Uutiset

Isän, pojan ja pyhän perheyhteyden nimeen: Hetviina

Kun on oikein paljon kerrottavaa, mistä pitäisi aloittaa? Ravikuningatarkisan suosikin Hetviinan tarina pitää sisällään harvinaisen monta vaihetta ja ihmistä. Ei niin, että Hetviinan kasvattaja ja omistaja Christer Sandholm olisi kertaakaan halunnut vaihtaa valmentajaa, mutta kohtalo päätti toisin.
Terhi Piispa-Helisten
Hetviina ja Antti Tupamäki ovat monenlaisten vaiheiden jälkeen suosikkeja nappaamaan seppeleen tammojen kisasta viikonloppuna Seinäjoella.

Aloitetaan alusta, missä ikinä sellainen sijaitseekaan. Hetviinan kasvattajan ja omistajan Christer Sandholmin, 69, "ruuhkavuodet" menivät oman menestyksekkään hydrauliikkakoneiden tiivisteitä ympäri maailmaa välittävän firman kehityksessä ja perheen (vaimo ja kolme lasta) harrastusten parissa. Pienet muovihärpäkkeet eivät montaa senttiä maksa kappaleelta, mutta jos niitä myy tarpeeksi monta "joka paikkaan - joka koneeseen", syntyy merkittävästi kauppaa.

Hevoset ovat olleet kiinnostuksen aihe jo pitkään, kuten muutamilla kavereillakin. Kirkkonummen Luomassa kuuluisan Hvitträskin kartanon lähellä koko elämänsä viettäneen Sandholmin koulukavereihin kuuluivat mm. Nina Pettersson-Perklénin isä Leif Pettersson (luokkakaveri) sekä keskiviikkona Vermossa ennätyksensä 23,6 menneen Diorin osaomistaja Sören Engström.

Hvitträskistä tarina myös tavallaan alkaakin. Sandholmin isoisä Arthur oli aikanaan arkkitehti Eliel Saarisen ja kumppaneiden tilanhoitajana. Sandholmin edelleen ravipelejä rustaava iäkäs isä Lars Sandholm on nähnyt päivänvalon juuri mahtavan kansalliromanttisen "linnan" mailla.

Pääset tästä Kansallismuseon Hvitträsk-sivulle.

Christer Sandholm on siitä merkillinen nykysuomalainen, että hän on maailmaa kiertänyt paljon, mutta siis juurevasti Kirkkonummen Luoman kylän mies. Siellä hän on syntynyt - siellä hän on elänyt. Kauppaa hän on tehnyt tiivisteillään kaikille maailman kolkille ja käynyt reissuillaan kaukana, mutta aina kuitenkin palannut samoihin maisemiin. Nykyinen asuinpaikka on kivenheiton päässä isänsä syntymäpaikasta Hvitträskistä, ja samassa kylässä mies on asunut "aina".

Vuosituhannen vaihteessa yrittäjän mielessä alkoi kypsyä ajatus hevosenomistamisesta. Urheilu kiinnosti. Luomalainen oli aktiivinen myös kilpa-ammunassa, on vieläkin, mutta juoksijatkin alkoivat vetää. Menestystä oli tullut varsinkin yrityselämässä, ja mm. Kirkkonummen vuoden yrittäjäksi Sandholm valittiin 2014.

Ravikuningatar-kisassa kakkoseksi -90-luvulla sijoittunut liinaharja kuten isänsäkin Hedvig (i. Vekseli) oli tehnyt vaikutuksen Sandholmiin ravikatsomoissa, ja kun lohjalainen Kirsti Sääluoto tarjosi osakkuuksia Hedvigin varsoissa ori (myöhemmin ruuna) Hetviessä (Viesker) ja Hetviinan emässä Hetvissä (Tino), Sandholm lämpesi.

Ennen pitkää Sandholm omistikin hevoset yksin, ja tuolta ajalta juontaa juurensa yhteistyö Tupamäen perheen kanssa. Hetvietä (s.2001) Risto Tupamäki valmensi enimmän osan sen elämästä ja Hetviinan emää Hetviäkin (2002) jonkin matkaa.

Samoihin aikoihin Sandholm alkoi olla yhteydessä sukulaisensa Ivar Holmlundin kanssa, joka vaikutti myös Kirkkonummella. Kylmälään oli kuitenkin parinkymmenen kilometrin matka, joten aivan naapuruksista ei ollut kyse, ja lapsuuskin oli vietetty eri porukoissa. Sandholmin isä ja Ivarin äiti olivat kylläkin sisaruksia, eli miehet serkuksia. Kuitenkin yhteyttä oli ollut aikuisenakin harvakseltaan. Hevosten kautta yhteinen kieli vanhemmalla iällä löytyi, ja pian myös Holmlundilla oli Sandholmin ravureita valmennuksessaan.

"Ei mitään erikoisia juoksijoita alkuun oikein missään suunnalla", Christer Sandholm muistelee.

"Ei oltu pidetty juurikaan yhteyttä, mutta ymmärsin ja tiesin kyllä, että Ivar oli ammattimies ja sydämestään hevosihminen. Hän oli tärkeä lenkki matkalla tähän päivään ja Hetviinan puhkeamiseen kukkaan. Suomenhevoset eivät tule valmiiksi nappia painamalla, ja tämäkin tamma on tarvinnut aikaa. Sitä Ivar osasi hevosille antaa."

Kävi ilmi, että myös Holmlund oli innoissaan Hedvigin jälkeläisistä, ja hänestä valikoituikin Hetviinan ensimmäinen valmentaja. Eläessään vanhemmaksi Ivar olisi luultavasti valmentanut koko tamman uran. Kuitenkin 2017 tuli tieto, että Ivar on sairastunut vakavasti, ja keväällä 2018 hän menehtyi.

Ne jotka tunsivat Ivar Holmlundin, tietävät kuinka vaikea oli saada häntä kehumaan mitään hevosta. Uralle mahtui monta kovaa, kruunumiljonääri Kind Attention passina ja ajokkina Stig H. Johanssonilla työskennellessä -80 luvun alussa, derbyfinalisti Don Pueblo, Villinmiehen finalisti Lune d'Or, voittokone Petu PonsiTarantino, Suomen mestaruuden Ivarin valmennuksesta ottanut Seabiscuit ja monta muutakin kiistatta hyvää. Silti ei kehuja juuri herunut.

Sitä taustaa vasten allekirjoittanut sävähtikin voimakkaasti vuonna 2016, kun Ivar totesi, että Hetviina voi viellä juosta kuningatarkilvassa, kukaties seppele kaulassaan. Pienensorttinen tamma ei ollut voittanut montaakaan lähtöä. Kuparinen rikkoutui 23. startissa, ja vasta noita aikoja elettiin. Ravikaan ei ollut täysin sulavaa. Ihan kyvykkääksikin Hetviina tiedettiin, mutta kuitenkin: putosin melkein tuoliltani. Sanon suoraan: en nähnyt kuningatarominaisuuksia Hetviinassa.

"Enkä minä", kommentoi Sandholm.

"En tosiaankaan nähnyt tätä tulevaksi."

Voit käydä katsomassa Christer Sandholmin perjantaina ennen kuninkuusraveja tallennetun videohaastattelun tästä artikkelista.

Ivar kuitenkin näki: tammalla oli hyvä fysiikka ja tinkimätön luonne. Se vei miestä joskus liiankin lujaa, ja jalat sekosivat laukalle. Mutta mikä tärkeintä, vauhtia löytyi. Ja halua mennä.

Tausta, mistä Ivarin näkemys Hetviinan kapasiteetista ja suvun hyvyydestä kumpusi, oli toisellakin tavalla tuttu. Ei tuttu monille, mutta tuttu minulle. "Hetuliinassa" tai Hetussa, kuten tutut tammaa kutsuvat, on paljon samaa kuin emänemässään Hedvigissä, kuningatarkilpailun kakkosessa Lappeenrannasta -93. Isänsä Vekseli vasta valtava hevonen oli, mutta ei yhtä jäätävä periyttäjänä. Se periytti fysiikkaansa, mutta valitettavasti myös kulmikasta raviaan. Hedvig oli kuitenkin vekseliläiseksi sulavaravinen, mutta sillä oli myös samaa väsymättömyyttä kropassaan.

Ivar tunsi Hedvigin hyvin ja taisi nähdä Hetviinassa paljon yhteistä emänemänsä kanssa. Ja onhan lähisukulaisissa pääosin Mika Mäkelän valmennuksessa myös huimaa lahjakkuutta: traaginen Hepori ja sen poika Heporix esimerkkeinä.

Tapahtui nimittäin niin, että Hedvigin uran avauskaudella, 10. startissa Forssassa elokuussa 1988, sen omistaja-valmentaja Kari Sääluoto puhalsi alkotestissä lukemia. Ivar pestattiin ohjastamaan kyseinen startti. Hedvig meni 37,7 kahden laukan jälkeen. Ivarin, joka nuorempana oli vieläkin niukempi kehuissaan, totesi startin jälkeen ajaneensa mahdollisella kuningattarella.

"Hevonen oli todella ravuri, mutta se oli luultavasti aika treenaamaton", Ivar sanoi startin jälkeen eräälle, uskallan sanoa, ystävälleen, startin jälkeen. Nuorelle Hevosurheilu-lehden avustajalle, jonka nimen voitte arvata.

"Hedvigillä oli päällä 50-100 kiloa liikaa, suoraan sanoen läskiä."

Ei sillä, etteikö Hedvig olisi tullut osaavista käsistä. Sääluoto oli valmentanut suomenhevoshuipulle myös Hilurin, mutta ehkä kuitenkin Hedvigin valmentajan ongelma oli arkisinkin ainakin osittain sama, kuin noissa Forssan raveissa. Nuori toimittaja ja Ivar Holmlund pohtivat, että Hedvig pitäisi koittaa ostaa. Ivar soittikin Sääluodolle, mutta tamma ei ollut myynnissä.

Seuraavana lauantai-iltana, myöhään, Holmlund sai kuitenkin soiton väsyneenoloiselta Sääluodolta:

"Voisin nyt myydä sen Hedvigin. Avovaimon kanssa tuli ero, ja tallit ovat hänen. Olen tyhjän päällä."

Ivar soitti toimittajalle, joka arveli, ettei saa olla liian innokas: "Odotetaan pari päivää ja soitetaan sitten."

Pari päivää oli liikaa: Sääluoto oli tehnyt sovun vaimonsa kanssa, eikä tamma ollut enää myytävänä. Innokkuus olisi ollut oikea ratkaisu. Koppi auton perään ja rahat mukaan vaan, heti! Tai ainakin tuollainen mielikuva tapauksesta jäi kytemään.

Pari-kolme vuosikymmentäkin on kuitenkin hevosasioissa joskus lyhyt aika. Tuntuu, että Ivar myhäilee nyt pilven reunalla, kun seuraa viikonlopun Seinäjoen Kuninkuusraveja. Hänellä oli tämäntyyppistä huumorintajua, hiljaista ymmärrystä. Ihan heti ei natsannut suomenhevosasioissa, mutta "vähän" kun jaksoi odottaa, niin a vot!

Ja pilven reunalta joutuu toinenkin tärkeä henkilö tässä tarinassa, Risto Tupamäki, kisoja seuraamaan. Myös hän lopulta varmasti hymyilee, aina hyväntuulinen veijari kun oli. Ja mikä on myhäillessä, kun oma poika, Antti Tupamäki on löytänyt avaimet tinkimättömän asenteen tammaan Hetviinaan, jonka ravissa on kuitenkin riittänyt säätämistä.

Ivarin kunnon heiketessä tallin arkea tuli Kylmälässä auttamaan Tero Pohjolainen. Pohjolanen on itse kovaa suomenhevosmiessukua ja hänellä oli ollut Ivarin tallissa aiemmin hevosia, joita hän itse kävi valmentamassa, hoidossa. Äitinsä isä Evert Ryyttäri oli mies legendaarisen ihmeruuna Vonkauksen takaa. Pohjolainen sai Hetun valmennettavakseen Ivarin menehdyttyä, ja hän aloittikin yhteistyön Hetviinan kanssa 2018 voitokkaasti. Pohjolainen on kuitenkin perfektionisti, ja hän oli tyytymätön siihen, kuinka sai (tai ei saanut) tamman ravaamaan. Homma ei jäänyt yrityksen puutteesta kiinni. Montaa asiaa kokeiltiin: mm. vesikävelyä Anne Kankaan ohjauksessa talvella 2018-19.

Keväällä 2019 Pohjolainen suositteli Sandholmille Hetviinan viemistä jollekin perinteiselle suomenhevostaitajalle, joksi valikoitui Risto Tupamäki, Sandholmin vanha tuttu. Hetviinan ja Riston yhteistyö jäi traagisesti lyhyeksi, neljän kuukauden mittaiseksi. En koskaan unohda sitä raskasta tunnelmaa, kun olimme yhdessä katsomassa Vermon raveja 15. toukokuuta. Juuri minun piti kertoa Christerille huonot uutiset: Risto oli kuollut äkillisesti metsätyöonnettomuudessa.

Sandholmilla oli taas miettimistä. Kuinka Antti pärjää tallin pyörittämisen ja kaiken muun raskaan kanssa tässä tilanteessa? Hyvin pärjäsi, riuska ja työtä pelkäämätön nuori mies kun on, ja Hetviina jäi mielihyvin, kaikkien osapuolten siunaamana, Petäjävedelle. Sitä päätöstä ei kenenkään ole tarvinnut katua. Tekisi mieli käyttää kulunutta lausetta: loppu on historiaa. Vaikka eihän tässä mitään vielä ole saavutettu, sanoisi joku, ehkä pilven reunalta.

Se on saavutettu, että Hetviina, 10, on Antin, 32, taitavissa käsissä puhjennut ennennäkemättömään kukkaan. Antti Tupamäki, monen sukupolven hevososaaminen taustanaan, on ollut puuttuva palanen Hetviinan palapelissä. Apuna on ollut myös Tupamäen kuulu hevoslääkäri Antero, Antin setä.

Heti 2020 alusta tuli selväksi, että muut seppeleentavoittelijatammat saavat nyt varoa. Hetviina oli raviltaan melkein kuin uusi hevonen, ja sama dominanssi on jatkunut ja jatkunut; kevään pakollisen koronapaussin jälkeenkin. Kaikki tiet ovat vieneet Seinäjoelle, halusivat Hippoksen herrat sitä tai ei.

"En minä sitä hevosta ole tehnyt", Antti Tupamäki huomauttaa.

"Se on syntynyt hyväksi. Heti kun ensimmäisen kerran tartuin Hetun ohjiin, tunsin, ettei tällaisia suomenhevosia ole meillä ollut, ei ainakaan montaa. Mutta sellaista hienosäätöä siinä on ollut, että valmennus on jätetty oikein vähäiseksi, moni ei uskoisi. On pitänyt luottaa hevoseen ja malttaa olla valmentamatta. Se nimenomaan on niin hyvä, sitä ei tarvitse ainakaan enää tehdä hyväksi. Enimmäkseen tamma on ollut perähevosena. Kyllä se nyt on hyvällä mallilla, ei kahta sanaa. Mutta en mieti ollenkaan, että mitä jos. Kilpailuista tulee mitä tulee. Jatketaan vaan samaa työtä kuin tähänkin saakka. Kävi miten kävi, onhan tämän hevosen tarina ollut vähän dramaattisempi tapaus, se on myönnettävä."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

IS Ravit: Ravikuningas 2019 on kuollut

Grönstrand ja Mäkinen ostivat menestyneen Norjan kylmäverisen

Jani Kanerva on Ravitoimittajat ry:n uusi puheenjohtaja

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video