Valloittavia lumihahmoja

Pienen pieni karhuko se siinä lepää? 

Eteläisen Suomen helmikuu jatkaa vahvasti talvista kulkuaan. Päivät jatkavat pitenemistään aamuista iltoihin. Kaikki saavat nauttia vanhan, hyvän ajan talvesta.

Valokuvaajankin mieli alkaa kummasti piristyä. Kamera kulkee yhä useammin mukana. Mielen perukoilla kytee ajatus löytää vaaleuden keskeltä uusia ja piristäviä kuvauskohteita.

Lumisessa metsässä askeleet painuvat pehmeään hankeen. Kulku on sangen vaivalloista mutta antoisaa. Puut eivät ole vielä kokonaan karistaneet lunta oksistoistaan. Oksanhangat kannattelevat edelleen valkoisia lumipaakkuja, jotka saavat mielenkiinnon hereille. Nuoren koivun oksanhangassa lepää vasten kirkasta valoa hahmo, joka laittaa mielikuvituksen lentoon. Onko hahmo pieni köyryselkäinen karhu , joka on raukeana laittautunut oksalle lepäämään? Jalat vallattoman vapaasti killuen, kuulaan pakkaspäivän auringosta nauttien. Sen miettiköön jokainen itse mielessään.

Kostean yön jälkeisen kuuran ilmaantuminen saa luonnon aivan uudella tavalla hehkumaan. Kamera tuo lumihiutaleiden muodot esille vasta varsin läheisessä tarkastelussa. Hiutaleiden monimuotoisuus on todella valloittavaa. Läpinäkyvyys ja reunojen hyvinkin erilainen rosoisuus antavat oman mielenkiintonsa. Näihin ei koskaan kyllästy.

Jäätyneet lumihiutaleet näyttävät valloittavilta läheltä katsottuna. 

Väriläiskät lumen keskellä huutavat poissaolollaan. Havupuiden vihreiden neulasten joukosta löytää tarkalla hakemisella varsin upeita yksityiskohtia. Kaarevaan männynneulaseen on tarttunut hentoisen kevyt lumihiutale. Näyttäisi, että mikään ei pidä niitä yhdessä. Jostain kumman syystä ote kuitenkin kestää. Muutaman millin kokoisesta jääkappaleesta mielikuvitus loihtii hahmon, joka on lähdössä kiipeämään neulasten väliä ylös kohti taivasta. Miksi näin? Se jääköön katsojan päätettäväksi.

Pieni jäähahmo kiipeää ylös neulasta pitkin.