Tukkoiset ojat ovat taloudellinen taakka viljelijälle ja iso haitta ympäristölle – korjausvelka saatava pienenemään
Huonossa kunnossa oleva ojaverkosto, ennen muuta hoitamattomat valtaojat, aiheuttavat satomenetyksiä viljelijöille. Lisäksi ojiin karkaavat ravinteet ovat sekä taloudellinen tappio viljelijälle että iso taakka vesistöille.
Valtaoja käyttöikänsä päässä. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari24.11.202513:30
Korjausvelasta on tullut viime vuosina Suomen tavaramerkki. Suomen tieverkkoa on kunnostettu vuosien ajan paljon vähemmän ja kevyemmin kuin olisi ollut tarpeen. Ja jos tie kestäisikin, hajoavat sillat. Myös rautatieverkosto siltoineen lähentelee monin paikoin käyttöikänsä päätä ja joitakin yhteyksiä on kuntonsa vuoksi suljettu. Kaupunkien vesijohto- ja viemäriverkostojen sanotaan olevan kiperästi remontin tarpeessa, ja vähintään säästösyistä moni kiinteistökin saa turhaan odottaa remonttia, joka turvaisi sille lisää käyttövuosia.
Suomessa on varaa rakentaa uutta, mutta siinä vaiheessa rahat ovat lopussa, kun vanhaa pitäisi kunnostaa.
Karkaavat ravinteet ovat tarpeeton lisätaakka sekä maataloudelle itselleen että ympäristölle.
Korjaus- ja investointivelkaa kertyy jatkuvasti myös talousvaikeuksien keskellä pyristelevässä maataloudessa. Yksi huolestuttava esimerkki tästä on peltojen vesitalouden rapautuminen. Kyse on niinkin perustavasta asiasta kuin peltojen kasvukunnosta: toimimaton ojitus aiheuttaa sadonmenetyksiä ja sitä kautta vaikuttaa suoraan tilojen talouteen, kuten Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen vesitalousasiantuntija Mikko Ortamala toteaa (MT 19.11.). Se myös kasvattaa ravinnepäästöjä. Karkaavat ravinteet ovat tarpeeton lisätaakka sekä maataloudelle itselleen että ympäristölle.
Ongelmia on salaojissakin, mutta aivan ensimmäisenä tulisi Ortamalan mukaan kunnostaa huonossa kunnossa olevat valtaojat. Jos valtaojat eivät toimi, eivät auta pellollakaan tehtävät toimet. Salaojitus tai salaojien kunnostuskaan eivät ole halpaa, joten ojituksen toiminnan perusedellytykset on tärkeää huolehtia kuntoon ensin.
Valtaojista vastaavat vesilain mukaiset ojitusyhteisöt, joiden jäseniä ovat kaikki ojituksesta hyötyvät maanomistajat. Yhteisöjä on Suomessa arvioiden mukaan noin 20 000, mutta suuri osa niistä ei ole käytännössä toiminut vuosiin tai jopa vuosikymmeniin. Ortamalan mukaan yhteisöistä on toiminnassa alle viisi prosenttia. Ennen kuin valtaojien kunnostuksissa päästään alkuun, lakisääteiset yhteisöt pitää herätellä henkiin. Viranomaisten ylläpitämän julkisen, verkossa olevan ojitusyhteisöhakupalvelun ansiosta se on urakan matalin ja edullisin kynnys ylitettäväksi.
Salaojituksen sekä valtaojien peruskunnostuksen hintalappu on suuri, mutta odottamalla se ei pienene. Päinvastoin, menetykset niin viljelijöille kuin yhteiskunnallekin kasvavat sitä suuremmiksi, mitä pidempään tilanteen korjaamista viivytellään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
