Vieraskolumnit

Hanski ja kylien tieto

Tero Mustonen
Vieraskolumnit 21.01.2019

Parhaimmillaan perinne pitää sisällään sen, mikä tieteestä jää puuttumaan – viisauden.

Hanskista pari sanaa. Hän asui Selkiellä, Pohjois-Karjalassa, Haapalaisen isäntänä. Nykyään hän vetää nuottaa tuon­ilmaisissa, mutta eli koko elämänsä kotitilallaan.

Kylällä usein todettiin, että monet asiat toimivat käytännössä, mutta mahtavatko toimia teoriassa. Hanski hallitsikin tätä kylien kokemukseen pohjaavaa, perinteistä tietoa.

Yhtä lailla perinnetieto on hyvin tärkeää, kun selvitellään, miten tämä ilmastonmuutoksen vuosisata etenee ja mitä muutokset merkitsevät. Se ei kumoa tiedettä, mutta voi tuoda siihen jykevää lisäkettä.

Legendaarinen Hanski saattoi jäädä traktorin alle ja ajaa itse ensiapuun, koska muiden apu ei niin kelvannut. Olihan peltojen viimeinen mohikaani, siis Hanski, ja Ford-traktori ottaneet mittaa toisistaan. Mohikaanihan sieltä nousi voittajana ylös.

Toisekseen, myötämielisenä turvetuotannolle Hanski oli kuitenkin ainoa, joka ei myynyt maitaan Vapolle. Sellaista voi elämä kylillä olla.

Tämänkertainen Hanski- juttu liittyy kesään 2010. Heinäkuun viimeisinä päivinä oltiin nuotalla yli 37 asteen lämpötiloissa. Korkeimpia lukuja, mitä on meilläpäin mittailtu. Myös nuottajärvemme vesipatsas keräsi osansa korkeapaineesta, jonka Putin oli lähettänyt Karjalan ylle.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Einari ja Hanski olivat siiankutupyynnissä. Hanski soitti, että mahtaako kaloilla olla sairautta, kun normaalin oranssin mädin lisäksi kaloissa on paljon vihreää, osittain sulanutta mätiä.

No eihän siinä, kalat pakastimeen ja seuraavana päivänä mikroskoopin alle Itä-Suomen yliopistolla. Laboratoriossa kollegoiden kanssa paljastui, että havaittu vihreä oli kalojen keino sulattaa vuoden merkittävin ponnistus – mädin muodostus – takaisin kehoonsa.

Siiat odottelivat parempia aikoja selvitessään helteiden ja äärilämpötilojen vaikutuksesta, päätteli Hanski. Hänelle kaikki luonnonoliot olivat kunnioituksen väärtejä, lautasella ja ilman.

Vastaavia esimerkkejä kalastajien tiedosta kertovat vuosikymmenten varrelta esimerkiksi rannikon silmättömien silakoiden ensihavainnot, hylkeenpyytäjien kyky tunnistaa ympäristömyrkkyjen vaikutus emohylkeiden lisääntymisvaikeuksiin Itämerellä tai vaikkapa saamenkieliset paikannimet, jotka voivat kertoa ympäristönmuutoksesta ja luonnontilasta vuosisatoja ennen kuin tiede saapui mittailemaan mittailemisiaan.

Eikä se, että toimii käytännössä, mutta toimiiko teoriassa, ole myöskään kaukaa haettua. Kylillä ja Hanskin kaltaisilla kalastajilla on paljon annettavaa, kun muutoksen tuulet puhaltavat. Parhaimmillaan perinne pitää sisällään sen, mikä tieteestä jää puuttumaan – viisauden.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT