Jokisipilä: Saksa ei ole samaa maata – itäisissä osavaltioissa kaipuu menneeseen elää vahvana

Laitaoikeistopuolue AfD:n murskavoittoa hiljattaisissa Saksi-Anhaltin osavaltiovaaleissa on ihmetelty ympäri Eurooppaa. Selityksiksi on tarjottu entisen DDR:n alueen asukkaiden maahanmuuttovastaisuutta ja taloudellista tyytymättömyyttä. AfD on ylivoimaisesti suosituin puolue myös muissa neljässä ”Neue Länderissä” eli Brandenburgissa, Mecklenburg-Etu-Pommerissa, Saksissa ja Thüringenissä.

Saksojen yhdistymisestä on kulunut jo 36 vuotta. Silti entisten kahden Saksan välissä kulkee yhä jyrkkä poliittinen, kulttuurinen ja taloudellinen jakolinja. Yhdistyminen ei onnistunut lakaisemaan itäsaksalaisuutta historian roskakoriin. Derkkuus on jatkanut elämäänsä läntisestä saksalaisuudesta eroavana identiteettinä ja mentaliteettina, tarttuen myös yhdistymisen jälkeen syntyneisiin.

Saksassa oppii pian havaitsemaan, milloin siirrytään vanhan Länsi-Saksan puolelta entisen DDR:n alueelle. Muutos näkyy kaupunkien asemakaavoissa, rakennuskannassa, julkisessa liikenteessä, kauppojen hyllyllä sekä ihmisten pukeutumisessa ja asenteissa. Frankfurtin tai läntisen Berliinin kosmopoliittiseen värinään tottuneelle aiempien vuosikymmenten itäeurooppalaisuuteen vivahtava tunnelma Leipzigissa, Dresdenissä ja Magdeburgissa saattaa tuntua jopa järkytykseltä.

Itäisessä Saksassa asuvat suosivat kaupassa käydessään edelleen niin sanottuja itätuotteita eli jo DDR:n aikoina myytyjä tai vähintäänkin 1990-luvulla uudelleen eloon herätettyjä derkkubrändejä. On Rotkäppchen-kuohuviiniä, Bautz’ner-sinappia, Rondo-kahvia, Nudossi-pähkinälevitettä, Florena-käsivoidetta, Vita Cola -virvoitusjuomaa, Radeberger- ja Köstritzer-olutta sekä Spreewaldhof-kurkkuja ja niin edelleen.

Derkkubrändit vastaavat ihmisten ostalgian eli itäkaipuun tunteisiin. Muistoissa DDR:stä nousevat mieliin työpaikkojen varmuus, hyvä varhaiskasvatus ja kohtuullinen koulutus, matalat elinkustannukset, julkisrahoitteinen terveydenhuolto, sukupuolten tasa-arvo, rikollisuuden olemattomuus ja etnis-kulttuurisesta homogeenisyydestä kummunnut yhteisöllisyys. Arki saattoi olla harmaata, mutta se oli tuttua, turvallista ja ennakoitavaa.

Demokratia sammui itäisessä Saksassa tammikuussa 1933 ja palasi vasta vuonna 1990. Saksojen yhdistyessä 14 miljoonalla itäsaksalaisella ei ollut minkäänlaista kokemusta demokratian alla elämisestä. Demokraattisten juurien puuttuminen on tuottanut itäisiin osavaltioihin omintakeisen, länsieurooppalaisesta näkökulmasta lähes käsittämättömältä vaikuttavan poliittisen kulttuurin.

Yhdistymistä seuranneen ensimmäisen 20 vuoden aikana suurta suosiota idässä nautti ”Demokraattisen sosialismin puolueeksi” muuttunut entinen DDR:n kommunistipuolue SED. Vuoden 2015 jälkeen kärkipaikan on ottanut äärioikeistolaisuutensa vuoksi turvallisuusviranomaisten tarkkailussa oleva AfD.

Viime vuosina kovaa nousua on tehnyt todellinen outo lintu BSW, vasemmistolaista talouspolitiikkaa maahanmuuttovastaisuuteen, nationalismiin ja arvokonservatismiin yhdistelevä populistipuolue.