Uutiset

Emilia Putkisen tie Joutsasta Uuteen Seelantiin – ravureista laukkaurheiluun

Joutsasta kotoisin oleva hevosenhoitaja on viettänyt eteläisemmillä leveysasteilla työssä jo yhdeksän vuotta. "Täällä olisi suomalaisille hevosammattilaisille tilausta ja kysyntää, kunhan korona hellittää."
Darry Sherer
Emilia Putkinen ja Jon Snow tekivät useamman kilpareissun Australiaan.

”Suoritin oppisopimuksella hevosenhoitajan tutkinnon Purojärven Susannan luona Joutsassa, ja suoritettuani sen mietimme yhdessä Teresa Teppolan kanssa, mihin lähtisimme töihin. Mietimme Italiaa, Ranskaa, Ruotsia, mutta Teresalla on sukulaisia Australiassa, joten päätimme lähteä aluksi sinne”, Emilia Putkinen aloittaa työhistoriansa kertaamisen.

Kaksikko vietti Australiassa muutaman kuukauden ja palasi kotimaahan, sillä Putkisen sanoin viisumin saaminen Australiaan "ei ole ihan siitä helpoimmasta päästä".

"Saatuamme paperiasiat kuntoon, olimme Australiassa parisen vuotta. Sen ajanjakson jälkeen suuntasin Uuteen-Seelantiin, sillä tänne on helpompi saada työviisumi. Nyt on jo seitsemisen vuotta vierähtänyt täällä."

Työpaikat ovat olleet sekä Australiassa että Uudessa-Seelannissa laukkatalleilla.

"Viime vuodet olen työskennellyt Baker/Forsman Racingin palveluksessa. Tallimme on yksi Uuden-Seelannin johtavista laukkatalleista, ja kuuden viime vuoden aikana olemme viidesti olleet voitokkain laukkatalli Uudessa-Seelannissa. Valmennustallimme sijaitsee Cambridgessa pohjoisella saarella”, kertoo Emilia työnantajastaan.

"Toimenkuvaani kuuluu aamuisin hevosten ratsastaminen, ja päivän valmennusten ollessa ohi teen ihan tavallisia hevosenhoitajan töitä. Kierrän aika paljon kisoissa, ja olen usein se, joka edustaa meidän talliamme paikan päällä radalla. Olen myös useamman kerran ollut kilpailumatkalla Australiassa tallimme parhaiden hevosten kanssa. Tekemistä riittää kyllä ihan omiksi tarpeiksi,” hän hymähtää.

Laukkaurheilulla on perinteisesti ollut vahva jalansija Uudessa-Seelannissa, mutta raviurheilun asema on vahvistunut viime vuosina. Viime vuonna raviohjastajien MM-kilpailuissa maata edusti Matthew Williamson ja Elitloppetissakin on nähty joitakin uusiseelantilaisia ravureita.

”Laukkaurheilu on tosiaan se hevosurheilun osa-alue, jolla on täällä vahvimmat perinteet. Huutokaupoissa laukkavarsoista maksetaan huimia summia ja suurimmat palkintorahat jaetaan laukkakilpailuissa. Viime vuosina raviurheilusta ovat erityisesti kiinnostuneet nuoremmat harrastajat, ja ravihevosten kimppaomistamisen suosio on kasvanut aika lailla. Aika näyttää, miten niin ravi- kuin laukkaurheilussa kehitys suuntaa,” Emilia Putkinen pohtii.

Laukkahevosten kilpailu-ura alkaa kaksivuotiaana. "Uudessa-Seelannissa ei ehkä panosteta ihan niin kovasta kaksivuotiskilpailuihin, vaan kolme- ja neljävuotiaiden ikäluokkakilpailuissa maksetaan todella hyviä palkintoja. Sitä vastoin Australiassa on tarjolla isorahaisia lähtöjä jo kaksivuotiskaudella”, hän kertoo laukkahevosten urakehityksestä.

Parhaat tammat siirtyvät siitokseen kolme- tai nelivuotiskauden jälkeen. "Lluonnollisesti parhaimmat oriit saavat mahdollisuuden siitoksessa. Kun ori siirtyy siitokseen, loppuu sen kilpailu-ura samalla, täällä ei yhdistetä kilpailu- ja siitosuraa.”

Emilia Putkinen havainnoi, että maasta riippumatta hvosurheilulle vaikuttaa olevan yhteistä se, että palkintotasoon ei olla koskaan täysin tyytyväisiä.

"Aina pitäisi olla enemmän rahaa tarjolla lähdöissä, mutta minusta laukkalähtöjen palkintotasossa ei ole täällä valittamista. Suurkilpailuissa on todella suuret palkintorahat, mutta melko tavallisissakin lähdöissä maksetaan 10 000 Uuden-Seelannin dollarin (5 700 euron) ykköspalkintoja. Kyllä omistajille ja valmentajille jää ihan mukava tilipussi käteen kulujen jälkeen, ” hän arvioi naurahtaen.

Usein on saanut lukea ja kuulla, että suomalaiset hevosammattilaiset ovat arvostettu ammattikunta maailmalla. Tämän allekirjoittaa myös Emilia Putkinen.

”Me suomalaiset olemme sekä Australiassa että täällä hyvin haluttua työvoimaa. Meille hyvinkin arkipäiväiset työtavat kuten tulla ajallaan töihin sekä hyvä tieto- ja taitotaso hevostenhoidossa ei ole ihan itsestäänselvyys maailmalla", hän kuvaa.

Putkisella on ollut matkan varrella useita suomalaisia kollegoita, mutta tällä hetkellä hän on ainoa sinivalkoisten värien edustaja Uuden-Seelannin laukkaympyröissä. Koronaepidemia on aiheuttanut omat ongelmansa työvoiman liikkuvuudelle.

”Minusta sekä Australiassa että Uudessa-Seelannissa on oikein mukava tehdä töitä. Vaikka Uusi-Seelanti on melko kallis maa elää, on hevosenhoitajan palkkataso sen verran hyvä, että kyllä palkalla pärjää oikein mukavasti. Täällä saa yleensä paremman palkan paremman ammattitaidon perusteella, ja siinähän me suomalaiset tosiaan olemme vahvoilla", Emilia Putkinen kertoo.

"Kunhan korona helpottaisi, niin kyllä täällä tosiaan olisi suomalaisille hevosammattilaisille tilausta ja kysyntää,” hän vinkkaa.

Putkisella on itsellään pitkän maassaolon ansiosta sisällä kolmen vuoden viisumianomus.

”Toisin sanoen en ole lähdössä pois täältä. Kyllähän sitä tietyllä tapaa kaipaa Suomeen aina välillä. Olen yrittänyt käydä kerran vuodessa Suomessa, mutta nykyään on kuitenkin hyvä pitää yhteyttä tuttuihin vaikkapa sosiaalisen median kautta."

"Elämäni on täällä tällä hetkellä, ja Uuden-Seelannin ilmasto muistuttaa muuten suomalaista ilmastoa. Täällä on ihan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta neljä vuoden aikaa, ja meillä on ollut lähes joka vuosi luntakin” Emilia valottaa Uutta-Seelantia asuinpaikkana.

”Välillä tulee mieleen, että jos aloittaisi yhteistyön jonkin vanhemman ja kokeneemman valmentajan kanssa. Sitä kautta saisi nimeä valmentajamarkkinoilla, mutta katsotaan, mihin ratkaisuun sitä päätyy."

Hän toteaa, että nykyisen muotoisena töitä ei jaksa painaa loputtomiin. Arkiaamuisin aloitetaan työt puoli neljältä, minkä päälle tulevat kilpailureissut.

"Hevosurheilu tarjoaa kuitenkin täällä tosi monipuolisesti työmahdollisuuksia. Voisin ajatella esimerkiksi työskenteleväni siittolassa tulevaisuudessa, mutta antaa ajan näyttää, mistä tehtävistä itseni löydän."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Piia Heikkinen viihtyy Italiassa huippuhevosten hoitajana – Bleff Dipa toi toisen Derby-voiton

Tanja Sundelinin tie Ruotsissa hevosenhoitajasta henkilöstövastaavaksi: "Meillä on nykyään klinikkatoimintaa seitsemällä eri paikkakunnalla"

"Rakkaudesta hevosiinhan tätä fyysisesti suhteellisen rankkaa työtä jaksaa tehdä päivästä toiseen."

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video