Pääkirjoitus

Laadun pitää näkyä tuottajahinnoissa

Pääkirjoitus 17.08.2018

Kauppa suosii vahvojen brändien sijaan omia tuotemerkkejään.

Ruuan alhaiselle tuottajahinnalle ja maatilojen talousahdingolle on pyritty löytämään monenlaisia ratkaisuja. Niiden löytäminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Suomalaiset ruuan tuottajahinnat ovat edelleen Euroopan alhaisimpia.

Tilanteesta on syytetty muun muassa kauppaa – erityisesti S-ryhmää – joka mainostaa halpuuttavansa ruokaa. S-ryhmä on kerta toisensa jälkeen kertonut ottavansa halpuutuksen omista katteistaan ja lisääntyneestä tehokkuudesta. Lisäksi halpuuttamista perustellaan sillä, että näin pystytään siirtämään kysyntää ulkomaisista tuotteista suomalaisiin.

S-ryhmän pääjohtajan Taavi Heikkilän mielestä syitä maatalouden heikkoon tilanteeseen ovat muun muassa Venäjän viennin tyrehtyminen ja maailmanmarkkinahintojen heilunta. Viennissä pitäisi Heikkilän mukaan brändätä suomalaisia tuotteita ja myydä laatua, josta saisi paremman hinnan. (Talouselämä 10.8.)

SOK:n kenttäjohtajan Arttu Laineenkaan mukaan maatalouden ongelmat eivät ole kaupan syytä. Hänen mielestään maatalouden ongelmat johtuvat Venäjän pakotteiden lisäksi muun muassa jo vuosia jatkuneesta maatalouden rakennemuutoksesta ja muutoksista EU:n kiintiöissä. Laineen mielestä maatalouden ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan kaupan, teollisuuden ja maatalouden yhteistyötä ja yhteistä tilannekuvaa. (Kauppalehti 15.8.)

Hyvät neuvot ovat viennissä varmasti tarpeen, mutta miksi brändääminen ja laadusta maksaminen eivät onnistu kotimassa? Kauppa suosii elintarviketeollisuuden vahvojen brändien sijaan omia tuotemerkkejään.

Perusteita laadusta maksamiseenkin löytyy runsaasti.

Suomalainen ruoka on Euroopan elintarvikeviraston selvityksen mukaan EU:n puhtainta. Kotieläintuotannossa käytetään antibiootteja Ruotsin jälkeen toiseksi vähiten EU:ssa. Nämäkään laatutekijät eivät näy Suomessa maksettavissa tuottajahinnoissa. Kauppa voisi yhdessä elintarviketeollisuuden kanssa kertoa, miksi laadusta ei tuottajille makseta.

Ruuan viennin lisääminen edistäisi myös kotimaista huoltovarmuutta. Ruokaturvaa tutkivan, Aalto-yliopiston tohtorikoulutettavan Elina Lehikoisen mielestä kriisitilanteissa vienti voisi toimia puskurina, jota hyödynnetään globaalien markkinaheilahteluiden aikana. (MT 15.8.)

Viennin lisääminen edellyttää kotimaisen tuotannon säilymistä, jopa lisäämistä. Lehikoisen mukaan omavaraisuus kannattaisi pitää vähintään nykyisellä, suhteellisen korkealla tasolla, koska poikkeustilanteissa elintarviketuonnin riittävyys ei välttämättä ole taattua.

Lehikoisen mielestä suomalaisen ruokaketjun keskeisiä haavoittuvuuksia ovat maatalouden kannattavuusongelmat ja riippuvuus tuonti­energiasta. Huoltovarmuuskeskus kiinnitti jo vuosia sitten huomiota siihen, että maatalouden heikko kannattavuus on uhka huoltovarmuudelle. Uhka pitää viimein ottaa todesta. Jos tuotanto ei kannata, ei ole vietävääkään.

Meneillään oleva kasvukausi on osoittanut, kuinka heikoissa kantimissa on kotimainen huoltovarmuus. Poikkeuksellisen lämpimän ja kuivan kesän seurauksena kotimainen ruuan tuotanto ei riitä edes oman kulutuksen kattamiseen. Koska tilanne on monissa Itämeren alueen maissa samanlainen, pitää ruokaa tuoda ensi talvena kaukaa, ja se maksaa.

Heikot satonäkymät ovat herättäneet julkisuudessa keskustelua muun muassa mallasohran riittävyydestä, ja keskeisen raaka-aineen niukkuuden vaikutuksesta oluen hintaan. Vähemmän on keskusteltu siitä, miten heikko rehu- ja viljasato vaikuttaa esimerkiksi kotieläintilojen talouteen.

Jos panimot ja kauppa pystyvät nostamaan oluen hintaa, saman luulisi olevan mahdollista myös muiden tuotteiden osalta.