Kolumni

Luulitko että vain koiraslinnut laulavat – välillä on terveellistä ällistyä

Isoäitini rakasti lintuja. Keväisin hän odotti kiuruja, peippoja, punarintoja ja muita muuttolintuja kuin ystäviä kaukomailta. Ihmettelin, miten hän oli tutustunut kaikkiin siivekkäisiin.

Olin oppinut vain tali- ja sinitiaisen pihan ruokintapaikalta ja haarapääskyn Peukaloliisa-kirjasta. Muut pikkulinnut olivat tummia vilahduksia ­näkökentän laidalla.

21-vuotiaana päädyin Kullaalle opiskelemaan luontokartoittajaksi. Koulussa alettiin heti perehtyä lintuihin. Lähdimme linturetkille huhtikuussa aamuviideltä, toukokuussa neljältä, kesäkuussa kahdelta. Anivarhaisessa metsässä linnut laulavat vilkkaasti eikä häiriöääniä kantaudu ympäristöstä niin paljon kuin ihmisten aikaan.

Olin etukäteen pelännyt, etten selviäisi opintojen lintutentistä. Kevätaamujen mittaan kuitenkin tajusin, että äänet ovat pelastukseni. Metsän liverryskakofonia alkoi järjestyä äänimatoksi, joka muodostuu erilaisista loimista ja kuteista – persoonallisista laulutavoista.

Laadin muistisääntöjä: Hippiäisen laulu kuulostaa siltä kuin joku ajaisi pienellä, kitisevällä polkupyörällä. Punatulkku tuuttailee kuin leikkijuna. Punakylkirastaan kiivaasta sanailusta tulee mieleen Simpsonien irlantilainen kääpiö.

Linnut tulivat tutummiksi, mutta en jäänyt miettimään niiden laulun syytä. "Kaikkihan" tietävät, että linnut laulavat reviiriään kuuluttaakseen: koiraat koettavat laululla pitää muut koiraat loitolla ja houkutella naaraita.

Paitsi ettei asia niin yksinkertainen olekaan.

Vuosien varrella luin sieltä täältä mainintoja, että myös jotkut naaraslinnut laulavat. Vasta kuluvana keväänä ryhdyin selvittämään aihetta tarkemmin.

Lintujen sukupuussa varpuslinnut on lahko, johon kuuluu runsaasti niin sanottuja pikkulintuja. Suomessa pesii vakituisesti 106 varpuslintulajia, ja niistä ainakin 57:llä myös naaraat laulavat. Kun kuulee vaikkapa talitiaisen, pajulinnun tai lehtokertun laulavan, konsertoija saattaa olla naaras.

Etelää kohti mentäessä yhä useammat naaraslinnut laulavat. Tropiikissa ilmiö on jo tavallinen. Arvioiden mukaan maapallolla vähintään 64 prosenttia laululintujen naaraista laulaa. Kyse ei ole koiraiden yksinoikeudesta.

On aina merkittävää, kun varmana pidetty tieto osoittautuu vääräksi tai puutteelliseksi. Esimerkkejä tarjoaa myös historiantutkimus. Viime vuosina arkeologit ovat yllättyneet, kun he ovat tutkineet muinaisten metsästäjien ja soturien hautoja. Vainajien luu- ja DNA-tutkimuksissa on välillä käynyt ilmi, että "metsämies" tai "prinssi" onkin ollut nainen.

Kauan sitten eläneitä vainajia on automaattisesti pidetty miehinä, jos heidän haudoissaan on ollut metsästykseen tai sodankäyntiin liittyviä esineitä. Ovathan sellaiset varusteet meidän tuntemamme historian aikana kuuluneet lähinnä miehille.

Maailmamme ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen. Esivanhempamme saattoivat noudattaa tyystin toisenlaisia tapoja kuin olemme luulleet. Suomessakin joku katsoi viitisen tuhatta vuotta sitten aiheelliseksi maalata Astuvansalmen kallioon naisen, joka pitää kädessään jousipyssyä. Tuskin jousinainen pelkkää kuvitelmaa oli.

Tavat muuttuvat usein silloin, kun elinkeinot muuttuvat. Ehkä naispuoliset soturit ja metsästäjät alkoivat harvinaistua, kun yhteisöt siirtyivät pyynnistä ja keräilystä maatalouteen. Vaikka sadon eteen jouduttiin raatamaan, viljaravinnon tuella väestö silti kasvoi. Kenties tällöin syntyi ajatus siitä, että naisten tulee askaroida vain kodin piirissä, jotta he voivat samalla pitää silmällä lapsikatrasta.

Naiset kotona -käytäntö säilyi 1900-luvulle asti. Sitten palattiin perinteisiin tapoihin: Suomessa jo suurin osa naisista työskentelee kodin ulkopuolella. Eräät harrastavat jälleen jousiammuntaakin.

Kun tutkitaan menneisyyttä tai luonnonvaraisia lajeja, löytöjä peilataan helposti omaan todellisuuteen. Tämä pätee myös lintujen lauluun. Aiemmin tutkijat noteerasivat lähinnä koiraiden laulun, sillä kulttuurissamme mies miellettiin pitkään perheen näkyväksi ja kuuluvaksi edustajaksi. Linnut tuntuivat vahvistavan asetelman ainoaksi oikeaksi.

Virhepäätelmään johti sekin, että lintuja on tarkkailtu eniten pohjoisilla leveysasteilla eli alueella, jossa naaraiden laulu on harvinaisempaa.

Nykyään arvellaan, että alkujaan kaikki koiraat ja naaraat ovat laulaneet. Työnjako on tullut tarpeelliseksi, kun linnut ovat levittäytyneet pohjoiseen. Lyhyen kesän aikana on kätevää, että toinen puolustaa reviiriä ja toinen huolehtii jälkeläisistä. Etelässä monet linnut elävät vuoden ympäri samalla paikalla eikä niiden tarvitse jakaa tehtäviä: sekä koiraat että naaraat laulavat.

Tutkimus tuo alati uutta tietoa ihmiskunnan historiasta ja luonnosta. Uusi tieto saattaa järkyttää, jos se ei sovi omaan maailmankuvaan. Välillä on kuitenkin terveellistä yllättyä. Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan ällistyminen on elintärkeää, sillä se auttaa oppimaan uutta.

Kun luin selontekoja naaraslintujen laulusta, tunsin, miten mieleni sisällä ollut tietorakennelma romahti ja alkoi korvautua uudella. Kokemus oli erittäin virkistävä.

Jälleen kerran maailma osoittautui mutkikkaammaksi ja kiinnostavammaksi kuin olin kuvitellut.

Kirjoittaja on Hämeenkyrössä asuva kirjailija ja luontokartoittaja.

Lue lisää

Mies maakunnasta – saa nauraa

Miksi ihmeessä kannan yhä lompakkoa mukanani, kun puhelinkin löytyy?

Populismi on populismia, tarttuipa siihen turveäijä tai akatemiatutkija

Yksi asia erottaa oikean maalaisen maallemuuttajasta – kaikkeen tarvitaan kone