Koneviestin päätoimittaja Eemeli Linna kuvailee pääkirjoituksessaan, että koneurakoitsijat ovat heikossa neuvotteluasemassa ja usein aliurakoitsijan asemassa teiden talvikunnossapidon osalta.
"Sopimukset räätälöidään urakoitsijoiden kanssa hyvin tapauskohtaisesti ja isojen toimijoiden etujen mukaisesti."
"Vaatimukset urakoitsijoiden suuntaan ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tilaajat laativat yhä monimutkaisempia erikoisehtoja ymmärtämättä asetettujen sääntöjen vaikutusta kustannustasoon."
Isot toimijat siirtävät hänen mukaansa kaikki toiminnan riskit urakoitsijoille.
"Kaupungilla ja isoilla tilaajilla on resurssit laatia sopimusehdot mahdollisimman edulliseksi tilaajan kannalta. ELY-keskuksen sanktiot vierähtävät sellaisenaan eteenpäin aliurakoitsijalle, jonka neuvotteluasema isoja toimijoita kohtaan on hyvin heikko."
Ensimmäinen sanktio voi olla sopimuksesta riippuen esimerkiksi 3 000 euroa, Linna kuvailee. "Seuraava on kaksinkertainen ja kolmas vielä tästäkin kaksinkertaistunut. Osalla sanktio on kymmeniä prosentteja vuosisopimuksesta."
Ongelmana on myös, että sanktioon johtava ongelma voi johtua kaupungin tai ison toimijan työpäällikön omasta epäröinnistä.
"Sääntöihin kuuluu, että kaupunki tai iso toimija hälyttää urakoitsijan liikkeelle, kun olosuhteet niin vaativat. Pelin henki on, että urakoitsijalle soitetaan mahdollisimman myöhään kustannusten pelossa", Linna kirjoittaa.
"Usein soitto tulee niin myöhään, että tilanne on jo lähtenyt käsistä, eikä sopimuksen kriteereitä voi enää mitenkään täyttää."
Ongelmat jäävät usein piiloon, koska sopimuksissa urakoitsijaa kielletään puhumasta sopimusten sisällöstä medialle tai ELY-keskukselle.
"Tämän vuoksi tämä on vaiettu ongelma ja vain jäävuoren huippu. Toivottavasti tämä on alku laajemmalle keskustelulle tästä hankalasta aiheesta. Peli ei ole reilua näin!"
