UUTISTAUSTA Saksalainen protesti

Saksassa on elo–syyskuussa käyty kolmet osavaltiovaalit. Niiden jälkeen on poliittista keskustelua hallinnut yksi teema ylitse muiden. Vasta puolentoista vuoden ikäinen puolue Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) löi itsensä ensikertalaisena läpi osavaltioparlamentteihin peräti 10–12 prosentin äänisaaliilla. Toukokuun EU-vaaleissa AfD valtasi jo seitsemän parlamenttipaikkaa.

Saksin, Thüringenin ja Brandenburgin maapäivävaalit osoittivat samalla, että Saksan puoluekartalta on katoamassa yksi liittotasavallan poliittisen elämän pisimmistä perinteistä. Vapaiden demokraattien liberaalipuolue FDP on jäänyt pysyvältä näyttävällä tavalla viiden prosentin äänikynnyksen taakse.

Hampurilaisen makroekonomistin Bernd Lucken johtaman AfD:n menestys kuvastaa äänestäjien protestimielialaa. Euro- ja ulkomaalaiskriittinen puolue puhuttelee tavallista kansaa vaatimalla turvallisuutta ja lisää poliiseja itärajalle.

Saksalaisten protestitunnelmista kumpuaa myös osavaltioiden historiallisen alhaiseksi romahtanut äänestysprosentti. Esimerkiksi Saksin ja Brandenburgin vaaleissa enää vain alle puolet äänioikeutetuista vaivautui uurnille.

Saksalaisessa politiikassa ei toistaiseksi ole ollut kristillisdemokraattisesta valtapuoluesta CDU:sta oikealle sijoittuvaa tolkullista konservatiivivaihtoehtoa. CDU:n puheenjohtaja ja liittokansleri Angela Merkel on kammennut omaa oikeistopuoluettaan laajemman kannattajakunnan toivossa kohti poliittista keskustaa ja demariäänestäjiä. Varsinkin entisen DDR:n eteläosissa tuli CDU:sta Saksojen yhdistymisen jälkeen se varsinainen työväestön puolue.

Pysähtyneimmät arvokonservatiivit tukeutuvat vasemmistopuolue Linken nostalgisiin lupauksiin. Saksan politiikan oikealle laidalle on jäänyt markkinaliberaali kansallis-konservatiivinen tyhjiö. Siihen asettui AfD.

AfD ei kuitenkaan ole suoralla vaihtokaupalla korvannut poliittiselta kartalta katoavaa FDP:tä.

Uusi puolue imuroi ääniä kaikista vakiintuneista puolueista. Eniten kuitenkin CDU:sta.

Toistaiseksi Merkelin reaktio AfD:n suuntaan on ollut täysi kielto: uusi oikeisto ei kelpaa CDU:lle koalitiopartneriksi edes osavaltiohallituksiin.

Merkelin asenne on ymmärrettävissä, koska AfD:n poliittinen uskottavuus on edelleen puberteetti-ikäisen ideologisella tasolla. Akateemisesta johdostaan huolimatta puolueen ohjelma ei sano mitään järkevää valtiontaloudesta, ulkopolitiikasta tai sosiaalikysymyksistä. AfD:n puoluerakenne on alkutekijöissään ja kannattajakunta hajanainen.

Saksan FDP toimii Euroopan parlamentissa Suomen Keskustan kanssa samassa liberaalidemokraattisessa ryhmässä. FDP:n kannatus jäi jo vuoden 2013 liittopäivävaaleissa alle viiden prosentin äänikynnyksen ja puolue putosi liittopäiviltä pois. Uusimmissa maapäivävaaleissa FDP:n alamäki jatkui.

Ensimmäistä kertaa Saksan liittotasavallan historiassa FDP ei ole mukana sen enempää liittopäivillä kuin yhdessäkään osavaltiohallituksessa.

Avaa artikkelin PDF