Pääkirjoitus

Lunastuslaki kaipaa korjausta

Torstaina Vantaan kaupunki tiedotti lunastavansa osan Kivistön alueella sijaitsevasta Saraksen tilasta. Kauppahinta on noin 3,25 miljoonaa euroa. Julkisuudessa on keskusteltu hiljattain käyty keskustelua esimerkiksi myös Riihimäen kaupungin pakkolunastushankkeista.

Vantaan Saraksen tilan lunastuksesta on väännetty pitkään. Vantaan kaupunginvaltuusto haki vuonna 2015 ympäristöministeriöltä lupaa saada lunastaa yleisen tarpeen perusteella 43,4 hehtaarin suuruinen alue Saraksen 70,2 hehtaarin tilasta. Ympäristöministeriö myönsi luvan hakemuksen mukaisesti elokuussa 2016.

Tämän jälkeen viime vuoden marraskuussa asiaan otti kantaa korkein hallinto-oikeus. Korkein hallinto-oikeus linjasi ratkaisullaan, että Vantaan kaupunki saa lunastaa tilan.

Ratkaisussaan KHO punnitsi erityisesti sitä, oliko lunastus yleisen tarpeen vaatimaa vai oliko lunastuslupaa haettu valituksissa esitetyn mukaisesti ensisijaisesti tulonhankkimistarkoituksessa tavalla, joka loukkasi hakemuksen kohteena olevan määräalan omistajien omaisuudensuojaa.

Juuri tästä ongelmasta lunastuslain uudistamisessa on kyse. Marraskuussa uutisoitiin (MT 20.11.) ympäristöministeriön ja Kuntaliiton oppaasta, jossa neuvotaan kuntia tienaamaan pakkolunastuksilla.

On käsittämätöntä, että kuntia neuvotaan käyttämään poikkeuksellista pakkolunastusvaltaansa taloudellisen hyötymisen tarkoituksessa.

Lunastuslain uudistuksen ytimessä on niin sanottu arvonleikkauspykälä. Alunperin vuonna 1977 maapaketin yhteydessä säädetty pykälä määrää, ettei maanomistaja saa hyötyä niin sanotusta ansiottomasta arvonnoususta, kun kunta pakkolunastaa ja kaavoittaa maa-alueen yhdyskuntarakentamisen tarpeisiin.

Oikeusministeriön kaksi vuotta sitten tekemän selvityksen mukaan arvonleikkauspykälän poistaminen vahvistaisi omaisuuden suojaa, mutta sillä ei olisi suurta vaikutusta kuntien maapolitiikkaan tai lunastuskorvauksiin.

Pitkäjänteisellä vapaaehtoisuuteen perustuvalla maanhankintapolitiikalla kunta voi välttää pakkolunastustilanteet. Maanomistajan kanssa tehtävät kaavoitussopimukset ovat toimivat tapa jakaa hankkeiden kustannuksia ja hyötyjä osapuolten kesken reilusti.

Lunastuslain uudistuksen olisi pitänyt onnistua jo viime hallituskaudella. Silloiset hallituspuolueet vakuuttivat kilvan halujaan parantaa maanomistajien oikeusturvaa. Kuitenkin hanke kaatui loppumetreillä. Syyksi ilmoitettiin ajanpuute, mutta jälkeenpäin syyksi on selvinnyt keskustan ja kokoomuksen ministerien erimielisyys asiassa.

Oikeusministerinä toimineen Antti Häkkäsen (kok.) mukaan uudistuksen kaatoi silloinen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.). Tiilikainen taas sanoo, että olisi halunnut laajemman uudistuksen, kuin mihin Häkkänen olisi suostunut (MT 21.2.)

Oli niin tai näin, suoritus on surkea puolueilta, jotka toistuvasti sanovat olevansa maanomistajan asialla.

Nyt lunastuslain uudistus on jälleen pöydällä.

Uudistusta valmistelee oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.). Keskustan riveistä on toisteltu, että tällä kertaa hanke myös etenee. On syytä toivoa, että sama tahtotila koskee myös muita hallituspuolueita.

Lunastuslain muutoksen vastustajat tulevat pääasiassa kuntapuolueesta. Vaikea taloustilanne voi entisestään lisätä kuntapäättäjien haluja paikata kunnan kassaa pakkolunastuksiin perustuvalla gryndeerauksella.

Tarvitaan selkeä lakimuutos, joka varmistaa maanomistajien oikeusturvan ja sopii kansalaisten yleiseen oikeustajuun.

Uudistuksen olisi pitänyt onnistua jo viime hallituskaudella.

Lue lisää