Kolumni

Herääkö Nato koomastaan?

Putin ja Lukashenka. Siinäpä parivaljakko, joka on löytänyt toisistaan tukea ja turvaa usein viime aikoina. Kun Valko-Venäjä operoi Ryanairin Ateenasta Vilnaan matkalla olleen reittilennon kaappauksen Minskiin, ollaan jo valtiollisen terrorin varmalla tiellä.

Paljon on kuitenkin vielä hämärän peitossa. Voi hyvin olla, että kaappaus oli Venäjän operaatio, jolla se pyrki heikentämään Lukashenkan hallintoa. Lukashenka ja Putin ovat kuin pahasti riitautuneet veljekset: jallittavat toinen toistaan mutta ovat silti olosuhteiden pakosta yhdessä.

Euroopan unioni oli tällä kertaa onneksi nopea reagoimaan. Uusia pakotteita on tulossa vanhojen päälle. Esimerkiksi Valko-Venäjän lentokoneiden pääsy EU:n ilmatilaan halutaan estää. Harva jää suremaan Belavian koneiden jäämistä uuden minirautaesiripun taa.

Viime viikolla EU:n ja Venäjän suhteissa koettiin muitakin uutisia, kun Venäjän ulkoministeri Lavrov valitti EU:n sulkeneen Venäjän ulos ”molempia hyödyttävistä yhteistyön rakenteista”. Vain kaksi kuukautta sitten Lavrov itse uhkasi ”katkaista kaikki välit Euroopan unioniin”.

Julkisuusdiplomatian sumuverhon alla Venäjä varautuu raskaalla raudalla johonkin suureen. Maan varaulkoministeri ilmoitti 20 uuden joukko-osaston perustamisesta Venäjän länsirajalle ”torjuakseen Naton aiheuttamaa uhkaa”.

Samalla kun Putin ja Biden aikovat tavata Genevessä ensi viikolla, pullistelee Venäjä minkä ehtii. Kyse lienee osittain armeijan valjastamisesta syksyllä pidettäviin presidentinvaaleihin.

Putinin kannatus on ollut viime aikoina alamaissa, ja kunnon kannatusnousu on yleensä tullut joko eläkkeiden nostosta tai lähialuekonfliktista. Show tulee siis varmasti jatkumaan.

Turvallisuuspolitiikassa usein sattuu, kun tapahtuu. Ensi viikon Bidenin Euroopan-vierailu, Naton huippukokous ja tapaaminen Putinin kanssa Genevessä ovat paljon odotettuja tapahtumia, ja viimeaikaiset Venäjään liittyvät kohellukset ovat vain kasvattaneet odotuksia.

Tähän tapaamiseen ei onneksi liity samanlaista epävarmuutta kuin Trumpin vastaaviin, sillä Biden tuntuu ottavan Venäjän uhan tosissaan.

Nato tulisi nyt herättää Ranskan presidentin Macronin muotoilemasta aivokuolleisuuden tilasta ja huomata Euroopan turvallisuusympäristön nopea muutos. Samalla ei pidä unohtaa pehmeämpiä keinoja, joita Suomi voi edistää unionin kautta.

Mitä Euroopan unionin tulisi tilanteessa tehdä? Venäjä ei ota EU:ta turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä tosissaan, eikä se tule kutsumaan EU:ta merkittäviin neuvottelupöytiin. EU:n keinovalikoima on pitkälti taloudellinen perinteisen ulkopolitiikan sijaan.

Pakotteet ovat mainettaan parempi politiikkaväline. Ne ovat tehokkaita, kun halutaan hidastaa kohdemaan talouskasvua tai asevoimien kehitystä, vaikka Venäjän propaganda muuta väittää. Pakotteiden ongelma on kuitenkin Venäjän talouden yhä syvempi eristäytyminen kansainvälisistä rakenteista.

Suomi voisi ajaa Venäjän ja EU:n välisen matkustamisen helpottamista, jotta useammalla venäläisellä olisi mahdollisuus vierailla EU-maissa.

Venäjän propagandakoneisto antaa usein ymmärtää, että kaikki venäläiset suhtautuvat vihamielisesti Euroopan unioniin. Näin ei ole, vaan moni toivoo Venäjän länsisuhteiden parantumista.

Sähköisesti myönnettävien e-viisumien muuttaminen vallitsevaksi käytännöksi olisi selvä käytännön helpotus, joka vähentäisi tavallisten venäläisten eristäytymistä lännestä.

Unioni vastustaa Venäjän korruptoitunutta hallintoa, mutta voisi kuitenkin tarjota sen asukkaille liikkumisvapauksia elää ja matkustella. Matkusteleva, poliittisia vapauksia kaipaava ja kasvava keskiluokka olisi Putinin pahin painajainen.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).

Lue lisää

Naton Stoltenberg: Suhteet Venäjään aallonpohjassa, mutta vuoropuheluun pyritään myös

Euroopan pitäisi tarjota venäläisille väljempää matkustusta, ehdottaa europarlamentaarikko Petri Sarvamaa: "Poliittisia vapauksia kaipaava keskiluokka olisi Putinin pahin painajainen"

Jalkapallo nostaa ihmisoikeudet esille

Venäjän ja Valko-Venäjän tiedustelupalvelut sopivat yhteistyöstä länttä vastaan