Vieraskolumnit

Posti juoksuttaa asiakkaitaan

Postin suurimpana huolena näyttäisi olevan hyvän tuloksen tekeminen. Postilaitos ei kuitenkaan ole sitä varten, että se keräisi rahaa valtiolle tai yksityisille sijoittajille, vaan sitä varten, että se toimittaisi haltuunsa uskotut lähetykset vastaanottajille.

On nurinkurinen ajatus, että yhteiskunnan peruspalvelujen hoitamisen pitäisi tuottaa voittoa. Ajatuksenakin kuvottava on heikkojen, sairaiden tai vanhusten hoitolaitos, jonka pitäisi tuottaa tuloja sijoittajille. Yhdet rikastuvat toisten kärsimyksellä!

Yhtä outo ajatus on yhteiskunnalle tärkeiden rakenteiden kuten vesilaitosten, teiden, rautateiden ja sähköverkkojen luovuttaminen rahavallan käsiin. Samaan kategoriaan kuuluu postilaitos.

Kun raha ratkaisee, hyvin kannattavat osat toiminnasta hoidetaan hyvin, mutta heikosti tuottavat alat jäävät paitsioon – ja yleensä maaseutu tuottaa huonosti: asutus on harvaa ja matkat pitkiä. Panostetaan kaupunkiin, siellä raha poikii!

Postin – niin lehtien, kirjeiden kuin pakettienkin – pitäisi kulkea yhtä luotettavasti sekä maalla että kaupungissa. Kun posti nyt joutuu kilpailemaan muiden jakeluyrittäjien kanssa, sen pitäisi satsata nimenomaan nopeuteen ja luotettavuuteen. Onhan sillä valmiiksi jakelukanavat koko maahan.

Silti minulla – ja monella lähipiirissäni – on ollut huonoja kokemuksia viime vuosina.

Englantilaisen kirjakaupan paketti palautui lähettäjälle pari vuotta sitten. Kun jäljitimme paketin kulkua, niin se oli parin viikon ajan seilannut Helsingin ja Turun seudulla, mutta ei lainkaan käynyt täällä kaakkoisessa Suomessa. Osoite oli virheetön, ja kun kirjakauppa pisti sen uudelleen liikkeelle, se tuli perille.

Vuosi sitten tilasin postin nettikaupasta postimerkkejä. Ne eivät tulleet perille, ja tein siitä valituksen. Minkäänlaista vastausta en saanut, mutta kuukausia myöhemmin minulle tuli postista lähetys, jossa oli postimerkkejä, ei kuitenkaan niin paljon kuin tilauksessa oli ollut. Mukana ei ollut laskua eikä mitään selitystä, mutta ehkä se oli hyvitys kadonneesta lähetyksestä.

Joulun alla minulle tuli ilmoitus, että minulle kuuluva paketti makasi jossakin postin selvittelykeskuksessa ja jos maksaisin kympin, niin se toimitettaisiin minulle. Paketti tuli, maksoin kympin ja pistin sen kuusen alle odottamaan aattoiltaa. Jännityksellä avasin paketin ja sieltä paljastui oma kirjani, jonka olin elokuussa lähettänyt toiselle kirjailijalle! Osoite oli oikein, mutta vastaanottaja ei ollut saanut mitään viestiä paketista.

Joulukuun 30. päivä tuli kirjeenä saapumisilmoitus paketista, joka olisi pitänyt noutaa 27. päivään mennessä. Kävin postissa, mutta tietysti paketti oli jo palautettu. Toisesta paketista sain kaikkiaan kuusi saapumisilmoitusta, joista viimeisin tuli kaksi päivää sen jälkeen, kun olin paketin noutanut. Ties kuinka monta lähetystä on palautunut lähettäjille, kun niistä ei ole vastanottajalle saapunut mitään ilmoitusta.

Jo nämä esimerkit kertovat, että postin rutiineissa on jotakin vikaa. Luulen kyllä, että tähän ei auta suuryritysten tavanomainen resepti: irtisanotaan työntekijöitä ja nostetaan johtajien palkkoja.

Meiltä on postiin kolmekymmentä kilometriä, ja aikaisemmin posti toi paketit perille asti. Nyt se ei kuulemma käy, koska postin pitää palvella asiakkaitaan tasapuolisesti. Joutaahan maalainen yhden olemattoman paketin takia ajamaan 60 kilometriä!

Otetaanpa tähän vielä ilmastonäkökohta. Pakettien toimittaminen perille siellä, missä posti jaetaan autoilla, vähentäisi hiilidioksidipäästöjäkin. Nyt posti jakaa 100 000 saapumisilmoitusta ja kohta käynnistyy 100 000 autoa, jotka ajavat juuri sinne, mistä postin auto hetki sitten tuli.

Joutaahan maalainen yhden olemattoman paketin takia ajamaan 60 kilometriä!

Lue lisää