Kolumni

EU:n metsäpäätösten tahti kiihtyy

Viime viikolla Eu-instituutiot hyväksyivät historiallisen ilmastolain, jossa unionin kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä 55 prosenttia.

Kun päästöjen vähennyspotentiaali hiilinieluilla otetaan huomioon, tavoite nousee noin 57 prosenttiin.

Ilmastolaki on laajempi kehys, jonka vanavedessä tulee useita lainsäädäntöesityksiä. Muutaman vuoden takaa metsäalalle tuttu lulucf, jolla EU-komissio seuraa kunkin jäsenmaan metsätalouden päästöjä ja nieluja, on takaisin kuvioissa.

Euroopan komissio antanee esityksen metsien ilmastosääntelystä kesäkuussa, jolloin lulucf-valmistelun toinen kierros alkaa.

Uhkakuva on edelleen sama kuin edellisellä kerralla: jos laskentasäännöt hoidetaan huonosti, Suomi joutuu maksamaan metsien käytöstään tilanteessa, jossa metsien hiilinielut ja -varastot todellisuudessa sen kuin kasvavat.

Toinen kamppailu ilmastoasioissa tullaan käymään jälleen siitä, millainen puubiomassa nähdään energiantuotannossa kestävänä.

”Jos päivitys hoidetaan huonosti, jälkilasku tulee meille metsäisille maille”, ilmastolakia Euroopan parlamentissa neuvotteleva Nils Torvalds (r.) luonnehtii tulevaa savottaa.

Mitä tällä kertaa laskennoissa voitaisiin tehdä toisin estääksemme samat sudenkuopat kuin vuonna 2017?

Vaikka hiilinielulaskelmien pohjana on biologia, lopulta kyseessä on poliittinen vääntö. Jotain on tehtävä itse nielumatematiikalle, joka on johtamassa siihen, että Suomen metsät ovat nielujen sijaan päästöjä.

Reilu kolme vuotta sitten päätetty, historialliseen metsänkäyttöön perustuva laskentamalli ei kohtele metsäisiä EU-maita oikeudenmukaisesti.

Parempi keino olisi, jos metsänomistajien tekemä ilmastotyö otettaisiin sellaisenaan huomioon. Nyt nielun käyttöä rajoitetaan niin kutsutulla kattoluvulla, eli vain pienen osan nieluista voi käyttää muiden päästöjen kompensoimiseen.

Haasteen EU-päätöksenteossa tekee se, että iso osa metsien pinta-alasta painottuu vain tiettyihin valtioihin.

Tärkeää onkin, ettei Suomi joudu kuittaamaan nieluillaan muiden EU-maiden ilmastopäästöjä.

EU:n yhteinen hiilinielupankki ei kuulosta hyvältä. Metsien museoiminen ei ole vastaus ilmastotalkoisiin tai fossiilitalouden kampittamiseen.

Vaikeinta on saada komissio ymmärtämään tämä. Keskustellessani erään suomalaisen metsävaikuttajan kanssa, hän totesi: ”Sitä odottaa ihmeissään, että mitä hullumpaa EU:ssa vielä voidaankaan esittää metsäalan toimintaedellytysten hankaloittamiseksi.”

Tämä kertoo paljon.

Metsäasioiden valmistelu on komissiossa pienen porukan käsissä. Vaikka maatalouskomissaarilla olisi sananvaltaa metsäasioihin, poliittista valtaa käyttää eniten ympäristökomissaari.

Neljä vuotta sitten keskusteluilmapiiri oli erilainen kuin nyt. Metsäasioiden laajuuteen alettiin silloin vasta hiljalleen herätä.

Komission lempilapsi eli Green Deal on nostanut ne kuitenkin monen asian keskiöön. Tämä yhdistettynä siihen tosiasiaan, ettei suomalaiselle metsätaloudelle löydy EU:sta tarvittavaa ymmärrystä, on haaste, jota pitää kampittaa vuodesta ja lainsäädännöstä toiseen.

Prosessin kerran läpikäyneenä olemme ehkä paremmin valmistautuneita siihen, mitä lulucf tuo tullessaan. Suomella on paljon pelissä.

Lue lisää

Turpeen käyttö vaakalaudalla – EU-säädös uhkaa kiristää kasvihuoneiden, Neovan ja koko Euroopan puutarha-alan rahoitusta, jos kohteiden luokittelua ei muuteta

Ville Niinistöstä europarlamentin pääneuvottelija hiilinieluista – "Luonnon ja ilmaston vaaliminen sekä kestävä talous eivät ole toisilleen vastakkaisia tavoitteita"

EU-päätökset ovat sinulle tärkeitä

Metsänomistaja hyötyy EU:n uudesta nielulaskennasta – komissio suunnittelee hiilisertifikaattia, joilla metsänomistajien hiilinielut tulisivat osaksi päästökauppaa