Lukijalta: Itsenäinen tekoäly voi olla ydinaseeseen verrattava uhka – siksi tekoäly tarvitsee rajat

Viime päivinä mediassa on käsitelty laajasti tekoälyn seuraaviin kehitysaskeliin liittyviä uhkakuvia. Kaikkea käynnissä olevaa keskustelua ei voi kuitata uuden teknologian herättämänä muutospelkona.

Turvallisuusasiantuntijoiden huoli on kohdistunut niin sanottuun itsenäisesti toimivaan tekoälyyn, joka ei pelkästään vastaa ihmisen kysymyksiin vaan kykenee toimimaan oma-aloitteisesti sille annetun tavoitteen saavuttamiseksi. Testitilanteissa kyseiset tekoälymallit ovat toimineet niille asetettuja rajoituksia rikkoen päästäkseen tavoitteisiinsa. Tämä on saanut asiantuntijat ympäri maailmaa varoittamaan vaaroista.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa, kun tekninen edistys on myöhemmin osoittautunut uhaksi.

Ydinase syntyi tieteen ja teknologian valtavana läpimurtona. Sen kehittäminen nähtiin oman aikansa edistyksenä, kunnes Hiroshima ja Nagasaki näyttivät konkreettisesti, mitä ihminen oli saanut aikaan.

Sittemmin ydinaseiden ympärille on rakennettu lukuisia sopimuksia, valvontaa ja rajoituksia, koska niiden käytön seuraukset olisivat katastrofaalisia.

Tekoäly nykymuodossaan palvelee meitä monilla tavoilla. Se helpottaa arkea, nopeuttaa työtä ja voi auttaa ratkaisemaan tieteen suuria ongelmia. Siksi sitä on turha demonisoida. Tekoäly tarvitsee kuitenkin selkeät rajat. Eikä se ole kehityksen tai edistyksen vastustamista, vaan sen suunnan älykästä valitsemista.

Ydinaseiden kohdalla ihmiskunta ymmärsi rajojen tarpeen vasta nähtyään, mihin teknologia pahimmillaan pystyy. Aika näyttää, tarvitsemmeko tekoälyn kohdalla oman ”hiroshimamme” ymmärtääksemme, että kaikkea, mikä voidaan rakentaa, ei tarvitse rakentaa.

Marko Vuorinen

dokumenttielokuvantekijä

New York, Yhdysvallat