Valoa kohti, myös hallituksessa
Talouspolitiikan iso linja ei voi olla viiden puolueen neuvottelujen jatkuvaa kompromissin tekoa.7.5.202102:00
Sanna Marinin hallitus kävi kehysriihessä kuilun partaalla – ja hetken aikaa sen ylikin. Kurkistus pimeään tuntemattomaan kuitenkin toi lopputulokseksi riittävästi kompromissihalua, jotta hallitusyhteistyö voi jatkua.
Hallituksen pääpuolueiden välejä yhdeksänpäiväiseksi venynyt loppuvaalikauden budjettiraamien sopiminen koetteli pahasti. Hallitusyhteistyössä aiemmin ollut keskustan ja vihreiden jännite siirtyi nyt ensi kertaa hallituksen pääakselille.
Uudet jännitteet kipunoivat julkisuudessakin poikkeuksellisella tavalla ja näyttivät hetken aikaa olevan jo lopettamassa yhteisen taipaleen kesken koronataistelun.
Keskustassa pitkään kytenyt, jossain määrin epämääräinen tyytymättömyys ja pahoinvointi siirtyivät runsaaksi viikoksi Säätytalolle koko kansan nähtäväksi. Tyytymättömyyden alkujuurta on ollut vähän vaikea paikallistaa.
Hallitusneuvotteluissa kaksi vuotta sitten keskusta pärjäsi poikkeuksellisen hyvin. Kaikki keskustan naulaamat kymmenkunta neuvottelutavoitetta toteutuivat. Maatalouspolitiikan rahoitus, veroratkaisut, sote-uudistuksen maakunnat, kotihoidontuen leikkaamattomuus ja monet muut asiat menivät juuri niin kuin keskusta halusi.
Tästä huolimatta keskusta ei ole kokenut oloaan Rinteen tai Marinin hallituksen riveissä kotoisaksi. Tappiollisten eduskuntavaalien jälkeen keskusta hakee edelleen omaa suuntaansa. Etsiskely tuottaa monenlaista kärhämää, jota hallituskumppaneiden monet ulostulot ovat onnistuneet lähinnä vain lisäämään.
Erityisesti huonoa mieltä ovat tuottaneet vihreiden ja keskustan keskinäinen mittailu ympäristöpolitiikasta ja ilmastonmuutokseen vastaamisen työkaluista.
Keskustan vaikeuksien isona syynä taitaa olla uuden aseman opettelu. Keskusta ehti olla vuoden 1987 jälkeen kolmenkymmenenneljän vuoden ajanjaksolla vain kahdessa roolissa: joko pääministeripuolueena tai oppositiossa.
Tuosta asetelmasta sopeutuminen hallituksen kakkospuolueeksi ja valtiovarainministeripuolueeksi vaatii uuden opettelua.
Keskustan puheenjohtajaehdokkaana Annika Saarikko sanoi osuvasti, että keskustan pitää vihdoin päättää, onko puolue hallituksessa vai oppositiossa. Nyt tuo asetelma on Saarikon itsensä päätettävänä.
Kansalaisten vaaleissa antaman tuen aikaisempaa tasaisempi kanavoituminen useammalle puolueelle tuottaa väistämättä vaikeampaa ja sirpaleisempaa politiikkaa. Suuria, edes lähelle 25 prosentin kannatusluokkaan yltäviä puolueita emme ole nähneet kertaakaan vuoden 2007 jälkeen.
Hallituksen kahden suurimman puolueen kyky luottamukselliseen yhteistyöhön ei ole kadottanut merkitystään. Talouspolitiikan iso linja ei voi olla viiden puolueen neuvottelujen jatkuvaa kompromissin tekoa.
Talouspolitiikassa linjan pitää perustua kestävään ajatteluun, jota pääministeri ja valtiovarainministeri vievät yhteistyössä eteenpäin ja uskaltavat yhdessä myös puolustaa.
Tämänkin hallituksen isoin asia on onnistua työllisyyden parantamisessa. Ja silloin kyse ei ole nyt puheena olevista teoreettisista, uudella muotitermillä päätösperäisistä työpaikoista vaan aidosta työllisyyskehityksestä.
Kun puheenjohtaja Saarikko ottaa lähiaikoina vastuulleen valtiovarainministeritehtävät, hallitusyhteistyö voi selkiintyä. Valtiovarainministerin paikalta talouspoliittinen keskustelu on uskottavampaa kuin kulttuuriministerin tuolilta käytynä.
Keskustan puheenjohtajan paluu valtiovarainministeriön johtoon voi olla se iso rytminmuutos, jota keskusta itsekin näyttää kaipaavan. Ehtona kuitenkin on, että puheenjohtajan takana seisoo kohtuullisen yhtenäinen puolue, joka haluaa vaikuttaa maan asioiden hoitoon – hallituksesta käsin.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).
Talouspolitiikassa linjan pitää perustua kestävään ajatteluun.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
