PERJANTAIVIERAS Ruotsin kielenasema koulussa
Vapaa kielivalinta ry on organisoinut kansalaisaloitteen ruotsin kielen aseman valinnaisuudesta. Aloite tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn.
Suhtautuminen ruotsin kielen opiskeluun on ikuisuusaihe, josta keskustellaan noin viiden vuoden välein. Kannanotoissa on paljon tiedostamatonta monikerroksisuutta. Oma tulkintani on, että tämäkin näennäisesti valinnanvapauteen tukeutuva aloite on todellisuudessa vahvasti ruotsin kielen vastainen.
Ruotsin kieli kuuluu Suomeen. Joka tätä ei tunne, ei tunne Suomea eikä Suomen historiaa. Ruotsia on täällä puhuttu 3 000 vuotta. Siis siitä asti, kun Gotlannista tuli pronssikautisia maanviljelijöitä Länsi-Suomeen. Sitä perua ovat sekä Aurajoen että Eurajoen nimet. Tuosta ajasta lähtien ruotsi on vaikuttanut Suomen kielen sanastoon ja kielioppiin.
Ruotsia puhuva väestö Suomessa ei ole valloittajien jälkeläisiä vaan yksi osa kansakuntaa.
Oli Suomen onni, että tulimme historian voimatasapainojen heilahdellessa osaksi Ruotsin valtiota.
Itäinen vaihtoehto tai maan pirstoutuminen eri valtioiden kulmamaakunniksi tarkoittaisi, ettei Suomessa puhuttaisi eikä kirjoitettaisi suomea. Suomen maakuntakäräjiin perustuva itsehallinto oli alkuaankin samaa kuin Ruotsissa ja saattoi 1100-luvun jälkeen jatkua osana Ruotsin valtakuntaa.
Nykyisen Suomen valtion synnyssä oli kaksi vahvaa elementtiä. Toinen oli ruotsia puhuva yläluokka, joka fennomanian puitteissa vaihtoi kotikielensä suomeksi ja työskenteli maan itsenäisyyden puolesta. Toinen elementti oli laajan maaseudun talonpoikainen väestö, joka koulutti lapsensa tasavaltaisen valtion rakentajiksi.
Jos kielivalinnan nimissä peruskoulun ruotsin kielestä tulisi valinnainen, se tarkoittaisi, että sen jälkeen valtion viroissa ja muilla korkeilla paikoilla työskentelisi vain ruotsinkielisten, kaksikielisten ja akateemisesti sivistyneitten eteläsuomalaisten kaupunkilaisperheiden kasvatteja.
Tämä sama suuri sisämaan suomalaisväestö, jonka kielelliseen alemmuudentuntoon keskusteluissa vedotaan, syrjäyttäisi itse itsensä korkeimmasta valtionhallinnosta.
Englanti on tällä hetkellä kansainvälisen kanssakäymisen yhteinen kieli. Ja venäjää voi Itä-Suomessa opiskella juuri siten kuin haluaa ja ymmärtää. Kunnat voivat järjestää opetusta ilman lainmuutoksia. Ruotsi ja venäjä eivät ole edes Itä-Suomessa vaihtoehtoisia tai toistensa esteitä.
Mitä nuorempina lapset oppivat eri kieliä, sen helpompaa se heille on.
Kannattaa ajatella myös ruotsia äidinkielenään puhuvien oikeuksia. Heillä on perustuslain ja oikeudentunnon pohjalta oikeus tulla tärkeissä asioissa ymmärretyksi omalla kielellään. Tämänkö lähtökohdan sortovuodet läpi elänyt kansakunta kieltäisi jäseniltään?
Ruotsinkielisten pelot kielensä katoamisesta ymmärtää, sillä sadassa vuodessa ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä on pudonnut kolmella prosenttiyksiköllä.
Joka kerta kun lehtiotsikot tai yleisönosastot puhuvat ”pakkoruotsista”, puhuja on luopunut sivistyneestä kansalaisuudesta ja asettunut propagandan äänitorveksi. ”Pakkoruotsi” on herjaustermi, joka osoittaa, ettei kannanottaja tajua pohdittavan asian perusasetelmaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
