Voittiko Venäjä?
12.2.202101:00
Venäjä kulkee nyt autoritaariseen suuntaan ja kauemmaksi eurooppalaisista arvoista. Venäjän opposition johtohahmon Aleksei Navalnyin kohtelu ja väkivalta rauhallisesti esiintyneitä mielenosoittajia kohtaan kertovat itäisen naapurimme äärimmäisen huolestuttavasta kehityssuunnasta.
Heikko talouskehitys ja jättimäiseksi paisuneet korruptio-ongelmat lisäävät kansalaisten tyytymättömyyttä hallintoon ja poliittiseen järjestelmään. Venäjän valtajärjestelmä ei vielä huoju, mutta epäjatkuvuuden merkit ovat selvät.
EU:n ulkopoliittisen korkean edustajan Josep Borrellin vierailu Moskovassa on saanut EU:n sisällä aikaan vilkkaan keskustelun Unionin Venäjä-politiikasta. Itse matka oli tarpeellinen ja EU:n aiempien päätösten mukainen. Vierailulla Borrell saattoi kertoa suoraan EU:n yhteiset vaatimukset Navalnyin ja aiheettomasti vangittujen mielenosoittajien vapauttamisesta. Borrellin esiintyminen vierailun yhteydessä pidetyssä lehdistötilaisuudessa oli kuitenkin epäonnistunut ja jätti EU:n linjasta ponnettoman kuvan.
Toisin kuin osa kommentaattoreista arvioi, ei Borrellin vierailu ollut myöskään Venäjän ulkopolitiikan kannalta menestys. Ulkoministeri Sergei Lavrov pärjäsi liian hyvin. Hän näyttäytyi eurooppalaiselle yleisölle huonossa valossa: vieraan mielipiteelle ei juuri arvoa annettu. Vierailu ja erityisesti lehdistötilaisuuden sisältö vähensivät eurooppalaisten päätöksentekijäin ja suuren yleisön hyväksyntää Venäjän hallinnon toiminnalle.
Kansainvälisillä kentillä maltillisena tunnetun Borrellin tuomiset Moskovasta ovat harvinaisen tylyjä. Venäjän hallinto on matkalla kohti autoritaarisuutta, ja Venäjä pitää liberaalia demokratiaa uhkana. Rakentavaan suhteeseen Venäjällä ei ole mielenkiintoa, mikäli ihmisoikeudet liittyvät asiaan, Borrell arvioi.
Selvää on, että lähiajat tulevat olemaan EU-Venäjä-suhteissa äärimmäisen rasitettuja. Moni läntinen toimija odottaakin nyt suurella mielenkiinnolla, mitä Venäjän kansa sanoo syksyn duuman vaaleissa.
EU:n ulkopoliittisessa toiminnassa ihmisoikeuksien edistäminen on keskeisessä roolissa. On ilmeistä, että Navalniyn tapauksessa EU:ssa lisääntyy pakotteiden kannatus. Kyseeseen tulee uuden ihmisoikeusloukkauksiin reagoimiseksi tarkoitetun henkilöpakotteita koskevan mekanismin käyttöönotto. Tämä mekanismihan hyväksyttiin EU-parlamentissa viime vuoden lopulla.
EU-parlamentissa on niitäkin, jotka vaativat kovien talouspakotteiden käyttöönottoa tai Itämeren ali kulkevan Nord Stream 2-kaasuputken rakentamisen keskeyttämistä. Suomi on johdonmukaisesti katsonut, että kaasuputki on Keski-Euroopan maiden ja erityisesti Saksan hanke, eikä ole Suomen asia määritellä, mistä kukin EU-maa energiansa tuo.
Navalnyi on useaan kertaan toivonut, etteivät länsimaat lähtisi talouspakotteiden tielle, sillä siinä rangaistaisiin tavallisia venäläisiä. Navalnyin toive on, että pakotteet kohdistettaisiin niihin henkilöihin, jotka ovat syyllisiä ihmisoikeusloukkauksiin ja jotka suuresti hyötyvät korruptiivisesta järjestelmästä.
Iso askel olisi yksin se, että EU laittaisi rahanpesua koskevat säädöksensä ajan tasalle. Hämärän korruptiorahan siirtelyyn puuttuminen tervehdyttäisi taloutta ja tarkoittaisi samalla miljardiluokan tuloja eurooppalaisille verottajille. Tässä EU-komissiolta odotetaan uusia esityksiä vielä tämän kevään aikana.
Suomelle ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittaminen on yksi keskeisistä arvoistamme maailmalla ja myös naapuruussuhteissamme. On kuitenkin muistettava, ettei se tarkoita yhteistyöstä luopumista; dialogia Venäjän kanssa tarvitaan myös jatkossa. EU-Venäjä-suhteiden huonontumisessa ei ole voittajia, on vain häviäjiä.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).
Venäjän hallinto on matkalla kohti autoritaarisuutta, ja Venäjä pitää liberaalia demokratiaa uhkana.
- Osaston luetuimmat
