Uutiset

”Kasvattaminen on vähän kuin lottoamista, mutta R-kioskilla kuponkia täyttäessä ei kainalot kastu” – Mika Karhinen on kasvattanut 172 varsaa

Suomenhevosen sukulinjojen kaventuminen huolettaa.
Elina Paavola
Mika Karhinen myöntää myös, että aina ei hevoskasvattajan arkikaan ole auvoisaa. ”Joku sanoo, että päivääkään en vaihtaisi pois. Minä voisin vaikka viikonkin vaihtaa muutamasta kohtaa. Toisaalta tämä on sillä tavalla rikasta elämää, että on saanut tutustua monenlaisiin ihmisiin.”

Vähän matkaa Pihtiputaan kirkonkylältä pohjoiseen löytyy Suomen suurimpiin kuuluva hevoskasvattaja. Mika Karhinen muutti kirkonkylästä Pitkänpohjantien varrelle armeijan jälkeen 1992.

Vuosien varrella kilpahevoset ovat vaihtuneet kasvatukseen. Ensimmäinen kasvatti syntyi jo 1995, mutta vuodesta 1997 lähtien varsoja on tullut maailmaan vuosittain.

Vuodesta 2010 alkaen varsoja on syntynyt kymmenkunta vuodessa, ennätysvuonna 2012 peräti 20. Kaikkiaan 49-vuotiaan Karhisen nimiin on syntynyt Suomen Hippoksen rekisterin mukaan 172 varsaa. Niistä suunnilleen puolet on suomenhevosia ja puolet lämminveri­ravureita. Joukossa on myös yksi shetlanninponi.

Tälle keväälle varsoja on tulossa kahdeksan. Hevosvahvuus tontilla on yhteensä 24 siitostammaa ja varsaa, kun mukaan lasketaan Karhisen elämänkumppanin Donna Puolivälin siitostamma ja sen varsa.

”Minulla oli tässä myös oreja astumassa 30 vuotta, mutta reilu vuosi sitten laitoin viimeisen pois. Astutukset hoidettiin luomuna ja vieraita tammoja saattoi käydä kauden mittaan kymmeniä. Ensimmäinen ori oli Helorix ja viimeisimpinä Was It A Dream ja I.P. Vektori”, Karhinen kertoo.

Karhinen on siinä mielessä harvinainen hevoskasvattaja, että kasvattaminen on hänelle pääelinkeino. Oman tilan pellot kasvavat heinää tai ovat laitumina hevosille. Hän kertoo saaneensa varsoistaan asiallisia hintoja.

”Joskus uusille asiakkaille pitää avata kulurakennetta, hevosella on pakko olla jonkinlainen hinta, että toimintaa voi pyörittää. Työtä riittää ja lopputulos on silti aina vähän epävarma. Kasvattaminen on vähän kuin lottoamista, mutta R-kioskilla kuponkia täyttäessä ei kainalot kastu”, supliikkimies veistelee.

Karhisen suomenhevoskasvatit tunnetaan Kukkarosuon- ja lämminveriset Beyonce-liitteestä. Joskus varsan ostaja on saanut itse nimetä varsansa. Asiakaskuntaa on kertynyt vuosikymmenten varrella eri puolilta Suomea. Moni asiakas on palannut myöhemmin ostamaan toisenkin varsan.

”Jokainen hevosen ostaja on arvokas ja hevonen on hänelle tärkeä, vaikka hän ostaisi sen ratsuksi. Tietysti toivon aina, että varsa saisi mahdollisuuden ravihevosena osaavissa käsissä.”

Tällä hetkellä siitostammoja on kymmenen. Karhinen painottaa tamman valinnassa tuottoisaa emälinjaa ja kevytrakenteisuutta, vaikka hevonen olisi isokin.

”Ja vaihtuvuutta pitää tammakannassa olla, kun myyntiin kasvattaa. Mutta se on pitkä prosessi, kun esimerkiksi suomentamman siementämisestä menee helposti viisi vuotta siihen, että varsa aloittaa kilpauran.”

Karhinen huomauttaa, että hyvän siitostamman löytäminen ei ole aivan yksinkertaista. Joskus sopiva yksilö sattuu kohdalle hyvinkin sopivasti, mutta välillä ei auta rahakaan.

”Ja tuurilla on iso osuus. Minulla on käynyt melkein järkiään niin, että kalliimpien tammojen kanssa on ollut isoja ongelmia.”

Orivalinnoista Karhinen toteaa, että sopivien ominaisuuksien lisäksi myyntiin kasvattavan on mietittävä myös talouspuolta.

”Sehän olisikin helppoa, jos olisi varaa astuttaa aina paras parhaalla. Mutta lämminverisissä parhaiden pakasteorien varsamaksut ja muut teko­kulut ovat niin kovat, että ostajaa niille varsoille on vaikea löytää. Suomenhevosissa varsamaksut ovat edullisempia, ja lämmin­verisissäkin on järkevän hintaisia tuoreoreja saatavilla. Lisäksi isäorin on pakko olla kaupallinen.”

Hän painottaa, että laajemmin ajatellen ravurijalostuksessa pitäisi katsoa hyviä yksilöitä ja myös suvullisesti valtavirrasta poikkeavia vaihtoehtoja.

”Suomenhevosen kanssa ollaan muuten väistämättä siinä tilanteessa, että sukulinjat kapenevat liikaa. Sen jälkeen ei sitten auta enää kuin yhteispohjoismainen kylmäverirotu.”

Raviurheilussa häntä huolettaa eniten uusien harrastajien puute.

”Lisää nuorta väkeä pitäisi jotenkin saada lajin pariin, kun toisesta päästä jää vanhoja äijiä pois.”

MT Hevoset
Aiheeseen liittyvät artikkelit

MT Hevoset -ohjelman jaksossa käydään Vieremällä Väisäsen perheen luona: "Ei meillä olisi tämmöistä katrasta, jos ei koko perhe olisi ollut myötämielinen"

Paavilaisen tallilla suhtaudutaan myönteisesti tulevaan – samaan aikaan ammattimaisen raviurheilun kohtalo arveluttaa

Vastarannan kiiski haluaa orin ja tammat samaan pihaan

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video