Tiede & tekniikka

EU ohjaamaan ruokahävikin seurantaa ja vähentämistä

Tiede & tekniikka 02.07.2018

Parhaillaan EU:n alueella valmistellaan yhteistä ruokahävikkiohjelmaa.


Lari Lievonen
Tähteistä voi tuunata uuden ruokalajin.

Vielä vajaa vuosi sitten komission ajatus oli, että ruokahävikin puolittaminen tehtäisiin vuoden 2013 hävikkiluvuista laskien, kertoo erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta.

Tavoite osoittautui mahdottomaksi, koska sellaisia lukuja ei ole ainakaan kattavasti eikä vertailukelpoisesti kaikista EU:n jäsenmaista.

Nyt komissio on asettamassa ensimmäiset pakolliset tiedonkeruut. Delegoitu päätösasetus jäsenmaille tullee viimeistään ensi vuoden alkupuolella.

"Jäsenmaiden tulee näillä näkymin vuodesta 2020 eteenpäin raportoida hävikistä vuosittain kansallisia lukuja. Ensimmäisten tiedonkeruun jälkeen komissiosta tullaan palaamaan tavoiteasetantaan. Onko se puolittaminen, onko se jotain muuta, jää nähtäväksi", Katajajuuri sanoo.

"Toisaalta meillä on EU:n kestävän kehityksen tavoitteet. Ja kiertotalouspaketissa lukee se sama puolittamisen tavoite, mikä isossa kuvassa on tietynlainen päälinja kuitenkin."

Ruokahävikkinä on Suomessa totuttu ajattelemaan sitä osaa alun perin syömäkelpoisesta ruuasta, joka päätyy jätteeksi.

Katajajuuri sanoo, että ruokahävikissä pitää ottaa huomioon koko elintarvikeketjussa syntyvä syömäkelpoisen ruuan hävikki, alkutuotannosta alkaen.

"Komission ajatuksissa on niin, että ruokahävikkiä on kaikki ruokaperäinen jäte, myös syömäkelvoton. Entä jos tavoittelemme leipäviljaa, mutta se päätyy rehuksi, niin onko se yhden tason hävikkiä. Entäs leseet, jotka olisivat syömäkelpoisia, mutta joille ei oikein löydy markkinaa", Katajajuuri pohtii.

Tämä johtaa erikoistutkijan mielestä siihen, että meidän pitää ja kannattaa määritellä ruokajätettä ja hävikkiä monitasoisena mallina, jossa on eri tarkkuustasoja.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa hävikkiä. Katajajuuren mukaan on syytä erottaa muun muassa syömäkelpoinen ja syömäkelvoton. Lisäksi vältettävissä oleva ja ei-vältettävissä oleva. Katajajuuri kysyy myös, olisiko lisäksi syytä erotella lahjoitukset, jotta tietäisimme, paljonko tietystä myymättä jäävästä osasta on pystytty hyödyntämään ruokana ruoka-avun kautta.

Hän pitää hyvänä, että hävikin vähentämiseen asetetaan tavoitteet, mutta sanoo, että aikataulu on nopea.

"Suomessa on tähän ehkä henkisesti varauduttu toimialan ja ministeriöitten kanssa. Luke on tätä ollut aktiivisesti edistämässä, jotta seuranta toimisi ja tietäisimme, missä olemme, ja voimme arvioida eri vähentämistoimenpiteiden merkityksen", Katajajuuri sanoo.

"Toukokuun puolella on juuri aloitettu hanke, jossa luodaan kansallinen tarkempi kuva ruokahävikin määrästä ja laadusta ruokaketjun eri osissa komission toivomalla tavalla."

"Siinä on yksityiskohdissa erittäin paljon ratkaisemattomia kysymyksiä. Luken näkökulmasta otetaan haaste vastaan ja edetään tiiviissä yhteistyössä alan kanssa vapaaehtoispohjalta."

Samaan aikaan Luke tuottaa ruokahävikin vähentämisen tiekartan, joka kertoo miten eri keinoin ketjussa voidaan hävikkiä vähentää.

"Nyt tässä on selvä polku kansallisesti edetä vuoden 2020 loppuun, ja samalla täytämme jo pitkälle komission ensimmäisen asteen vaatimukset", Katajajuuri linjaa.

Tavoitteita ja tarkempia mittarointiohjeita ja laadunarvioinnin keinoja saadaan, kun pohjatietoa on riittävästi saatu ja työt useammassa jäsenmaassa etenevät.

Katajajuuri sanoo, että tähän mennessä Suomesta julkaistut ruokahävikkimäärät eivät ole erityisen isoja, kun niitä suhteutetaan moniin muihin maihin.

"Meillä Suomessa on aika paljon jo tehty vapaaehtoisin keinoin työtä ruokahävikin vähentämiseksi. Seurannan suhteenkin jatkamme matkaa ihan hyvästä tilanteesta."

Arjen haasteet ja rutiinit Katajajuuri nostaa keskeisiksi ruokahävikin vähentämisessä.

"Jos tulee kampanja silloin tällöin, se ei välttämättä muuta ihmisten käyttäytymistä ja arvostuksia. Siinä on paljon tehtävää."

"Hävikin vähentämisessä pitäisi lähteä pienistä lapsista, päiväkodeista ja kouluista, ja sen pitäisi olla heille systemaattinen osa kaikessa tekemisessä."

Katajajuuri pitää riskinä, että ruokajätteen lajittelu saattaa ohjata ihmisiä toimimaan väärin.

"Ihmiset ajattelevat helposti, että ei ole hätää, kun ruokajäte lajitellaan muusta jätteestä erilleen. Ruokahävikin kohdalla pitäisi kuitenkin kaikki syömäkelpoinen ruoka saada syötyä ja vain se syömäkelvoton osuus lajitella biojätteeseen tai kompostiin."

Katajajuuri painottaa ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä ruokahävikin vähentämisessä.

"Sillä ollaan pisimmällä. Ei osteta liikaa, se mitä ostetaan, se valmistellaan ja syödään, otetaan lautaselle vain se mikä syödään. Jos tehdään ylimäärin ruokaa, sen säilyttäminen ja tähteiden syöminen ja tuunaaminen pohditaan ajoissa. Mutta kaikki eivät viitsi, ehdi tai kaikki eivät arvosta", Katajajuuri murehtii.

Kiertotaloudessa tavoitteena on ympäristön hyvinvointi ja jakamistalous, uuden turhan tuotannon välttäminen.

"Mutta siellä on myös kierto ja talous. Talouden näkökulma on olennainen, kiertotalouden pitäisi synnyttää myös uutta taloutta", Katajajuuri muistuttaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit