Kommentit

Uutistausta: Köyhän maan sitkeä kansa

Jukka Koivula
Kommentit 23.03.2018

Eräs nainen rahoitti kanoja myymällä lapsensa opinnot eurooppalaisessa korkeakoulussa.

Vierailin maaliskuun alussa Sambiassa. Matka toteutettiin osana ulkoministeriön järjestämää, journalisteja kehityspolitiikkaan perehdyttävää Kehitysakatemiaa. Viikon ajan tutustuimme sambialaiseen yhteiskuntaan sekä Suomen kehitysyhteistyöhankkeisiin.

Kehitysmaan haasteet löivät silmille. Syvä eriarvoisuus ei jäänyt huomaamatta, olipa kyse sitten pääkaupunki Lusakan slummeista, kuparikaivosvyöhykkeen teollisuuskaupungeista tai rutiköyhästä maaseudusta.

Suomen ja Sambian kehitysyhteistyö ulottuu kauas historiaan. Viljelijäjärjestö ZNFU:n korruptio­sotkun jälkeen yhteistyö koki kolauksen.

Sambian poliittinen johto ei muutenkaan herätä luottamusta. Esimerkiksi median toimintaa on alettu rajoittaa.

Tapaamani sambialaisen toimittajan Joan Chirwan entinen työpaikka The Post suljettiin mielivaltaisesti, tekaistuihin syytteisiin vedoten. Todellinen syy oli lehden kriittisyys valtaapitäviin.

Maa velkaantuu nopeasti. Merkittävin lainaaja on Kiina, jonka tarkoitusperiä saati maiden solmimien velkasopimusten yksityiskohtia saattaa vain arvailla. Väestönkasvu on muiden Afrikan valtioiden tavoin räjähdysmäistä. Sambiaa vaivaavat myös ympäristöongelmat, kuten hallitsematon metsäkato.

Valtavien haasteiden keskellä voi vain hämmästellä, miten paljon ihmiset saavat aikaan hyvin vähäisillä resursseilla. Köyhässä maassa elävät sambialaiset ovat perusluonteeltaan rauhallista mutta sitkeää kansaa.

Suomalainen kehitysyhteistyö on näyttänyt voimansa sosiaalipoliittisissa ohjelmissa, kuten tyttöjen koulupudokkuuden ehkäisemisessä ja maaseudun yhteisöjen voimaannuttamisessa. Muutamaa euroa vastaavalla summalla kyläläiset ovat rakentaneet tiilestä pieniä taloja, joissa on sähkögeneraattori valaistusta ja ruuanlaittoa varten.

Eräs nainen rahoitti kanoja myymällä lapsensa opinnot eurooppalaisessa korkeakoulussa.

Suoraan kansalaisille kanavoituva kehitysapu käytetään tutkitusti melkein aina järkevästi, ja myönteinen vaikutus kertautuu alue­taloudessa. Ani harva tuen piiriin päässeistä tuhlaa rahansa. Ongelmiin törmätään monesti silloin, kun ollaan tekemisissä korruptoituneen hallinnon kanssa.

Sambia kärsii talouden yksipuolisuudesta. Maalle elintärkeät kuparikaivokset ovat pitkälti kansainvälisten suuryritysten hallussa. Valtaosa väestöstä elää alkeellisesta maataloudesta.

Suomen kehityspolitiikan painopistettä on viime vuosina hilattu perinteisestä kehitysavusta yksityissektorin tukemiseen. Suunta on perusteltu, sillä elinkeinorakennetta voidaan monipuolistaa vain yksityissektoria vahvistamalla. Myös perinteisellä kehitysavulla on yhä tärkeä paikkansa.

Suomessa on ollut 2010-luvulla seitsemän kehitysministeriä. Pestin tuulisuus aiheuttaa poliittista tempoilua ja hankaloittaa vuosia kestävien hankkeiden toteuttamista. Yksi asia kuitenkin jatkuu muuttumattomana: kehityspolitiikan rahoja leikataan säännönmukaisesti.

Kun Ruotsi rahoittaa kehityspolitiikkaa prosentilla brutto­kansantuotteestaan, tyytyy Suomi alle 0,4 prosenttiin. Suomen panos on pohjoismaisessa viitekehityksessä todella vaatimaton.

Kehityspolitiikka on haasteistaan huolimatta tuloksekas keino vastata kasvaviin maailmanlaajuisiin haasteisiin.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT