Suomalainen Maaseutu

Kavanderit tuottavat maitoa yksinkertaisilla ratkaisuilla – karjassa valtikka on siirtynyt ayrshireltä holsteinille

Pauliina ja Ville-Veikko Kavanderin omistaman Alajoen Tila Oy:n maidontuotannossa Pöytyän Yläneellä on pyritty pitämään kaikki ratkaisut yksinkertaisina ja osana tuotannon kustannusjahtia. Kertarysäyksen sijaan tilaa on kehitetty vuosien mittaan vaiheittain.
Arto Takalampi
Pauliina ja Ville-Veikko Kavander ovat kehittäneet lypsykarjatilaansa vähitellen pienin askelin. Tila on yhtiöitetty Alajoen Tila Oy:ksi ja se työllistää Kavanderien lisäksi viisi vakinaista työntekijää.

Ville-Veikko Kavander korostaa, että tuotantokustannusten seuranta ja kustannusjahti ovat perusedellytys kannattavalle maidontuotannolle erityisesti Etelä-Suomessa, jossa maidon tuet ovat alemmat kuin C-tukialueella.

Pauliina Kavander jatkaa, että koskivat eri ratkaisut tilalla sitten jalostusta, investointeja, tekniikkaa tai ruokintaa, ne on mietitty aina tarkkaan ja pyritty pitämään yksinkertaisina.

"Yleistyvä automatiikka on monessa hyvä asia. Siitä koituvat hyödyt ja kustannukset on kuitenkin aina erikseen punnittava", hän havainnollistaa.

Kun Kavanderit tekivät sukupolvenvaihdoksen vuonna 1997, tilalla oli 26 lehmää ja 24 hehtaaria peltoa. Nyt tuotannossa on 300 lehmää ja hallinnassa 200 hehtaaria peltoa, joista omaa on puolet.

"Perusideana meillä on ollut kehittää tilaa vaiheittain pienin askelin. Näin tilan talous on pysynyt koko ajan hanskassa", Ville-Veikko sanoo.

Laajentaminen aloitettiin vuonna 1999 rakentamalla 50 lehmälle kuivikepohjainen kylmäpihatto, johon tuli myös lypsyasema. 10 vuotta myöhemmin tehtiin uusi 200 parsipaikan makuuhalli, mutta lehmät lypsettiin edelleen vanhalla asemalla.

"Täyttäessämme uutta hallia teimme strategisen päätöksen, että laajennamme tuotantoa vain omasta karjasta lisäämällä. Vaikka se on hitaampaa, tautipaineen kannalta se on turvallisempaa ja kustannuksiltaan edullisempaa, Pauliina perustelee.

Vuonna 2015 tehtiin erillinen lypsyasemarakennus, jossa ovat DeLavalin 32-paikkainen sisälypsykaruselli, poikimaosasto ja sosiaalitilat. Makuuhallin yhdistää 15-metrinen käytävä.

Lypsyasema mitoitettiin heti niin suureksi, että sen kapasiteetti riittää 200 lehmän hallin jatkamisen 400-paikkaiseksi. Laajennus toteutettiinkin peilikuvana vuosi sitten ja nyt hallissa on 300 lehmää. Hallia täytetään edelleen omasta karjasta lisäämällä noin 25 lehmän vuositahdilla.

Ville-Veikon mukaan kaksi kertaa kolmirivisen hallin rakenne on yksinkertainen: verhoseinät, eristetty katto ja keskellä ruokintakäytävä appeen jakoa varten. Laajennuksessa koko halliin asennettiin avokouruihin lantaraappa, kun ykkösosassa lanta poistettiin pienkuormaajalla.

"Nyt säästyy työaikaa, joka voidaan hyödyntää lypsyasemalla", Ville-Veikko sanoo.

Ruokinta perustuu täysappeeseen. Sen pohjana ovat säilörehu, kokoviljana korjattava oma vilja, rehumaissi sekä naapuritiloilta tuoreena ostettu, murskesäilöttävä vilja.

Säilörehu tehdään naapurin sonnitilan kanssa yhteisellä ajosilppuriketjulla. Tilojen yhteinen, korjattava rehuala on noin 450 hehtaaria per sato.

"Koska nurmiala riittää juuri 300 lehmälle, korjaamme kolme satoa. Kahdella sadolla on vaikea päästä hyvälaatuiseen rehuun", Ville-Veikko perustelee.

Rehukustannukset pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina, millä myös haetaan tuotantoon kilpailukykyä. Appeeseen lisätään mäskiä, perunarehua, tuoreleikettä ja rypsirouhetta korvaamaan kalliita rehukomponentteja.

"Panostamme säilörehun tekoon, koska hyvälaatuinen säilörehu on kaiken perusta. Sitä on vaikea korvata", hän korostaa.

Ajosilppuriketju oli Ville-Veikon mukaan hankintana kallis, mutta kimpparatkaisuna sen kustannukset saadaan puolitettua. Muutenkaan tilalla ei ole sidottu konekantaan ylimääräisiä euroja vaan koneet on mitoitettu välttämättömien töiden mukaan.

Pauliina ja Ville-Veikko Kavander pitävät korkeaa tuotostasoa tärkeänä maidontuotannon kannattavuuteen vaikuttavana tekijänä. Tukeen sillä ei ole merkitystä, kun AB-alueella tuki tulee lypsylehmä- ja peltopalkkion kautta.

"Myös kustannustekijöillä on merkitystä jalostuksessa ja tuotannossa. Esimerkiksi siemennykset hoidan itse, jolloin ne myös pystyy ajoittamaan paremmin lehmän kiiman mukaan", Pauliina sanoo.

Karjan 12 kuukauden keskituotos on 11 800 kiloa ja energiakorjattuna yli 12 000 kiloa. Pauliina pitää sitä varsin hyvänä, koska oma jalostus ja navetan täyttäminen etenevät hitaasti eikä lehmiä ole lähdetty karsimaan keskituotoksen nostamiseksi.

Karjassa valtikka on siirtynyt ayrshireltä holsteinille, jota on jo reilut puolet karjasta. Trendi jatkuu samana, koska holsteinit lypsävät heillä jopa 1 600 kiloa (ekm) enemmän.

Poistettujen lehmien eläinikäistuotos on 39 200 kiloa ja keskipoikimakerta 2,7. Vaikka luvut ovat jo kohtalaisella tasolla, niin niissä Kavanderien mukaan vielä parannettavaa. Näin uudistusprosentti saataisiin pysymään mahdollisimman alhaisena.

"Tavoitteena on päästä kolmeen keskipoikimakertaan. Mitä paremmin lehmät saa kestämään, sitä parempia tuotosvuosia alkaa tulla", Pauliina korostaa.

Pari vuotta sitten lypsykerrat nostettiin kolmeen, mikä nosti tuotosta noin 10 prosenttia. Utareiden tiheämpi tyhjentyminen on eduksi myös lehmien utareterveydelle.

Lehmät lypsetään kolmena osastona: ensikot, vastapoikineet ja loppulypsykauden lehmät. Suunnitelmissa on harventaa loppulypsykauden lehmien lypsykerrat kahteen.

Kavanderit ovat aktiivisesti mukana Maitoyrittäjien toiminnassa ja sitä kautta Euroopan maidontuottajien (EDF) maidon tuotantokustannusvertailussa. Ville-Veikon mukaan oman tilan lukuja on mielenkiintoista vertailla sekä kotimaisiin että ulkomaisiin tiloihin.

"Kotimaassa olemme kustannuspuolella kilpailukykyisiä, mutta pellon korkea hinta heijastuu tulokseen ja tukitasoissa häviämme", hän tiivistää luvut.

Lisäksi Kavanderit toimivat ProAgrian nurmi- ja johtamisryhmissä ja ovat muutenkin verkostoituneet aktiivisesti muiden tuottajien kanssa ajatusten ja kokemusten vaihtamiseksi.

Arto Takalampi
Ruokinta perustuu täysappeeseen, johon lisätään säilörehun ja viljan lisäksi mäskiä, perunarehua ja tuoreleikettä. Makuuhalli on rauhoitettu täysin syömiseen ja makaamiseen, toimenpiteitä siellä ei tehdä.
Lue lisää

Hiekkaparret vakuuttivat maatalousyrittäjän: "Ontuvia tai sorkkavaivaisia lehmiä ei ole oikeastaan lainkaan"

Maidontuottaja Mika Kaappola teki konehallista pihaton – lopputulos yllätti myönteisesti

Saksalaisilla lypsykarjatiloilla haasteena työvoima: "Milloin tahansa joku työntekijä saattaa häipyä kahvitunnilla muualle töihin"

Veljekset eivät jääneet aikailemaan: Sukupolvenvaihdos, tuotantosuunnan muutos ja uusi pihatto vain parissa vuodessa – "On ollut melkoista haipakkaa"