauman sahaa ja Kemin mahdollista biotuotetehdasta lukuun ottamatta jäissä. Uusista investoinneista ei kukaan enää puhu. Kaipolan kohtalo on tiedossa ja lisää samanlaisia uutisia saattaa olla tulossa.

 

Maailmanmarkkinoiden suhdanteilla on toki osansa asiaan, mutta niin on myös sillä ilmapiirillä, jota metsäteollisuuden kriitikot saivat tähän maahan aikaan. On toki loistava asia, että metsien hiilinielut nyt ennestään vahvistuvat. Tosin nekin kasvavat paremmin, jos metsiä hoidetaan. Eikä suomalaista vastuullista metsäsektoria tästäkään asiasta kukaan nyt kiitä.

Myös vientitulot jäävät saamatta, samoin kotimaahan maksettavat verot vähenevät työpaikkojen myötä. Kun kasvu aikanaan kiihtyy, investoinnit suuntautuvat hyvin todennäköisesti maihin, jossa metsien vastuullinen hoito ei ole Suomen tasoa.

On sinänsä hyvä, että Marin ja toivottavasti muutama muukin entinen metsänhoidon kriitikko edes nyt haikailee kadotettujen työpaikkojen, veroeurojen ja vientitulojen perään.

Joskus kuitenkin saa juuri sitä mitä tilaa. Seuraavina vuosina kannattaa tilata muuta.

Metsien kasvu kiihtyy edelleen ja kotimaisen metsätalouden anti hiilineutraalin Suomen eteen on nyt entistäkin parempi.

Metsäteollisuus on Suomelle aivan välttämätön toimiala. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää sen tuottamaa taloudellista ja ekologista hyötyä käyttämättä.

 

Korjattu 11.9.2020 kello 8.18 Rauman sahan osalta, se on Metsä Groupin eikä UPM:n hanke.

Lue lisää

Vihreät: kannabiksen käytön rangaistavuudesta tulisi luopua – aloite kannabiksen kieltolain kumoamisesta ei mennyt läpi puoluekokouksessa

Etätyö maalla muutti ajattelua, kertoo professori Pekka Sauri MTV:n kolumnissa – "Keskusta takaisin Maalaisliitoksi"

Vihreä maidontuottaja: "Helsingissä asuessani ajattelin itsekin maataloudesta eri tavalla kuin nyt"

Muikku-ukko on korkein arvonimi, jonka 70 vuotta täyttävä Erkki Liikanen on koskaan saanut