Vuoden 2021 parhaat: Jarmo Niskanen viihtyy Ranskassa –"Jo ihan ravikiinnostuksen alkuajoista jäi sellainen kuva, että ranskalaiset hevoset ovat oikeita hevosia"

Jarmo Niskanen on vähentänyt kilvanajoa. Hän ajaa enää lähinnä varsojen ensimmäisiä startteja. Kuva: Gerard Forni

Välillä Jarmo Niskanen näkyy myös pohjoismaisissa suurlähdöissä. Tallin Earl Simon esimerkiksi vei Ranskan edustajana keväällä 2020 nimiinsä Elitloppetin karsintansa ja oli suosikki myös finaaliin.

Siinä oriin vakiokuski Franck Ouvrie ajoi liian ranskalaisen kulttuurin mukaisesti tiukkaan rakoon loppusuoralla ja tuli hylätyksi. Ruotsissa poikavuotensa asuneen Niskasen, 58, unelma Elitloppetista jäi ilmaan.

Västerbo Daylight harjasi puolestaan Ranskan rahalähtöjä vuosituhannen alkuvuosina, mm. EM-osakilpailu Criterium de Vitessen Cagnes Sur Merissä 2005. Kaikkiaan ruotsalaistamma tienasi yli 700 000 euroa urallaan – suurimman osan tilistä juuri Niskasen tallista Grosboisin valmennuskeskuksesta Pariisin läheltä käsin.

Västerbo Daylightilla niin ikään haaveiltiin Elitloppetista uran loppuvaiheessa, mutta silloinkaan ei ollut onnea.

Tamma oli tosin siirtynyt Ruotsissa takaisin kasvattajansa Michael Demmersin valmennukseen. Se sairastui, eikä päässyt lopulta Elitloppetiin.

Monelle suomalaiselle Niskanen on siis kaikesta huolimatta oudompi nimi. Suomen raviporukan kansainvälistä huippua tavoitelleiden joukosta ei tunneta ketään Niskasta vai pitäisikö kirjoittaa niskasta?

Ei ainakaan ketään Jarmo Niskasta. Haapajärvellä syntynyt Niskanen ei ehtinyt täyttää kolmea, ennen kuin hänen perheensä muutti Voxnan ruukkikylään Moran puukkopaikkakunnan ja Bollnäsin raviradan välimaastoon.

Seudulta ovat kotoisin monet Ruotsin legendaarisimmat hevosmiehet, mm. Örjan Kihlström Bollnäsista ja Stig H Johansson sekä Jan-Olov Persson hieman idempää Hudiksvallista.

Niskasen isä oli amatöörivalmentaja, ja yläasteiässä nuorta miestäkin alkoivat hevoset vetää puoleensa enemmän kuin esimerkiksi koulunkäynti. Raveista innostuneen luokkakaverin kanssa käytiin viikonlopun hevosasiat läpi ensimmäiseksi maanantaiaamuna luokan takarivissä. Travrondenit luettiin hiirenkorville ja paras kirja oli sukukirja.

”Ei siinä suurta koulumenestystä noilla lukutottumuksilla ollut odotettavissa”, Niskanen naureskelee.

Isän amatöörihevonen oli nimeltään Fatima Limit, ja molempien urat alkoivat yhteisellä voitolla. Fatima Limit asusti Ann-Marie Hedínin tallissa Voxnassa, ja hänestä tuli Jarmo Niskasen ensimmäinen työnantaja puolentoista vuoden ajaksi.

Sitten oli vuorossa asepalvelus Skarassa, jonka jälkeen tuli pesti Bo Näslundille Axevallassa. Axevallan raviratahan sijaitsee juuri Skarassa. Näslundilla oli puolestaan tuohon aikaan Stall Paleman huippuhevosia tallissaan.

Näslundilta Niskanen suuntasi suomalaistaustaiselle Kaj Widellille Solvallaan. Loviisasta maailmalle lähteneen Widellin henkilökuntaan kuului tuolloin muuan tamperelaisnuorukainen Petri Purokin. Widellillä Niskanen viihtyi reilun vuoden.

Tarjolla oli siinä vaiheessa pesti Billy Haughtonille USA:aan. Paperit jenkeissä työskentelyyn olivat kunnossa, mutta Niskanen oli juuri väärällä hetkellä pahassa treenikolarissa, jonka seurauksena selkä vihoittelee vieläkin.

”Minun ensimmäistä ohjastajavoittoa sai odottaa paljon kauemmin kuin isän. Kyllä se kilvanajo alkoi jossain vaiheessa sujua, mutta vasta Stig H Johanssonilla aikanaan sain ajaa kunnon hevosia kilpailuissakin välillä. Tuo onnettomuus oli kuitenkin niin paha, että jouduin kuntouttamaan kroppaa puolisen vuotta, ennen kuin olin työkuntoinen. Se selkä on vaivannut sen verran paljon, että kärryillä istumista voi harrastaa vain määränsä verran."

Nyt hän ajaa mieluiten varsojen ensimmäisiä startteja, jotka ovat kriittisiä. "Ei saa pilata lupaavan hevosen motivaatiota heti alkuunsa, se on hyvin tärkeää. Muuten saavat isommat nimet ja rutinoituneemmat kuskit hoitaa sen puolen.”

Jarmo Niskanen valmentaa hevosiaan Grosboisin valmennuskeskuksessa. Valmennettavia on parikymmentä. Kuva: Gerard Forni

Kolarin jälkeen Niskanen suuntasikin lopulta ulkomaille, mutta Normandiaan.

”Se oli ensimmäinen kosketus Ranskaan. Ulf Nordin lähti juuri silloin Ranskaan, ja olin ensin vastaamassa hänen Normandian tallinsa hoidosta. Se oli aika itsenäistä hommaa, ja siitä ehkä syttyi jo kipinä sekä Ranskaan että oman tallin pitoon. Siellä olin 10 kuukautta, mutta siihen aikaan Ruotsi ei kuulunut EU:hun, ja yhtäkkiä minulla ei ollutkaan työlupaa. Olin siitä huolimatta vielä pari kuukautta sen talvimeetingin loppuun Grosboisissa Stall Kapp-Ahlin hevosten kanssa eli Olle Goopilla töissä."

Kun paperit eivät olleet kunnossa, oli lähdettävä. "Menin siitä Saksaan Dan Wegebrandille hommiin Gelsenkircheniin.”

Saksan raveilla meni nykypäivää paremmin, ja Wegebrandilla oli myös menestyviä hevosia tallissaan.

”Saksassa on yksi Euroopan kunniakkaimmista ravihistorioista Charlie Millseineen ja Johannes Frömmingeineen ja monine muine suurnimineen. Tuohon aikaan 1980-luvulla meni vielä ok, mutta sen jälkeen on tainnut olla tasaista alamäkeä viime vuosikymmenet kuitenkin harmittavasti. Minulla oli hyviä hevosia passeina, ja pääsin mm. voittamaan yhdellä reissulla Cagnes Sur Merissä Rainer Engelken hevosella."

Mainittu Rainer Engelke on nykyään kuuluisa Bourbon-kasvateistaan, erityisesti Face Time Bourbonista. Engelke on saksalainen, mutta asunut Ranskassa kauan.

Saksasta Niskanen palasi Ruotsiin, missä tapahtui nuoren miehen tärkein jakso muiden palveluksessa.

”Stig H Johansson. Stig H oli silloin ihan ykkönen, ja myös minulle hänen valmennusmetodinsa sanoivat ’klik’ heti. Hän valmensi huolellisesti. Hiitit eivät olleet maksimivauhtia vaan tasaista alusta loppuun, ja hevosista tuli vahvoja. Niillä oli tarpeeksi treenikilometrejä takanaan. Mutta vauhti ei siis ollut usein kovinkaan kovaa. Toki hänellä oli siihen aikaan parhaat hevosetkin", Niskanen kehuu.

"Viihdyin siellä neljä vuotta, ja mikä oli viihtyessä. Sain ajaa kilpaa sen mitä halusin, ja siellä asiat hoidettiin kokonaisuutena hyvin. Opin hevosista ja tallinpidosta luultavasti eniten tuona aikana.”

Stig H:n ajan lopussa Niskasta vaivasivat taas selkävaivat. Kärryillä istumista paremmin sopi kävely opetettavien varsojen perässä, ja Niskanen siirtyi Leif Edlundin varsojen yksityistreenariksi.

”Selvisi melko nopeasti, ettei se ollut mikään menestystarina, ja pian tulikin parempi tarjous taas Ranskan suunnalta. Menin treenaamaan Stall Tillyn hevosia Jacky Bethouartin tallille Chamantiin Pariisin pohjoispuolelle. Tillyn Ranskan tallissa oli tuolloin hyviä heppoja. Lucky Tillyn (Chambon P) vauhti esimerkiksi ei tahtonut Ruotsissa riittää, mutta Vincennesissä sen voima puhui, ja ori teki melkein viiden miljoonan kruunun tilin lopulta."

Samoihin aikoihin talliin tuli kasvattajalta ostettu Vip Tilly (Istraeki), jonka nimi muutettiin Tillyksi, vaikka se ei ollut Tillanderien kasvatti. "Se teki myös yli kolmen miljoonan kruunun uran. Acteur Tilly (Florestan) olisi ollut samaa luokkaa, mutta sen ansiot katkesivat reiluun miljoonaan vaivojen takia.”

Sen jälkeen Niskanen työskenteli Stall Tillylle vielä hetken aikaa Ruotsin päässäkin, mutta Ranska veti miehen nopeasti takaisin, ja Ruotsin vuoden 1995 EU:hun liittymisen jälkeen ei ole tarvinnut hankkia työlupiakaan. Mikä Ranskassa Niskasta oikein vetää?

”Jo ihan ravikiinnostuksen alkuajoista jäi sellainen mielikuva, että ranskalaiset hevoset ovat ’oikeita hevosia’. Kun niitä näki esimerkiksi Elitloppetissa, ne olivat väsymättömiä ja hienon näköisiä. Oli Dimitriaa (Mario) ja Ideal Du Gazeauta (Alexis III), jotka esimerkiksi jäivät voimakkaasti mieleen. Kun sitten tuli pestejä Ranskaan, tunneside ranskalaisiin hevosiin kasvoi. Viihdyin maassa ja työ tuntui entistä kiinnostavammalta.”

”Siihen Dimitrian ihailuun liittyi sellainen hauska yksityiskohta, että Ranskan treenariurani alussa treenasin ja ohjastinkin kolme voittoa ja yli 100 000 euroa Gösta Valentinin Ma Crownilla (Full Account), joka oli Dimitrian tyttärestä Une Crownista. Ma Crown oli siitoksessa todellinen huippu. Se jätti huipputamman 10-aikaisen Royal Crownin (Love You) ja monta muuta hyvää. Mutta toki Etta Extra (Florestan), joka on jo monen huippuhevosen, mm. Face Time Bourbonin emälinjassa, oli vielä kovempi."

Gösta Valentin osti Elitloppet-voittaja Dimitrian Ruotsiin ja kasvatti nuo Ma Crownin ja Etta Extran. "Ma Crown oli siis hänen omansa, mutta Etta Extran Rainer Engelke ja Jean-Pierre Dubois ostivat kalliilla huutokaupasta, ja loppu on historiaa.”

”Ma Crown oli myös riittävä hevonen ihan kaikkia vastaan, ja koitettiin mm. oreja Meaulnes du Cortaa ja Memphis du Ribiä vastaan kolmevuotiaden kriteriumissa. Otin vähän riskillä lähdön voltista sisältä kaiken tohinan keskeltä. Vastus oli niin kova, että olisi pitänyt saada kuitenkin nappijuoksu. Tuli kuitenkin laukka, kuten tapahtui suosikille Meaulnes du Cortallekin, ja meidät molemmat hylättiin. Sen jälkeen tamma loukkasi pian itsensä ja siirtyi siitokseen, eikä se ollut huono ratkaisu, sillä ensimmäinen varsa oli yli 500 000 euroa tienannut mainittu Royal Crown, ja muu jälkeläisnäyttökin on ihan huippuluokkaa.”

Grosboisin mies Jarmo Niskanen on ollut yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä. Valmennuskeskuksen yli 400 hehtaarilla on useita menetystalleja, joissa valmentautuu yhteensä noin 1 500 hevosta. Kuva: Gerard Forni

Tuolta 1990-luvun puolivälistä asti Jarmo Niskanen on ollut Grosboisin mies. Ensin Niskanen oli Jean-Luc Bigeonin tallin töissä, sitten mm. antamassa vauhtia Jean-Michel Bazíren legendaarisen valmentajauran alkumetreille ja lopulta vuodesta 1998 alkaen oman ”linnansa” isäntänä. Grosboisin neliön muotoon rakennettuja tallipihoja kutsutaan linnoiksi.

Grosbois on Napoleonin kenraalille alun perin lahjoitettu metsästyslinna. Sen yli 600 hehtaaria siirtyivät vuonna 1960 ravivalmennuskeskuksen käyttöön. Nykyään pinta-alaa on 412 hehtaaria, ja paikalla on 80 valmentajaa, joilla valmennuksessaan noin 1 500 hevosta. Niskanen on vaikuttanut siis hänkin alueella jo pitkään.

”Bigeonilla olin oikeastaan suurhevosenomistaja Claude Guedjin palveluksessa, ja sain työskennellä hyvin itsenäisesti, ja se oli tavallaan viimeinen silaus matkalla oman tallin pitoon. Bigeonkin oli paikalla vain talvimeetingin ajan, ja lopun vuotta pyöritin tallia käytännöllisesti katsoen itsenäisesti. Bigeonin talli oli Mayennessa, joka sijaitse aika pitkällä Pariisista matkalla Bretagneen. Olin kaksi ja puoli vuotta Guedjin palveluksessa, mutta siinä oli omat haasteensa. Isäntä vaati välillä mahdottomia, ja se sitten loppui. Mutta olemme kylläkin edelleen hyviä ystäviä.”

”Jean-Michel Bazíre otti tallin omiin käsiinsä isänsä jäljiltä 1997 ja aloitin siellä samaan aikaan. Siinä oli jotenkin heti nähtävissä, että Jean-Michel tulee menemään pitkälle, ja siinä oli mukava olla mukana."

Vuotta myöhemmin oli kuitenkin aika ottaa lisenssi ulos ja aloittaa oma talli. "Sain hevosiakin heti mm. Jean-Pierre Duboisilta ja Stefan Melanderilta. Melanderilla oli silloinkin tosi hyviä hevosia minullakin, Com Hector varsinkin, Girocco ja Hadol AS muiden muassa.”

”Siinä vaiheessa oli vielä yksi talvi, jonka vietin Cagnes Sur Merissä etelässä. Talli oli välillä pieni, pienimmillään neljä–viisi hevosta valmennuksessa. Ensin olin Grosboisissa Jean-Luc Bigeonin alivuokralaisena ja vuodesta 2011 olen isännöinyt omaa ’linnaani’. ”

”Alkuvuosina Västerbo Daylight oli tärkeä hevonen. Se ei toisaalta ollut valmis kropaltaan Ruotsissa ikäluokkamenestykseen ja toisaalta se meni aina talvisin paremmin. Se sai riittävästi voimaa isoon varteensa pikkuhiljaa, ja menestystä alkoi lopulta tulla ihan eurooppalaiselle huipulle asti. Se voitti kahdeksanvuotiaana parhaita mm. siellä 2005 Criterium Vitessessä ja Grand Prix de Sud-Ouestissäkin. Sitten tamma lähti takaisin Ruotsiin tähtäämään Elitloppetiin, mutta kevät ja varsinkaan kesä ei ollut sen aikaa, eikä suunnitelma toteutunut. Västerbo Daylight meni parhaiten minulta, mutta en ota kaikkea kunniaa siitä. Vuodenaikojen vaikutus tamman tasoon ja myöhäinen kypsyminen vaikuttivat.”

Västerbo Daylightista alkoi Niskasen aseman vakiintuminen Ranskan keskisuurten valmentajien kärkikaartissa. Parhaimmillaan Grosboisin valmentajan hevosluku on pyörinyt 40:ssä. Nyt tallissa on 20 hevosta. Earl Simon on huippuhevosena oiva mainos Niskaselle tällä hetkellä.

”Toisaalta selkä on sellaisessa kunnossa, ettei suurempi talli ole haaveissakaan. Yksi ongelma on myös ammattitaitoisen henkilökunnan värväys tässä ajassa, ja siksikin tallin koko sopii. Toisaalta olisi hyvä saada kovasti satsaavia hevosenomistajia ja huippuhevosen aihioita lisää, tietenkin. Aika on kuitenkin sellainen, että tällä tasolla mennään nyt. Aika paljon on Earl Simonin varassa. Sillä on taukoa jalkavaivan takia, mutta vamma on sellainen, etten näe estettä nousta takaisin samalle tasolle. Lisäksi minulla on herran varsoja. Ne ovat vasta yksi, ja niiden kanssa aloitellaan pikkuhiljaa. Minulla oli niitä viisi, mutta yksi valitettavasti kuoli. Silti aika paljon on tosiaan Earl Simon -kortin varassa.”´

Jarmo Niskanen valmentaa nyt kolmea "suomalaishevosta", kahta Lähdekorven kilpahevosta ja yhtä entistä Karin hevosta, nykyään Antti Ojanperän ja kimpan omistamaa Sobel Conwayta. (Tämä oli siis alkuvuoden 2021 tilanne.) Kuva: Gerard Forni

Jarmo Niskasen uralla on ollut monia kovia hevosia, mutta hänen äänessään ei ole epäröintiä, kun hän sanoo parhaan kaikista.

”Earl Simon on koko pakkaus”, Niskanen kertoo.

”Se on minulle spesiaali. Tottakai monella muullakin on paikka sydämessäni. Earlilla on kuitenkin kaikki ominaisuudet, mitä huipulla tarvitaan: kapasiteetti, nopeus, luonne, sopiva koko, hyvä rakenne ja hermot."

"Viime vuosi oli epäonninen, kun Elitloppetin finaalissa ei mennyt nappiin kuskiltakaan ja tuli hylkäys. Siinä oli vähän ehkä taas sitä kulttuurieroa, mikä välillä tulee esiin Ranskan ja Pohjoismaiden välillä. Ja sen jälkeen sitten vielä se aika vakava nivelvamma päälle. Kuitenkin nyt on hyviä uutisia. Tammikuun puolivälissä se sai eläinlääkärintarkastuksessa treeniluvan.”

Miten pian Earlilla alkaa tapahtua kilparadalla?

”Ei pidetä ollenkaan kiirettä, oriin terveys on tärkein. Ja kun Earl on aika suosittu siitosorikin, ja se kausi ja ne kiireet lähestyvät. Aletaan treenata pikkuhiljaa ja koitetaan saada hevonen kuntoon astutusten lomassa. Olen hyvin optimisti sen suhteen, että ori palaa tasolleen, ja että löytyy mahdollisesti jopa vielä vähän varaa kehittyäkin. Tähän asti se on jatkuvasti nostanut tasoaan. Tuollaisella vammalla on ihan hyvä jatkoennuste, eikä sen pitäisi syödä maksimitehoja, eikä uusiutua kovin todennäköisesti. Olen toiveikas, että tänä vuonna vielä näytetään oriin parhaita puolia.”

Kuinka merkittävä siitosori siitä voi tulla, ja kuinka kiireinen kevätkausi tulee olemaan sillä rintamalla? Ranskassahan ori saa astua maksimissaan 100 tammaa ja kausi loppuu heinäkuulla.

”Tosi kiireinen. Earl Simonista voi tulla vaikka kuinka hyvä periyttäjä. Se toimii siinäkin hyvin: saa tammat kantaviksi. Varsoja tuli ensimmäiseen viime vuonna syntyneeseen ikäluokkaan hyvin (67 rekisteröity), ja suosio tuntuu säilyvän, ja miksi ei säilyisi? Se on oikeanlainen hieno hevonen, ja varsatkin ovat hienoja, ainakin oman havaintoni mukaan. Niiden kanssahan aloitetaan vasta tänä vuonna, joten on toki aikaista tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.”

”Yksi tosi tärkeä juttu on Earl Simonin erisukuisuus tämän ajan huippuihin verrattuna. Ready Cash ja Coktail Jetin linja dominoivat totaalisesti tällä hetkellä. Vaikka Ranskassa on muitakin sukuja, ovat nuo mainitut tiukasti vallan kahvassa, ja linjat niiden ympärillä uhkaavat mennä ahtaiksi."

Earl Simonissa ei ole kummankaan verta kovin lähipolvissa. "Goetmals Woodin (Earl Simonin isänisä) isälinja hakee huippuoreja, ja niille tosiaan olisi tilausta edellä mainitusta syystä. Earlin isä Prodigious on ehkä sittenkin Goetmals Woodin paras poika, vaikka on muitakin hyviä siitoksessa. Ja Earl voisi olla se jatkaja.”

"Me, jotka olemme hurahtaneet raveihin ja hevosiin, tiedämme, kuinka hyviä asioita ja hienoa draamaa laji sisältää, mutta ravien harrastajiin – oikein tosissaan harrastajiin – pitäisi löytää laajempi kirjo. Kaikenikäisiä ihmisiä ja enemmän naisia", sanoo Jarmo Niskanen painokkaasti. Kuva: Gerard Forni

Jarmo Niskanen valmentaa nyt kolmea "suomalaishevosta", kahta Kari Lähdekorven kilpahevosta ja yhtä entistä Karin hevosta, nykyään Antti Ojanperän ja kimpan omistamaa Sobel Conwayta.

Jarmo Niskanen on Ranskassa jäänyt kahdesti kiinni kielletyistä lääkeaineista. Kyseessä eivät ole olleet mitään ”kovat aineet”, vaan normaalit lääkitsemiset. Muun muassa näiden, ja muidenkin, tapausten takia Niskanen on huolissaan valmentajien oikeusturvasta.

”Voi kai sanoa, että on ollut niissä aika huono tuurikin”, Jarmo Niskanen huokaa.

”Olen aina ajatellut itsestäänselvästi, ettei mitään vippaskonsteja käytetä. Näin kotona on opetettu. Lisäksi olen yrittänyt olla erityisen huolellinen, mutta sekään ei nyt ole auttanut. Ensimmäinen tapaus oli sellainen, että pari hevosta lähti Grosboisista maalle omistajalle kotiin, ja siellä eläinlääkärin piti tulla katsomaan niitä. Siellä ilmeisesti oli hoidettu väärää yksilöä kaksikosta. Se starttasi sieltä maalta, mutta hevonen oli minun valmennuslistallani, ja seuraukset tulivat kärsittävikseni.”

”Toisella kertaa sitten hoidettiin ihan normaalisti varoaikojen puitteissa, mutta näytteestä löytyi sittenkin jäämiä. Eri hevosten aineenvaihdunta toimii eri lailla, ja tässä on nykytestauksen heikko kohta. Sääntökohtia pitäisi vielä tarkentaa. Ja mikä on vastuuvalmentajan oikeusturva tosiaan. Siinä ketjussa moni kohta voi pettää tai moni voi tehdä virheen, mutta tuntuu, että syy on aina valmentajan.”

”Toki olen sitä mieltä, että on tosi tärkeää, että valvonta on tarkkaa ja laajaa. Se on elintärkeää. Mutta pitää sen myös mennä oikeudenmukaisesti. Jokainen ymmärtää, että jos eläinlääkäri sanoo, että hoidetaan tällä aineella, ja että varoaika on riittävä, niin näinhän sitä toimitaan. Ja sitten syy on kuitenkin valmentajan.”

Toinen asia, joka Jarmo Niskasta huolestuttaa on ravien harrastajien ukkoutuminen.

”Otetaan esimerkiksi minun hevosenomistajani: melko iäkkäitä mieshenkilöitä käytännössä kaikki. Sama pätee liikaa myös toisella puolella aitaa. Toki asialle aina välillä yritetään tehdä jotain, mutta ei ehkä tarpeeksi. Jos nuori väki ja naiset eivät ota tätä lajia enemmän omakseen, ei sillä ole tulevaisuutta."

"Me, jotka olemme hurahtaneet raveihin ja hevosiin, tiedämme, kuinka hyviä asioita ja hienoa draamaa laji sisältää, mutta ravien harrastajiin – oikein tosissaan harrastajiin – pitäisi löytää laajempi kirjo. Kaikenikäisiä ihmisiä ja enemmän naisia. Naiset harrastavat muutenkin nykyään kaikkea mitä miehetkin, niin miksei heitä näy sitten enempää ravien katsomoissa? Ja naisethan nimenomaan ovat innostuneita itse hevosesta ehkä useammin kuin miehet.”

”Minulla on nyt 20 hevosta treenissä, ja se on tällä henkilökunnalla ihan sopiva lukema. Kuitenkin siinä on oikeastaan kaksikin ongelmaa. Jos haluaisin saada vielä oikein huippuhevosen Earl Simonin jälkeenkin, tallissa pitäisi olla enemmän ja kovasukuisempia varsoja. Minun omistajapohjallani ei ole nyt kykyä satsata enempää, ja monilla heistä alkaa olla jo ikää."

"Aiemmin esimerkiksi Ruotsin suunnalta tuli satsausta, mutta nyt ruotsalaiset isot valmentajat avaavat omat tallit Ranskaan, jossa on hyvät palkinnot, ja olen jäänyt hieman sivuraiteelle. Tai jostain pitäisi löytää uusia omistajia, mutta minulla heitä ei nyt tämän enempää ole näköpiirissäkään.”

Toinen ongelma tallissa on pätevän henkilökunnan saannin vaikeus. "Jos niitä hyviä varsoja yhtäkkiä tulisi vaikka kunnon pläjäys, en tiedä mistä saisin henkilökunnan. Ennen esimerkiksi Suomesta tuli hevosenhoitajaoppilaita ulkomaanvaihtoon, ja siitä oli apua. Osa jäi pidemmäksi aikaa. Ja Pohjoismaista löytyi pätevää väkeä, mutta nyt se on vaikeutunut. Yksi suunta on tällä hetkellä espanjalaiset, joista löytyy ihan osaaviakin, mutta kategorisesti esimerkiksi suomalaiset ovat kuitenkin parempia työssään. Oikeastaan parempia kuin ketkään.”

Juttu on alunperin julkaistu MT Ravinetin vuosikuvastossa, joka ilmestyi 5. helmikuuta ja verkossa 25. elokuuta 2021 . Pian onkin taas uuden Vuosikuvaston aika.