Euroopan on suhtauduttava Putiniin laittomana hyökkääjänä ja epäiltynä sotarikollisena Trumpin tempuista riippumatta

Vladimir Putin osaa Trumpin mielistelemisen paremmin kuin EU-johtajat. Kuva: Andrew Caballero-Reynolds / Lehtikuva

Pääkirjoitus|Ulkomaat

25.11.202511:12

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Lähtökohta, josta Yhdysvallat yrittää presidentti Donald Trumpin johdolla lopettaa Venäjän hyökkäyssodan, on koko ajan ollut juuriaan myöten väärä.

Vladimir Putinin johtama Venäjä on laittomuuksiin syyllistynyt kansainvälisiä sopimuksia rikkova hyökkääjä. Jos neuvotteluja käydään sen laatiman kohtuuttoman ja perusteettoman vaatimuslistan pohjalta, rauha ei voi olla oikeudenmukainen eikä kestävä.

Mikään määrä inhorealismia ei muuta tätä muuksi. Venäjä ei edelleenkään ole suvereenisti ylivoimainen sotarintamalla. Eikä Ukraina ole täydellisen romahduksen partaalla.

Jos Yhdysvaltain tuoreimman kaoottisen manööverin pohjalta jatketaan, loppuratkaisu on hyvin suurella todennäköisyydellä suuri historiallinen virhe. Se ravistelee ei pelkästään Eurooppaa, vaan koko globaalia maailmanjärjestystä vielä pitkään.

Suurimman vastuun tästä virheestä kantaa Trump esikuntineen. Lähes yhtä paljon Eurooppa johtajineen voi kuitenkin syyttää itseään.

Asetelma Trumpin yrityksissä lopettaa Venäjän hyökkäyssota on koko ajan ollut sama.  Kuva: Timo Filpus

EU-maat eivät ole pystyneet esittämään tai edistämään sotilaallisesti ja taloudellisesti vaihtoehtoa, jolla lähes neljä vuotta kestänyt Venäjän hyökkäyssota lopetetaan kestävästi ja oikeudenmukaisesti.

Myös yritykset vaikuttaa Trumpiin ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Mielistelyssäkin Putin tuntuu menestyvän paremmin kuin EU-johtajat ‒ vaikka ei pelaa golfia.

Jos inhorealismin voisi unohtaa, oikea lähtökohta oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle olisi kristallinkirkas.

Venäjään pitäisi suhtautua laittomana hyökkääjänä, jonka on vetäydyttävä valloittamiltaan alueilta ja maksettava Ukrainalle ruhtinaalliset sotakorvaukset. Venäjän, ei Ukrainan, sotilaallista voimaa olisi tavalla tai toisella rajoitettava. Ja kaikki sotarikoksista epäillyt, Putin etunenässä, tulisi saattaa vastuuseen teoistaan.

Yhdysvalloilla olisi kaikki valta ja voima lähteä painostamaan Venäjää loppuratkaisuun tältä pohjalta. Ei kuitenkaan tarvitse olla edes inhorealisti ymmärtääkseen, ettei Trumpilta kannata odottaa mitään tämän suuntaista.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin kabinettipäällikkö Andri Jermak (vas.) ja USA:n ulkoministeri Marco Rubio neuvottelivat Genevessä Venäjän hyökkäyssodan lopettamisesta. Kuva: Fabrice Coffrini / Lehtikuva

Valitettavan moni asia viittaa siihen, että USA on parhaassakin tapauksessa taivuttamassa Ukrainaa valitsemaan kahdesta surkeasta sen vähemmän surkean. Sen, joka tekee hyökkääjästä voittajan.

Jos Ukraina hylkää Trumpin esityksen, se todennäköisesti menettää USA:n tuen, jota Eurooppa ei pysty korvaamaan. Ukraina ei romahtaisi heti. Sotaväsymyksestä kärsivälle konkurssikypsälle maalle tämä alkaa silti olla sietämättömistä vaihtoehdoista sietämättömin.

Eurooppa voi vielä yrittää vaikuttaa ratkaisuihin niin, että Ukrainaa ei nöyryytetä kohtuuttomasti. Aidosti kestäväksi ja oikeudenmukaiseksi rauha, jos sellainen saadaan aikaan, tuskin kuitenkaan muuttuu.

Seuraukset ovat Euroopan turvallisuuden ja ylipäätään tulevaisuuden kannalta kohtalokkaita ja kauaskantoisia.

Putinin Venäjää ollaan rehabilitoimassa sekä taloudellisesti että poliittisesti. Trumpille hyvä rauha on diili, josta hän saa kaiken kunnian ja josta Yhdysvallat hyötyy taloudellisesti ‒ yhdessä presidentin lähipiirin kanssa.

Kysymys kuuluu, pitääkö Euroopan vain peesata? Onko EU:n purettava talouspakotteet, koska Trumpkin purkaa? Onko Putinin laittomuudet unohdettava ja pitääkö Venäjä ja sen johtaja hyväksyä muitta mutkitta kansainvälisen yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi?

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen (oik.) ja EU-maiden muodostaman neuvoston puheenjohtaja António Costa joutuivat myös EU:n ja Afrikan maiden unionin huippukokouksessa Angolassa kommentoimaan rauhanratkaisua, jota USA yrittää runnoa Ukrainaan. Kuva: Dati Bendo

Vastauksen pitäisi olla yksiselitteisen kielteinen kaikista siihen liittyvistä haasteista huolimatta.

Vielä ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa, että tämä Ukrainan ties kuinka mones kohtalon viikko lopettaa Venäjän hyökkäyssodan. Moskovan tyly suhtautuminen Genevessä loivennettuun Yhdysvaltain esitykseen osoittaa, että Putin pelaa taas aikaa.

Ratkaisevaa on, miten Trump reagoi, jos Kreml asettuu poikkiteloin. Tähän mennessä nähty hyökkääjän hyysääminen ei lupaa hyvää.