On aika siivota työpöytä
Päätoimittaja Jouni Kemppaiselta on useaan otteeseen kyselty, miksi hän jää sivuun ja onko jo jotain muuta merkittävää mielessä. Mies täyttää elokuussa 63 vuotta.
Vastaus on edelleen, kuten aiemmissakin haastatteluissa, että aikaisin aloittavan pitää ymmärtää myös lopettaa ajoissa. Sitten mies vakavoituu.
”Ei päätoimittajan työ hirveän helppoa ole. Turha esittää, ettei ikääntyminen näkyisi missään.”
Kemppaisella ehtii tulla 10 vuotta täyteen Maaseudun Tulevaisuudessa. Jo aiemmin hän toimi kymmenisen vuotta Yle Uutisten uutispäätoimittajana.
”Työ on vienyt kuusi päivää viikosta, ja minun mielestäni niin kuuluu ollakin. Kaipaan kuitenkin nyt itselleni lisää aikaa.”
Kalenteri ei täysin tyhjene, vaikka helmikuusta lähtien toimituksessa ohjaksia pitelevät muut. Uusi päätoimittaja Jussi Orell astuu tehtäväänsä helmikuussa, ja Kemppainen on luvannut perehdyttää seuraajaansa. Lisäksi häntä kuullaan ainakin MTV:n Pöllöraadin ja Ylen Kulttuuriykkösen keskusteluissa, kun aikataulu antaa myöten.
”Olennaista on, että pääsen nyt itse määräämään kalenteristani.”
Aikaa saavat aiempaa enemmän perhe sekä elämän pienet intohimot kuten metsästys, musiikki, kakkoskoti Italiassa, tennis ja vaikkapa metsänhoito.
Aika tuskin käy pitkäksi.
”Toivon, että MTK:n tulevatkin päättäjät muistavat, miksi Maaseudun Tulevaisuus on olemassa.”
Kilpailuhenkisyys on ollut Kemppaisella verissä ja potkinut häntä osaltaan työuralla eteenpäin.
Tyydytystä hänelle on tuottanut esimerkiksi markkinaosuuksien voittaminen Maikkarilta Yle-vuosien aikana tai Maaseudun Tulevaisuuden nostaminen merkittäväksi valtakunnalliseksi mediaksi myös digisisältöjen osalta.
Samaan hengenvetoon Kemppainen lisää, että näin sanominen kuulostaa helposti itsensä korostamiselta.
”Kukaan ei tee yksin. Voittava ilmapiiri syntyy, kun kaikki tai ainakin lähes kaikki kokevat menestyksen omakseen ja ymmärtävät tavoitteet.”
Maaseudun Tulevaisuus on pärjännyt mainiosti aikana, jolloin kansainväliset digijätit ovat kaapanneet merkittävän osan mainosrahoista ja jyrkästi kasvavat kustannukset ovat aiheuttaneet mediataloissa päänvaivaa.
Kemppainen korostaa, että lehden tekemisessä on muitakin arvoja kuin liiketuloksen tekeminen.
”Jatkossakin on tärkeää, että lehti on taloudellisesti kannattava. Toivon kuitenkin, että MTK:n tulevatkin päättäjät muistavat, miksi Maaseudun Tulevaisuus on olemassa.”
Hän kysyy, kuinka monella muulla medialla on jokin missio. MT:llä se on ollut selkeä.
”MT nostaa maaseudun ja maakuntien elinkeinot samalle viivalle metropolien kanssa. Lisäksi lehti on tuottanut omistajalleen huomattavan määrän rahaa käytettäväksi maaseudun edunvalvontaan.”
Kemppainen on varma, että ilman Maaseudun Tulevaisuutta metsä- ja maatalousasiat eivät nousisi läheskään samalla tavalla valtakunnalliseen tietoisuuteen.
”Joskus tuntuu, etteivät ne nousisi ollenkaan.”
Kemppainen on profiloitunut maakuntien ääneksi. Sellaisella agendalla hän lähti mukaan vuoden 2019 europarlamenttivaaleihin, kun Juha Sipilä kysyi. Se tarkoitti neljän viikon taukoa toimitustyöstä.
Ääniä tuli muhkeat 9 107. Erityisesti lapsuudenmaisemissa Huittisissa kannatus oli vahvaa, ääniä tuli sieltä noin 1 500.
Vaikka äänisaalis ei riittänyt valituksi tulemiseen, kokemus oli avartava.
”Aloin arvostaa poliitikkoja entistä enemmän. He käyttävät paljon aikaa asioiden hoitamiseen ja joutuvat kestämään kohtuutonta käytöstä. Näin on valtakunnanpolitiikassa puhumattakaan kuntapäättäjistä.”
Taitava vastuunkanto yhteiskunnallista asioista suitsii Kemppaisen mielestä osaltaan populismia, jota hän samaisissa eurovaaleissa kertoi vastustavansa.
”Aina löytyy niitä, jotka saavat tyytymättömät äänestämään itseään puhumalla sellaista, minkä tietävät jo lähtökohtaisesti mahdottomaksi tai vaaralliseksi. Trumpin USA on tästä hyvä esimerkki.”
Suomessakin on puhuttu pitkään, että maataloudessa kaikki muuttuu.
”Kuitenkaan näin ei ole käynyt. Tilojen määrä putoaa edelleen rajusti ja kannattavia ovat yhä harvemmat.”
Satakuntalaisuus istuu syvällä Huittisissa varttuneen Kemppaisen identiteetissä, vaikka isän suku tulee Savosta ja äidin Karjalasta. Isoäiti oli viimeisillään raskaana, kun perhe joutui talvisodassa evakkoon Viipurin läheltä, ja äiti syntyi Alavudella jouluaattona 1939.
Kemppaisen vanhemmat kohtasivat Huittisissa. Perhe asui aluksi muutaman kilometrin päässä taajamasta, jossa he viljelivät tilaansa osa-aikaisesti.
Kotiin tulivat ainakin Koneviesti ja Maaseudun Tulevaisuus, jonka avulla Jouni opetteli lukemaan.
”Muistan tehneeni itsenäisesti peltotöitä traktorilla alle kymmenvuotiaana.”
Noihin aikoihin perhe muutti taajamaan. Koulu sujui, ja kouluaineista poikaa kiinnosti erityisesti äidinkieli. Lukiossa vahvistui tunne, että toimittajan työ olisi elämänura.
Armeijan jälkeen Kemppainen hakeutui opiskelemaan Turun yliopistoon historiaa, koska samalla saattoi valita sivuaineiksi viestintää, valtio-oppia ja sosiologiaa.
Kokemusta oli kertynyt jo kesätoimittajana satakuntalaisessa paikallislehdessä Alueviestissä, joten opiskelujen ohessa Kemppainen alkoi määrätietoisesti tarjota työpanostaan Turun Sanomille.
Urheilupuolella tarvittiin kilpailujen ja otteluiden raportointia, ja nuorimies alkoi tulla eri osastoilla tutuksi. Vakituinen työ järjestyi parissa vuodessa.
Ratkaiseva vaihe elämässä oli se, kun Turun Sanomat tarjosi taloustoimittajan paikkaa Helsingissä.
”Noina neljänä vuotena oivalsin, mistä asiajournalismissa on kyse.”
Jonkun pitää haluta, tahtoa ja vaatia niitä asioita, jotka ovat kyseiselle medialle tärkeitä. Aina pitää mennä tehtävä edellä.
Matka jatkui Yleisradioon 20 vuodeksi ensin taloustoimitukseen, sitten Yle Uutisten toimituspäälliköksi ja lopulta uutispäätoimittajaksi.
Ennen Maaseudun Tulevaisuutta Kemppainen työskenteli jonkin aikaa EK:n viestintäjohtajana, kunnes veri veti takaisin journalismin pariin.
Henkilö- ja asiajohtajana hän on ollut helposti lähestyttävä ja kannustava mutta tarvittaessa tiukka. Mikä on oivallus, jonka hän on urallaan esimiestehtävissä tehnyt?
”Jonkun pitää haluta, tahtoa ja vaatia niitä asioita, jotka ovat kyseiselle medialle tärkeitä. Aina pitää mennä tehtävä edellä.”
Jouni Kemppainen
Työskennellyt maaliskuusta 2016 lähtien Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana. Siirtymässä nyt eläkkeelle.
62-vuotias journalisti, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Turun Sanomissa, Yleisradiossa ja Elinkeinoelämän keskusliitossa.
Kotoisin Huittisista ja asunut 30 vuotta Kirkkonummen Porkkalanniemellä.
Naimisissa Johanna Kemppaisen kanssa. Kolme lasta ja kaksi lastenlasta.
Harrastaa muun muassa metsästystä, musiikkia, tennistä ja metsänhoitoa.
- Osaston luetuimmat
