Mielipide

Luotettavampia menetelmiä luontoarvioihin

Jari Koukin ja Tytti Kontulan vastine (MT 30.4) Seppo Vuokon analyysiin Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 -teoksista (MT 26.4) vaatinee muutaman korjauksen ja huomautuksen.

Teoksissa on käytetty uhanalaisuuskriteereinä muun muassa lahopuun ja järeiden puiden määrää sekä lehtipuiden osuutta. Lahopuun tilavuus on noussut maan eteläosassa koko sen ajan, kun sitä on mitattu valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI) eli 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Aikaisemmin VMI:ssa mitattiin vain vähintään polttopuuksi kelpaava kuollut puu. Senkin tilavuus on nyt suurempi kuin 1930-luvulla. On myös huomattava, että monimuotoisuutta ylläpitäväksi lahopuuksi luetaan VMI:ssa vain yli 130 cm:n pituiset ja läpimitaltaan vähintään 10-senttiset puut. Nykyisillä ainespuun laatuvaatimuksilla metsään jää näitä mittoja pienempää puuta runsaasti, esimerkiksi metrin mittaisia järeitä leikkoja ja lumppeja.

Elävien, järeiden, rinnankorkeudelta vähintään 40 cm paksuisten puiden lukumäärä on yli nelinkertainen 1920- luvun alun määrään verrattuna. Muutos on tapahtunut pääosin 1970-luvun jälkeen (Henttonen ym. 2019).

Lehtipuiden tilavuus on niin ikään suurempi kuin 1920-luvulla,

Se, että mukana on suuri joukko asiantuntijoita (120), ei aina takaa lopputuloksen laatua, mutta antaa kuvan käytetyistä resursseista. Tutkijoilta voisi odottaa luotettavampaa menetelmää kuin vain pilkkoa metsä suot mukaan lukien niin pieniin pinta-aloihin, että osalle niistä ei saada luotettavaa tietoa, muutostiedoista puhumattakaan.

Vaikka kansainvälisellä luonnonsuojeluliitolla (IUCN) on hyvää tarkoittavat tavoitteet, järjestö on myös varojen keräysorganisaatio, jonka etujen mukaista on pitää yllä uhkakuvaa mittavasta luonnon tuhosta ja luontosurmasta. Tutkijoiden tulisi suhtautua kriittisesti ja analyyttisesti IUCN:n kriteereihin.

Erkki Tomppo

Metsäninventoinnin professori (emeritus)

Espoo ja Virolahti

Se, että mukana on suuri joukko asiantuntijoita, ei aina takaa lopputuloksen laatua.

Lue lisää

Kasvavasta susikannasta nousi keskustelu Saksassa – metsästäjät vaativat nykyistä alempaa suojelutasoa, luontoväki loppua salakaadoille

Aarre: Anneli Jussila on hankkinut vanhoja metsiä suojeltaviksi jo yli 20 vuotta – ”Alkuun tarkoitus oli suojella Pentin säästöillä vain yksi metsä”

Aarre: Pariskunta päätti ennallistaa metsäpalstaansa kuuluvan suon – ojien patoamisen seurauksena suo alkoi muuttaa muotoaan heti seuraavana kesänä

Vastaavatko avohakkuu ja metsäpalo toisiaan?