Talous

Asiantuntijoiden mukaan työvoimapulaan on vain yksi nopea ratkaisu – "Osaajapula koskee jo lähes kaikkia aloja ja koko Suomea"

Työvoimapula ei ratkea vain kouluttamalla. Työpaikat ja kotimaiset tekijät pitää saada kohtaamaan sekä ulkomaalaisten työluvat käsiteltyä entistä nopeammin.
Petteri Kivimäki, Timo Filpus
Elementtityöntekijä Merja Paananen raudoittaa vaakapalkkia Betsetin Kyyjärven tehtaalla. Jotta tuote valmistuisi ihanteellista vauhtia, linjastoon tarvittaisiin useita työntekijöitä lisää.

Suomi on yllättävän haasteen edessä: yritykset potevat työvoimapulaa, joka uhkaa näivettää kasvun. Paikkoja on runsaasti tarjolla, mutta hakijoita niihin on vähän tai ei ollenkaan.

Syyskuun alussa Keskuskauppakamari julkisti tutkimuksen, johon osallistui lähes 1 300 jäsenyritystä eri puolilta Suomea. Sen mukaan yritykset pitävät rekrytoinnin suurimpana haasteena, että hakijoita ei yksinkertaisesti ole vapaisiin työpaikkoihin. Sen jälkeen nousee esille hakijoiden vähäinen työkokemus ja kolmantena kiristynyt kilpailu työntekijöistä. Kolmen kärjestä on pitkä matka muihin syihin.

”Pula työntekijöistä alkaa olla läpileikkaavaa. Osaajapula koskee jo lähes kaikkia aloja ja koko Suomea”, sanoo Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija Mikko Valtonen.

Keskuskauppakamarin kysely osoittaa, että lähes 75 prosenttia yrityksistä kärsii paljon tai erittäin paljon osaavan työvoiman pulasta.

Huolestuttavaa on, että 68 prosenttia vastaajista arvioi, että työvoimapula on rajoittanut yrityksen kasvua ja liiketoimintaa.

Tarvitsemme työllisiä lisää monestakin syystä eikä vähiten siksi, että tulevat eläkkeet saadaan maksettua, sosiaaliturva säilytettyä ja valtion velanottoa hillittyä. Nyt meillä olisi tähän kaikkeen otollinen tilaisuus mutta tekijöistä on pulaa.

Työvoimareserviä periaatteessa on, sillä työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tammi–heinäkuussa työttömiä työnhakijoita oli keskimäärin 356 000 kuukaudessa.

Samalla ajanjaksolla avoimia työpaikkoja oli keskimäärin 149 000 kuukaudessa. Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin tämän vuoden heinäkuussa TE-toimistoon 55,7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin: kasvua oli 46 000:sta 72 000:een.

Kymmenen viimeisen vuoden aikana työllisyys on kohentunut tasaisesti, kun kausi- ja suhdannevaihtelun keskiväliin piirretään suora jana.

”Alamme lähestyä vuoden 2019 tilannetta ennen koronaa, jolloin työvoimapulasta kärsivät kaikki alat. Eniten työvoimaa tarvittaisiin nyt ja tulevaisuudessa hoiva-alalle eli sote-sektorille ja rakennusalalle. Lisäksi kaipaamme tiettyjä erityisosaajia”, sanoo hallitusneuvos Jan Hjelt työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Koulutus on hänen mukaansa avainasemassa, jotta työttömät ja työpaikat kohtaisivat paremmin. Vajeiden kartoittamiseen ja kehittämiseen ministeriöllä on suunnitelmia, kuten Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen perustaminen.

Keskuskauppakamarin kysely osittain tukee Hjeltin näkemystä, että työnhakijoiden puutteellinen ammattitaito koetaan yrityksissä ongelmaksi. Samoin se, etteivät koulutusten sisällöt vastaa riittävän hyvin työelämän tarpeita. Ratkaisuksi ehdotetaan muun muassa oppilaitosten ja yritysten yhteistyön tiivistämistä.

”En missään nimessä vähättele kouluttautumisen merkitystä, mutta esimerkiksi matkailu- ja ravintoalalla on niin kova pula työvoimasta, että monissa tapauksessa he ottaisivat työntekijöitä vastaan ilman tutkintoa ja hoitaisivat sitten tarvittaessa koulutuksen myöhemmin itse vaikkapa intensiivikursseilla ja oppisopimuskoulutuksilla”, uskoo Valtonen.

Valtaosa yrityksistä ajattelee, että kannustinloukut ovat este työvoiman saamiselle. Toisin sanoen työnhakijoiden ei kannata ottaa työtä vastaan tai edes hakea niitä etuisuuksien menettämisen pelossa.

Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja on vuodesta 1997 tutkinut kannustinloukkuja ja pitää sitä ainakin kaupan alalla ongelmana. Työpaikkoja ei usein edes haeta, jos työnantaja ei heti pysty lupaamaan suurta viikkotuntimäärää.

”Ajatellaan, että saman rahan saa sosiaaliturvan kautta”, sanoo Kurjenoja.

Hän kertoo, että kaupan alalla ei usein heti sitouduta 35 viikkotunnin sopimuksiin vaan mieluummin tarjotaan esimerkiksi 15–20 tuntia, mutta käytännössä monissa paikoissa on mahdollisuus tehdä pidempää päivää. Siksi hänen mukaansa kannattaisi laittaa jalkaa oven väliin ja ottaa aluksi pienempiä viikkotyötunteja vastaan.

”Millään alalla ensimmäiset tehtävät harvoin ovat niitä hohdokkaimpia, mutta kannattaisi muistaa, että urakehitys vie aikaa.”

Kurjenoja lisää, että kannustinloukkuja on pyritty purkamaan eivätkä ne ole kenenkään edun mukaisia. Työn verotusta on kevennetty ja päivähoitomaksujärjestelmää uudistettu. Kannustinloukkuja ei hänen mielestään saada purettua hienosäädöillä, vaan tarvittaisiin radikaaleja keinoja.

Yhdeksi vaihtoehdoksi hän näkee julkisuudessa esitetyn ”perustilin”, jonka päälle voisi sitten tienata ilman pelkoa tukien menettämisestä.

”Sosiaaliturvamme kaikki palaset tähtäävät samaan eli tuottamaan hyvää. Yhdessä ne muodostavat kuitenkin loukun, joka ei kannusta työllistymään. Lisäksi hallinto on jo rakennettu olemassa olevien palveluiden ja tukiverkoston ympärille, joten järjestelmän uudistaminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta”, Kurjenoja pohtii.

Ulkomaisen työvoiman käyttö on noussut keinovalikoimien kärkipäähän, ja Keskuskauppakamarin kyselyssä puolet yrityksistä kokee työhön perustuvan maahanmuuton lisäämisen tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi. Toisaalta löytyy toinen puoli, joka ei ajattele niin.

”Suurin haaste on, kuinka saisimme pienet yritykset palkkaamaan ulkomaista työvoimaa. Heille ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on suuri kynnys, ja ulkomaisen työntekijän palkkaaminen se suuri kynnys vasta onkin”, sanoo hallitusneuvos Jan Hjelt.

Muitakin mutkia matkassa on. Maamme on kaukana, kieli vieras ja työluvat tiukassa.

”Voisin pitää kolmen vartin luennon, mitä pitäisi tehdä, jotta työluvat saisi nykyistä nopeammin. Hallintoaparaatin pitäisi voida taata, että lupa tulee kahdessa viikossa tai viimeistään kuukauden sisällä. Nyt siihen menee maahanmuuttoviranomaisen mukaan keskimääräinen kolmisen kuukautta mutta välillä jopa yli puoli vuotta”, sanoo Mikko Valtonen.

Hallitus on ponnistellut työperäisen maahanmuuton lupien nopeuttamiseksi, ja asia lausuttiin jälleen ääneen budjettiriihen yhteydessä.

Valtonen on vakuuttunut, että juuri osaava ulkomainen työvoima on nopea ratkaisu Suomen työvoimapulaan. Kouluttaminen on se hitaampi tie.

”Voisimme miettiä yhteiskuntana, kuinka järjestäisimme jo Suomessa oleville maahanmuuttajille paremmin esimerkiksi kielikoulutuksen. Minusta voisi ottaa matalammalla kynnyksellä ihmisiä töihin ja sitten panostaa kielikoulutukseen. Työkielenkään ei aina pitäisi ehdottomasti olla suomi vaan jossain tapauksessa vaikka englanti. Pääasia, että yhteinen kieli löytyy”, Valtonen pohtii.

Samalla tavalla suomalaista työntekijöistä on kamppailtava. Alueellinen liikkuvuus eli halu lähteä matkojen päähän töiden perään on ja ei ole ongelma – riippuu keneltä kysyy.

Siinä missä TEM:in Hjelt ei pidä liikkuvuutta suurena ongelmana, sitä se on Keskuskauppakamarin Valtosen mielestä. Hänen mielestään kynnystä voitaisiin laskea esimerkiksi rukkaamalla varainsiirtoveroa, jolloin asunnon saisi uudelta paikkakunnalta nykyistä edullisemmin. Lisäksi yhteiskunta voisi myös tarjota lisää avustuksia muuttajalle.

Työkään ei aina riitä, vaan paikkakunnan vetovoimalla on merkitystä. Kaikille ei riitä luontoelämykset, mutta toiselle se voi olla ratkaiseva asia. Kolmannelle merkitsevät palvelut.

Ulkomaalaiset voivat nähdä houkuttelevaksi asiat, joille olemme itse sokeutuneet ja joita korona on vain korostanut. Valtonen summaa niistä tärkeimmät.

”Meillä on väljyyttä, turvallisuutta siisteyttä ja hyvä koulutus sekä terveydenhuolto”, Valtonen päättää.

Lue lisää

Yrittäjägallup: Työvoimaa tarvitaan nyt erityisesti maaseudulla

Ovatko tuottajasopimukset hyvän kauppatavan mukaisia? Pitkät hinnoittelujaksot joutuvat nyt selvitykseen

Kaupan liitto ja Päivittäistavarakauppa ry: Kasvomaskeista voidaan luopua kaupoissa alueellisten suositusten mukaan

Brittien arki törmäsi brexitiin