Uutiset

Viikon vieras: Kahden vaativan ammatin sulava yhdistäminen

24-vuotias Iida Lantto on noussut kohinalla pohjoisen valmentajien eturiviin, vaikka hän ei edes operoi ammattilaisen statuksella. Torniolainen treenaa pientä mutta iskukykyistä yksikköään lapsuutensa maisemissa.
Kuva: Ville Toivonen
Iida Lantto (puna-harmaa ajonuttu) ohjasti Buck Bokon montén Pohjoismaiden mestariksi vuonna 2018. Mukana juhlimassa ruunan valmennusportaaseen kuuluvat Anna ja Mikael Niva. "Tää voitto on ohjastajana urani makein", sanoo viikon vieras Iida Lantto.

Iida Lantto pitää neljää valmennettavaansa mummolassaan Vojakkalassa sijaitsevassa tallissa. Tilaa asuttavat hänen vanhempansa ja isovanhempansa. Lantto itse kortteeraa kymmenen kilometrin päässä Tornion keskustassa.

 

”Vojakkalasta se kaikki alkoi. Siellä vietin lapsuuteni, ja olin kaksivuotias, kun sain ensimmäisen ponini. Siitä lähtien olen poneja ja hevosia harrastanut ilman katkoksia. En osaa ajatella elämääni ilman hevosia”, Iida Lantto sanoo.

 

Lanton eno, ammattivalmentaja Mika Jauhola, isännöi aiemmin Vojakkalan tallia. Nykyään Jauhola valmentaa Kaakamojoen varressa Ruottalan kylällä.

 

”Raviurheilu tuli verenperintönä. Mun isovanhempani ovat raveista kiinnostuneita. He siis omistavat Vojakkalan tallin. Samoin mun molemmat vanhempani ovat innostuneita hevosista.”

 

”Äitini on tärkeä apu tallilla, samoin isäni. Jos mulla on aamuvuoro, niin isä tekee aamutallit. Lisäksi hän pitää treenipaikat kunnossa ja ajaa hevosautoa ravireissuilla”. Lantto kertoo.

 

Kuten edellä käy ilmi, Lantto ei ole täysipäiväinen ravityöläinen. Ammatiltaan hän on sairaanhoitaja, aivan kuten äitinsäkin.

 

”Mie teen tällä hetkellä sairaalassa 70 prosenttista päivää. Vallitsevan tilanteen vuoksi hoitohenkilökunnasta on pulaa, joten ylimääräisiä tunteja olisi tarjolla. Tunnelma on koronan osalta täällä kyllä hyvin rauhallinen.”

 

Kuten Edu Kettunenkin asian aikoinaan kappaleessaan Taivaansininen BMW ilmaisi: ”Rajakaupungin likat, niil' on kiirettä aina”.

 

”Näinhän se on. Hoitoalan työ on henkisesti ja fyysisesti vaativaa, ja niin se tahtoo valmentaminenkin olla. Onneksi mulla on loistavat apujoukot, ja olen löytänyt toimenkuvien välille varsin hyvän tasapainon. Ei tässä kyllä vapaa-ajanvietto-ongelmia ole”, Lantto naurahtaa.

 

Päivärytmi noudattaa hänen mukaansa yleensä kaavaa: aamulla töihin, iltapäivällä tallille, ja jos ehtii, myöhäisillalla omaa liikuntaa tai rentoutumista. Siihen sitten kilpailumatkat päälle.

 

Eikö siirtyminen ammattivalmentajaksi ole käynyt mielessä?

 

”No, on se ehkä käynyt, mutta kyllä mie pyrin pitämään hevoset harrastuksena. Sairaanhoitajan työstä saa kuitenkin varman palkan. Aina kun radoilta tulee menestystä, niin ajatus saattaa karkailla kaikenlaisiin. Mie olen niin kilpailuhenkinen, että voittoja janoaa aina vaan lisää. Mutta tämä on hyvä juuri näin.”

 

Ja niitä voittoja onkin tullut. Lanton valmentajauran voittoprosentti on 20, kun hänen suojattiensa ravaamat 226 kisaa ovat tuoneet 46 ykkössijaa. Tämän vuoden osalta voittoprosentti on vieläkin korkeampi, 24. Täysosumia on lohjennut Lanton oma yhden kauden ennätysmäärä, 13.

 

Ohjastajana hänen uransa voittoprosentti on 17. Tämän kauden kisoista lukema on peräti 36.

 

”Kyllä valmentaminen on mulle mieluisampaa. Ja ohjastamisen puolella pidän enemmän montésta. Mulla on siihen oikein intohimo.”

 

Uran makeimpia voittoja ei tarvitse kauan hakea.

 

”Valmentajana ikimuistoinen hetki oli se, kun Nehemiah ja Sagredo Hanover ottivat viime talvena Bodenista kaksoisvoiton. Lopetus oli 11,5, ja muut jäivät 40 metriä. Ohjastuspuolella nousee yli muiden montén Pohjoismaiden mestaruus Buck Bokolla.”

 

Lantto sanoo, että talvea vasten hän voisi lisätä treenattavien määrää kahdella. Viime talvenakin valmennettavia oli kuusi, ja pääluku oli passeli.

 

”Mutta ei hevosia hirveänä ole treeniin tarjottu, ei toki ole mainosteltukaan. Vaikka Suomen puolella toiminta meneekin talvella hiljaiseksi, Bodenissa riittää hyviä raveja.”

 

Lantto treenaa hevosiaan intervallipohjaisesti. Tallilta löytyy kilometrin hiittisuora ja metsälenkkejä. Lisäksi on 500 metrin mittainen harjoitusrata.

 

”Siinä ei täyttä pysty laskemaan, on sitten niin kiperät kurvit.”

 

Lihashuolto on Lanton tallilla tärkeässä roolissa.

 

”Se on äitini vastuualuetta. Hän ja Puurusen Taru hierovat hevoset kaksi-kolme kertaa viikossa. Lisäksi annetaan kylmähoitoa.”

 

Lantto on juurtunut rajakaupunkiin. Hän sanoo, että Tornio on hänelle juuri sopivan kokoinen.

 

”Moni kaveri on lähtenyt isompiin ympyröihin, mutta ne nuoret, jotka viihtyvät täällä, tapaavat jäädä tänne loppuelämäkseen. Mie olen tyytyväinen, ja hevosillakin on hyvä olla.”

 

Nuorista puheen ollen, heitä pitäisi Lanton mukaan saada pikaisesti ravien piiriin mukaan.

 

”Iäkästä alkaa harrastajakunta olla. Mun ystävät, jotka eivät hevosista ymmärrä hölkäsen pölähtämää, ovat usein yllättyneitä siitä, miten kivaa raveissa onkaan. Monella nuorella on ennakkoluuloja lajia kohtaan. Raveihin tarvitaankin meitä kaikkia harrastajia sisäänheittäjiksi, jotta saadaan ihmisiä, nuoriakin, paikan päälle lajiin tutustumaan. Pelkkä mainos paikallislehdessä ei riitä.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Viikon vieras: ”Mä olen valmistunut kahdesta koulusta, Helsingin ja Vermon yliopistoista”

Viikon vieras: ”Tuleva lauantai voi olla mun unelmieni täyttymys”

Viikon vieras: Pohjoisen porukoiden capo di tutti capi

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video