MT Hevoset: Voit lukea MT Hevoset -sisältöjä maksutta 8.2.2021 saakka.
Kolumni

Ei kuntien välillä ole kaunoja vaan niissä asuvien ihmisten – miksi rajat ovat meille niin tärkeitä?

Voit kuunnella kolumnin myös Olgan kertomana.

Olen tässä viime aikoina miettinyt rajoja. Kotikuntani Iitti irtautui nyt vuodenvaihteessa Kymenlaaksosta ja se liitettiin osaksi Päijät-Hämettä. Se, että tieposkeen vaihdettiin uudet kyltit, oli joillekin varmasti hieno hetki, mutta minulle aikalailla yhdentekevää.

Takana oli kuulemma Iitin vanhat kaunat Kouvolan kanssa, mutta kuten ystäväni osuvasti asiasta keskusteltaessa mainitsi, eiväthän kunnat mitään kaunaa kanna, ihmiset kyllä.

Luen parhaillaan Tommi Kinnusen upeaa kirjaa Ei kertonut katuvansa, missä vuonna 1945 sodan päättyessä viisi suomalaista naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kävellen poltetun Lapin läpi kotiin.

Siinä naiset kävellessään ikään kuin vahingossa ohittavat Norjan ja Suomen rajan. Silloin päähenkilö pohtii, miksi rajat ovat niin tärkeitä. Miksi niiden edestä soditaan kaikkialla, mutta kun ylittää rajan erämaassa, se, onko raja tässä vai sata kilometriä toiseen suuntaan, tuntuu yhdentekevältä.

Jos nyt koronan tuottamaa lokeroitumista ei ajatella, globaali trendi on päästä kaikenlaisista rajoista irti, henkisistä tai solidaarisuutta koskevista rajoista puhumattakaan.

Toisaalta, vaikka maiden välisiä rajoja pyritään avaamaan niin paljon kuin mahdollista, paikalliset rajaviivat tuntuvat tulevan sitäkin tärkeämmäksi.

Maakuntarajoja muutetaan poliitikkojen visioiden mukaan. Ihmiset ohjataan omaan kuntaan kouluun, lääkäriin tai muille asioille, vaikka joku muu olisikin lähempänä. Iänikuisten kylien rajat on suurin piirtein poltettu näkyviksi maan pintaan. Puhumattakaan naapuritontin rajoista.

Minä asun omasta mielestäni maailman parhaassa paikassa ja rakastan asua tässä talossa. Samalla minua vähän harmittaa se, miten paljon olen kiintynyt tähän paikkaan. Että olen kahlinnut itseni tähän Iitin Sääskjärven kylään loppuelämäkseni, koska täällä on talo, missä haluan yöni viettää.

Maailmassa on niin paljon paikkoja, missä olisi kiva vielä ehtiä asua, mutta ei, tähän minä jämähdin, koska ostimme tämän ja tämä tuntuu kodilta.

Pidän kiinni tästä kynsin hampain ja jos joku tulisi kysymään, että myy Olga tuosta tuo alapelto, niin vastaus olisi jyrkkä ei.

Oman tontin laajeneminen taas on kyllä vaihtoehto. Kun viereinen iso metsäpalsta tuli myyntiin vuosia sitten, meillä ei ollut varaa ostaa sitä.

Kun sen ostaneet sijoittajat päättivät pian oston jälkeen harventaa kyseistä metsää, tuli metsäkoneita kuunnellessa sellainen olo, että jos nyt edes siitä meidän talon viereisen siivun saisi ostettua. Etteivät tikat katoaisi lähimetsästä ja lempparini satakieli lakkaisi laulamasta. Yksi puhelinsoitto ja pian teimme kaupat elämämme toistaiseksi kalleimmasta hehtaarista. Nyt oli myyjän markkinat.

Helsinkiläinen ystävämme omistaa Keski-Suomessa kesäpaikan, pienen vanhan tilan ja piharakennusta suunnitellessaan hän keksi kysyä naapurin isännältä heidän tontin kulmassa olevaa joutomaan palasta, josko hän myisi sen tarvitsevalle?

Päätti olla antelias ja tarjota viittäsataa euroa, eihän siinä ollut epämääräistä lepikkoa kun muutama aari. Ystäväni selitti minulle ja miehelleni Tuukalle tuohtuneena, kuinka naapuria oli vain kuulemma naurattanut. Meitä asia kieltämättä myös huvitti, olihan meillä omaa metsäpalstalainaamme vielä rutkasti maksamatta.

Ehkä rajojen veto on vain meidän kaikkien perusluonteessamme.

Meidän lapsillamme ei ole omia huoneita, mutta silti jokainen on väkertänyt isoon leikkihuoneeseen oman nurkkauksensa. Minä menen tämän kolumnin kirjoittamisen jälkeen nukkumaan myöhemmin kuin Tuukka, ja siellä se on taas raivostuttavasti kääntänyt polvensa häiritsevästi minun puolelleni sänkyä.

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Lue lisää

Pääministeri Marin: Nykyisillä rajoitustoimilla tuskin mennään kovin pitkään, vaan kiristyksiä tullaan tekemään

THL: Suomessa on raportoitu 496 uutta koronavirustartuntaa

Konkurssi ei pelota, mutta stressi on suurta – moni yrittäjä arvioi työkykynsä olevan huolestuttavalla tasolla

Nordea ennustaa Suomelle kolmen prosentin talouskasvua tänä vuonna