Uutiset

"Ehdin jo ajatella, että teen työurani viimeiset vuodet Suomessa" – sitten puhelu Ruotsista muutti kaiken

Kausalasta lähtöisin oleva Eija Lehtinen on tehnyt pitkän päivätyön hevosten parissa.
Eija Lehtisen albumi
Eija Lehtinen ja koiransa Lizzie, joka kulkee tiiviisti Eijan matkassa.

Suuri osa Eija Lehtisen työurasta on kulunut Ruotsin puolella eri ammattivalmentajien palveluksessa.

"Ensimmäisen kerran lähdin ulkomaan reissuun kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun sain työpaikan Stig H Johanssonilta. Sitä ennen olin ollut Suomessa Tapio Perttusella useamman vuoden”, kertaa Eija työhistoriansa alkutaipaletta.

Stig H Johanssonilla Eija oli aluksi kaksi vuotta ja myöhemmin vielä vuoden, mutta perhesyiden takia oli kuitenkin palattava ensimmäisen työkeikan jälkeen Suomeen, ja otettava vastuu perheen hevosista kotitilalla Kausalassa.

Asioiden selkiinnyttyä kotipuolessa oli vuoro seuraavalle ulkomaan työkomennukselle. Tällä kertaa oli suuntana Ruotsin länsirannikko, Halmstad ja Petri Puro. Matkaan lähti perheen kolme omaa kilpahevosta koto-Suomesta.

"Oltuani pätkän Petrillä kuulin Lähdekorven Karilla olevan hevosenhoitajan paikka auki, ja saatuani vihreää valoa Karilta vaihdoin työpaikkaa”, jatkaa Eija kertomustaan suomalaisista työnantajistaan.

Karilla työskentelyn jälkeen Eija päätti kokeilla Ranskassa työskentelyä, muttei tuntenut oloansa kotoisaksi. Uusi työpaikka löytyikin melko nopeasti Halmstadista. Tällä kertaa työnantajaksi valikoitui Peter Untersteiner, joka oli, ja on edelleen yksi Ruotsin suurimmista valmentajista niin menestyksen kuin hevosten määrällä mitattuna.

"Minulla on ollut tuuria mukana, että minulla on ollut monta erinomaista työnantajaa. Eihän se ole pelkkää sattumaa, että osalla valmentajista henkilökunnan vaihtuvuus on todella pientä”, toteaa Eija hyvin viisaasti.

Eijan täytettyä 50 vuotta, alkoi mieleen hiipiä ajatus jostakin muusta työstä kuin hevosenhoitajan fyysisesti vaativasta hommasta.

"Olin useasti sanonut, että kun ei enää jaksa lähteä passien kanssa raveihin, on syytä alkaa miettiä alanvaihtoa. Näinhän minullekin lopulta kävi, viimeiset puoli vuotta annoin nuorempien hoitajien lähteä puolestani raveihin, vaikka minulla oli Peterillä todella hienot passihevoset. Niinpä päätin sanoa itseni irti, ja muuttaa takaisin Suomeen", kertaa Eija hevosenhoitajan uransa päätymistä reilut viisi vuotta sitten.

Suomessa Eija sai työpaikan yksityiseltä ratsastuskoululta eteläisestä Suomesta, vähän tämän jälkeen aukeni tallivastaavan paikka Koulutuskeskus Salpauksessa.

"Olin oikein tyytyväinen olooni Salpauksella, ja ehdin jo ajatella, että teen työurani viimeiset vuodet Suomessa. Sitten sain kuitenkin vuonna 2018 puhelun Ruotsin puolelta Halmstadista, ja viikon miettimisen jälkeen oli jälleen aika pakata laukut ja lähteä vielä kerran Ruotsiin", kertoo Eija naurahtaen viimeisintä käännettään työhistoriaansa.

Soittaja oli nimittäin Peter Untersteinerin poika Johan Untersteiner, joka tarvitsi oman valmennustoiminnan laajennuttua jonkun, joka vastaisi hallinnosta sekä erilaisten päivittäisten rutiinien hoitamisesta. Kyseinen paikka oli kuin luotu Eijalle, sillä hänhän oli ollut isä Untersteinerilla töissä ja Johan valmentaa hevosia Holmissa Kari Lähdekorven vanhoissa valmennuspaikoissa. Toisin sanoen Eijan oli helppo päästä työhön sisälle.

"Teen päätoimisesti töitä toimistolla, jokin aika sitten systeemi tosin muuttui sen verran, että autan myös Peteriä vastaavissa tehtävissä. Peterin puoliso, Johanin äiti Marie jäi niistä töistä ikään kuin eläkkeelle", kertoo Eija pääpiirteissään arjestaan.

Eijan mainitsema toimistotyö sisältää hyvin monipuolisen kattauksen erilaisia työtehtäviä. Laskutusta, yhteydenpitoa Johanin omistajiin, sekä Untersteinereiden yli 300 hevosen kuljetusten järjestämisiä niin raveihin kuin eläinlääkäreille. Lyhyesti sanottuna Eijan ansiosta kumpikin valmentaja ja muu henkilökunta voi keskittyä valmentamiseen ja hevosten hyvinvointiin.

"Onhan tämä todellinen unelma työpaikka, saa olla mukana ravitallin arjessa, mutta vähän eri tavalla kuin hevosenhoitajana. Joskus kyllästyn toimistossa istumiseen, ja tarjoudun viemään jonkin hevosen klinikalle tai ajamaan hevosauton vaikkapa Solvallaan. Näin ei katoa täysin tuntuma käytännön raviurheiluun”, hymähtää Eija.

Hevosta Eija ei ole ajanut sen jälkeen, kun lopetti Peter Untersteinerilla hevosenhoitajana. Vuonna 2018 hän teki hyppäyksen kisahoitajaksi oltuaan Johan Untersteinerin Pastore Bobin kisahoitajana hopeasijaan päättyneessä St Michel-ajossa.

"Ei ole ollut sen suurempaa poltetta ajaa hevosta, sain työskennellä sen verran itsenäisesti sekä Karilla että Peterillä, että sitä on jollakin tapaa saanut osansa hevosten valmentamisesta ja hoitamisesta", kertoo Eija.

Mutta on kuitenkin olemassa pieni mahdollisuus, että Eija istahtaisi jälleen hevosen taakse.

"Omistan osuuden Johanilla olevasta hevosesta, ja ollessani joulun tienoilla Suomessa otin vanhan kypäräni mukaan tänne. Josko sitä kuitenkin kokeilisi ajaa osaomistamallaan hevosella”, aprikoi Eija hymyillen.

Puheen kääntyessä kotiin Suomessa on hyvä kysyä Eijan hevoshistoriasta. Kuljetusalan yrittäjinä toimineilla vanhemmilla ei ollut sen suurempaa taustaa hevosiin, mutta tyttären painostuksesta isä rakennutti tallin ja valmennuspaikat ostetulle maa-alalle.

"Meidän paras hevonen taisi olla Lonely Lily, luonteikas mutta vauhdikas tamma. Kauttani vanhempanikin innostuivat hevosista, ja he pitivät pitkään entisiä siitostammoja lemmikkeinä. Kahdeksisen vuotta sitten he laittoivat viimeisetkin hevoset pois, ja talli on ollut sen jälkeen tyhjillään,” kertoo Eija.

Vaikka Eija ei enää työskentelekään fyysisesti hevosten kanssa, seuraa hän ruotsalaista ja suomalaista raviurheilua tarkasti.

”Ruotsissa tulee katsottua melkein järjestään lähdöt, joissa meidän hevosiamme juoksee. Suomessa seuraan erityisesti Matias Salon hevosten edesottamuksia, hän asuu nimittäin kotipaikkani naapurissa, ja olemme vuosien saatossa autelleet toisiamme puolin sun toisin. Matiashan on ostanut täältä meiltä hevosiakin Suomeen”, kertoo Eija raviurheilun seuraamisesta Itämeren molemmin puolin.

Eijasta saa mukavalla tavalla realistisen kuvan hänen kertoessaan tulevaisuuden suunnitelmistaan. Tavoitteena on tehdä viimeiset työvuodet Untersteinereiden palveluksessa ennen eläkkeelle siirtymistään.

"Lopettaessani työt täällä muutan takaisin Suomeen, jossa minulla on jo oma talo odottamassa. Halmstad on tosi mukava kaupunki asua, ja asunnoltani on kahden kilometrin matka Tylösandin hiekkarannoille. Vaikka aikanaan ajattelin, etten enää muuta takaisin Suomeen, on sitä vuosien saatossa huomannut kaipaavansa Suomeen ja etteivät ne asiat ole niin huonosti sielläkään", hymähtää Eija kertoessaan jonkun vuoden päässä odottavista suunnitelmista.

Eija on nähnyt ravitallin arkea jo yli 30 vuoden ajan, ja hänelle jos jollakin on hyvä kuva, kuinka hevosenhoitajan työnkuva on muuttunut.

"Eihän työnkuva sinällään ole muuttunut, kovalla työnteolla ja hyvällä asenteella pärjää pitkälle työpaikassa kuin työpaikassa. Työnantajan puolelta on kuitenkin tärkeätä, että perusasiat kuten palkanmaksu, lomat, valjastuspalkkiot ja mahdolliset kilometrikorvaukset maksetaan mukisematta asetusten mukaisesti. Toki työntekijöiden viihtyvyyteen pitää muutekin panostaa, mutta perusasioiden pitää olla hoidossa aina, niin se vain on”, toteaa Eija viisaasti haastattelun lopuksi.

MT Hevoset
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sobel Conway kiri heittämällä ykköseksi Pariisissa

Kari Lähdekorpi kävi kaupoilla – haaviin tarttui kolme nuorta hevosta

"Ei tätä fyysisesti vaativaa työtä jaksaisi tehdä pitempi aikaisesti jos ei todella välittäisi hoitohevosistaan”

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video