Kaataako vai sopia ?

Mielipide

20.12.202101:00

Kolumni

Seppo Kääriäinen

Pääministeri Sanna Marinin hallitus täytti joulukuun alussa kaksi vuotta. Sen taival on ollut näkyvästi koronan vastaista kamppailua. On tullut menestystä ja takaiskuja.

Tulevasta ei tiedä; korona on vastustajista arvaamattomin, viekkain ja röyhkein.

On hallitus tehnyt muutakin kuin taistellut koronaa vastaan. Viimeisin hallituksen saavutus on yksimielinen päätös F-35- hankinnasta. Sitä on pidettävä merkittävänä aikaansaannoksena, kun ottaa huomioon hallituksen kokoonpanon.

Muistettava on sote-ratkaisu, oppivelvollisuusiän pidentäminen ja hoitajamitoitus. Suomen talous on elpynyt koronaiskuista nopeasti. Hallituksen hätäapu koronasta kärsineille yrityksille selittää osaltaan elpymistä. Työllisyys on noussut ja työttömyys sulanut. Nämä saavutukset on paikallaan todeta riippumatta siitä, pitääkö hallituksen väreistä vai ei.

Näkymät ovat kireitä. Euroopassa heiluu sodan uhka. Naton ja Venäjän suhteet ovat vähintään yhtä jännittyneet kuin kylmän sodan vuosina. Keväälle kasautuu nippu vaikeita sisäisiä kysymyksiä: työllisyysratkaisu, kehyspäätös (velkaantuminen) ja mahdollinen ilmastolinjaus (perälauta). Koronakamppailussakaan ei ole vara hävitä.

Marinin hallituksen sisäinen toimintakyky on julkisuuteen tihkuneiden tietojen valossa heikonlainen. Luottamusta ei ole siinä määrin kuin pitää olla vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Pääministerin ja valtiovarainministerin yhteistyö on avainasemassa. Se joko toimii tai ei. Kerrotaan, että paremminkin voisi mennä.

Keskustan eduskuntaryhmästä kuuluu kriittisiä ääniä hallitusyhteistyötä kohtaan. Keväällä 2021 hallitus käväisi keskustan vaatimusten takia kaatumisen partaalla. Puheenjohtaja Saarikko edellytti marraskuun lopulla puoluevaltuuston kokouksessa sitoutumista kehyksiin ja neuvonpitoa hallituspuolueiden kesken. Niitä puheita ei ole peruttu.

Keskustan suosio mielipidemittauksissa on pysytellyt 1–2 prosenttiyksikköä vuoden 2019 eduskuntavaalien murskalukujen alapuolella. Kannatuksen vähittäinen hiipuminen mielipidemittauksissa on pääsyy keskustan kipuiluun. Jo pitemmän aikaa on puhistu kulisseissa hallituksen kaatamisesta ja ennenaikaisista eduskuntavaaleista.

Jos päädytään ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, se olisi ensimmäinen kerta sitten vuoden 1975. Sorsa-Virolaisen hallitus sai lähteä, tilalle astui Keijo Liinamaan virkamieshallitus, ja eduskuntavaalit järjestettiin syyskuussa 1975.

Vuosien 1975–1979 vaalikaudella toimi neljä hallitusta. Liinamaan virkamieshallitus jatkoi hajoitusvaalien jälkeen, kunnes presidentti Kekkonen runnasi kokoon Martti Miettusen hätätilahallituksen (1975–1976). Sen kaaduttua Miettunen kokosi keskustan vähemmistöhallituksen (1976–1977). Se toimi siltana Kalevi Sorsan elvytyshallitukseen (1977–1979).

Virkamies- tai vähemmistöhallituksia ei ole sen koommin Suomessa nähty.

Olin keväällä 2019 sitä mieltä, että keskustan ei pidä osallistua hallitukseen historiallisen vaalitappionsa vuoksi. Kansa lähetti vaaleissa keskustalle yksiselitteisen viestin.

Nyt – nykyisissä oloissa – pidän enemmistöhallituksen jatkamista vaalikauden loppuun asti vastuullisuutena. Ulkoiset ja sisäiset syyt jatkamiselle ovat sen verran vakavia, että taktiset seikat joutavat sivuun.

Hallituksen kaataminen sitä paitsi kasvattaisi oppositiota. Saatiinhan siitä karttakepillä opetusta keväällä 2019: tuloillaan ollut tappio syveni omilla päätöksillä.

Hallitustaivallusta kannattaa pohtia positiivisen yllätyksen näkökulmasta. Kun poliittisissa piireissä, mediassa ja kansankin keskuudessa ootastellaan hallituksen kaatamista, yllätys olisi se, että hallitus kokoaisikin rivinsä ja hoitaisi hommansa kunnialla loppuun asti. Mutta voihan se olla, että ”juna mänj justiisa”. Se on vaan niin, että riidat ovat sovittavissa, jos on tahtoa.

Joulun aikaan kannattaa levätä, rauhoittua ja etsiä itseään.

Kirjoittaja on ministeri.

Pääministerin ja valtiovarainministerin yhteistyö on avainasemassa.