Yhä useammat venäläiset ja valkovenäläiset journalistit lähtevät maanpakoon – "On erittäin tärkeää, että ihmiset kotimaassa saavat oikeaa tietoa Ukrainan sodasta"

Valkovenäläinen Angelina Gudkova ja ukrainalainen Angela Bubelyak työskentelevät liettualaisessa Delfi.fi -verkkomediassa. Uutisointi on viime viikkoina keskittynyt voimakkaasti Ukrainan sotaan, josta naiset uutisoivat venäjän kielellä. Kuva: Jukka Koivula

Journalistiliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija Salla Nazarenko arvioi, että venäläisten ja valkovenäläisten journalistien maanpako jatkuu ja kiihtyy lähitulevaisuudessa. Kuva: Jukka Koivula

Valkovenäläinen journalisti Angelina Gudkova muutti Vilnaan Liettuaan vuonna 2013.

"Tulin tänne opiskelemaan yliopistoon, joka alun perin oli perustettu Valko-Venäjälle. Koko yliopisto oli joutunut poistumaan maasta, koska on länsimielinen", Gudkova kertoo.

Liettuassa vietettyjen vuosien aikana Gudkova kertoo seuranneensa murheellisena sananvapaustilanteen romahtamista kotimaassaan Valko-Venäjällä.

"On hyvin vaikeaa työskennellä riippumattomassa mediassa Valko-Venäjällä. Viime vuosina journalistien asema on käynyt entistäkin tukalammaksi. Valtion luoma paine median suuntaan on kovaa ja journalisteja on joutunut vankilaan", Gudkova sanoo.

Neljä vuotta sitten Angelina Gudkova alkoi työskennellä Delfi-verkkoportaalissa Vilnassa.

"Meillä on paljon lukijoita Valko-Venäjällä. Ihmiset kotimaassani seuraavat enemmän internetin riiippumattomia uutislähteitä kuin valtiollista propagandaa. Varsinkin kahden viime vuoden aikana sivusto on nostanut huomattavasti suosiotaan kotimaassani", hän kertoo.

Delfissä Gudkova seuraa monipuolisesti maailmanpolitiikkaa.

"Kirjoitan artikkeleita verkkosivulle ja olen uutisankkurina suorissa verkkolähetyksissä."

Viime aikoina Delfin uutisointi on keskittynyt voimakkaasti Ukrainan sodan ympärille.

"On erittäin tärkeää, että ihmiset kotimaassa (Valko-Venäjällä) saavat oikeaa tietoa Ukrainan sodasta."

Ukrainalainen Angela Bubelyak työskenteli Ukrainassa televisiokanavan kansainvälisten uutisten uutisankkurina. Hän asui Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, kun Venäjä hyökkäsi maahan helmikuun 24. päivänä.

"Olin nukkumassa, kun äitini soitti, että sota on alkanut. Katsoin ulos asuntoni ikkunasta kiovalaisessa kerrostalossa, ja näin kun savua nousi kaukaisuudessa. Kuulin pommitusten ääniä", Bubelyak kuvailee.

"Asun yksin, joten lähdin pian ystäväni luo. Ajatuksenani oli palata vielä asunnolleni, jonne jätin melkein kaikki tavarani, jopa kannettavan tietokoneeni. Mutta kun lähelle asuinaluettani saapui venäläisiä joukkoja, en voinut enää mennä kotiin."

Bubelyak asui ystävänsä luona muutaman sodan ensimmäisen päivän ajan.

"Sitten kollegani soitti ja pyysi minua tulemaan Liettuaan töihin Delfin venäjänkielisiin uutisiin. Harkitsin hetken asiaa ja päätin lähteä, sillä Liettuasta saan tehtyä työtäni paremmin ja autettua vaikeassa tilanteessa olevaa kotimaatani. Kiovassa alkoi olla sähkökatkoja, ja jatkuvan kuolemanvaaran takia työnteko on vaikeaa."

Angelina Gudkova ja Angela Bubelyak kertovat olevansa kiitollisia siitä, että saavat tehdä journalistista työtään Liettuassa.

"Olen kiitollinen saadessani työskennellä täällä. Valko-Venäjällä on edelleen jonkin verran aktiivisia journalisteja, mutta heidän toimintatilansa kapenee kaiken aikaa", Gudkova toteaa.

Ukrainalainen Bubelyak vetoaa, että länsimaat tukisivat Ukrainaa enemmän.

"Me tarvitsemme kaikenlaista apua, mutta ennen kaikkea aseita, että pystymme puolustamaan itseämme."

Bubelyakin sukulaisia asuu Khersonin alueella, jossa taisteluita käydään.

"On vaikeaa edes kuvailla, miltä minusta on tuntunut viime aikoina. Tunnen ääretöntä surua kotimaani puolesta. Moskovassa asuva serkkuni syytti minua natsiksi kun kerroin, että yhteiset sukulaisemme joutuvat piileskelemään kellareissa."

Ukrainan, EU:n ja Liettuan liput hulmusivat Vilnassa huhtikuun alussa. Kuva: Jukka Koivula

Suomen journalistiliiton kansainvälisten asioiden asiantuntijan Salla Nazarenkon mukaan ennen Ukrainan sodan syttymistä muihin valtioihin pakeni lähinnä valkovenäläisiä journalisteja.

"Heikon sananvapaustilanteen takia journalisteja Valko-Venäjältä on siirtynyt lähinnä Puolaan ja Liettuaan, mutta sekin varsinainen exodus alkoi 2020", Nazarenko sanoo.

Tuolloin Valko-Venäjän itsevaltainen johtaja Aleksander Lukasenka kukisti väkivalloin laajamittaisia kansalaisprotesteja, jotka nousivat vastareaktiona vilpillisiin vaaleihin.

Nazarenkon mukaan myös Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa, joissa vapaa journalismi on ajettu alas, toimittajia on jonkin verran lähtenyt länsimaihin turvapaikanhakijoiksi.

"Nämä ovat kuitenkin olleet enemmän yksittäisiä tapauksia. Kaikki muuttui helmikuussa Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Tällaista selkeää journalistien virtaa pois omasta kotimaasta ei ole aiemmin nähty entisen Neuvostoliiton alueella. Kyseessä on poikkeuksellinen ilmiö.”

Ukrainan sodan alettua venäläisiä journalisteja on paennut maasta ennennäkemättömällä tahdilla. Venäjältä ja Valko-Venäjältä on lähdetty eniten Liettuaan Vilnaan sekä Puolaan Varsovaan.

"Venäjällä journalistien toimintaympäristö on käynyt viime vuosina hirvittävän hankalaksi. Mutta ihmisillä siellä on ollut myös valtavan vahva ammatillinen eetos, niissä vähäisissä vapaissa tiedotusvälineissä, jatkaa työtään. Nyt se on muuttunut mahdottomaksi", Nazarenko toteaa.

Venäjällä on otettu sodan alettua käyttöön lainsäädäntöä, jonka oloissa riippumaton uutisointi Ukrainan sodan tapahtumista saattaa johtaa hyvin ankariin tuomioihin.

"Uskoakseni journalistien pako Venäjältä ja Valko-Venäjältä jatkuu ja kiihtyy lähitulevaisuudessa", Nazarenko arvioi.

Salla Nazarenko on tehnyt väitöskirjan aiheesta patriotismi Venäjän ja Georgian televisiossa.

Liettuan pääkaupungista Vilnasta on tullut maanpaossa tehtävän venäjänkielisen journalismin keskus Itä-Euroopassa. Kuva: Jukka Koivula

MT haastatteli Vilnassa venäläisiä ja valkovenäläisiä journalisteja, jotka ovat jättäneet kotimaansa ja jatkavat työtään Liettuasta käsin. Turvallisuussyistä he halusivat pysyä nimettöminä.

Valkovenäläinen journalisti kertoo lähteneensä viime vuoden kesäkuussa Ukrainaan lomailemaan.

"Kävikin niin, että lomamatkan aikana asuntooni tehtiin kotietsintä, jonka perusteena käytettiin epäilyä terrorismista. Myös kaikki työpaikkani toimiston laitteet käytiin läpi. En sitten palannut kotiin, vaan asuin Ukrainassa sodan alkuun asti", hän kertoo.

Helmikuun 26. päivänä kyseinen journalisti siirtyi Vilnaan valkovenäläisen toimittajayhdistyksen Liettuassa toimivien jäsenten avulla.

"Viime kuukaudet ovat olleet hyvin raskaita. Olen kaksinkertainen pakolainen. Ensin jouduin jättämään kotimaani ja jäämään Ukrainaan, ja nyt olen Liettuassa. Perheeni on edelleen Valko-Venäjällä, ja he ovat jatkuvassa vaarassa."

Toinen valkovenäläisjournalisti saapui Vilnaan viime kesänä oltuaan ensin kotimaassaan vankilassa.

"Minut pidätettiin, kun edustamani median nettisivuilla oli ollut kuva tv-kanavasta, joka oli julistettu ekstremistiseksi järjestöksi. Sen yhden kuvan takia olin siis niin vaarallinen henkilö, että minut piti sulkea vankilaan."

Kun hän pääsi pois vankilasta, tarjosivat Liettuassa asuvat valkovenäläiset journalistikollegat mahdollisuutta tulla lepäämään ja keräämään voimia Vilnassa.

"Kun saavuin tänne, valkovenäläisen median painostaminen ja murskaaminen paheni entisestään. Sinä aikana suuri määrä journalisteja laitettiin vankilaan. Lehtemme nettisivut on blokattu ja syyttäjän päätöksellä yrityksemme on lakkautettu. Tiimini ja työntekijämme ovat kuitenkin edelleen Valko-Venäjällä", journalisti kertoo.

Tällä hetkellä valkovenäläisjournalisti tekee toimituspäällikön työtä Liettuassa.

Venäläinen journalisti saapui Liettuaan ensi kertaa viime syksynä.

"Se oli silloin vielä enemmänkin tutustumiskäynti. Aloin kartoittaa, voisiko lehdelläni olla toimintaedellytyksiä Liettuassa, jos tilanne entisestään huononee Venäjällä. Sodan syttymiseen asti kävin joka kuukausi Moskovassa, jossa perheeni ja sukuni asuu", hän kertoo.

Ukrainan sodan alkamisen myötä Venäjälle ei ole enää asiaa.

"Minulle on selvää, että niin kauan kuin sota jatkuu, en voi palata Moskovaan. Olemme yhdessä kollegoideni kanssa perustaneet Vilnaan nettisivuston, telegram-kanavia sekä youtube-ohjelman. Yritämme parhaamme mukaan tehdä työtämme täältä käsin, ja tarjota venäläisille mahdollisuuden saada totuudellista tietoa Ukrainan sodan kulusta."

Kesken haastattelun kaksi entuudestaan tuntematonta miestä ilmaantui seisoskelemaan pöytämme viereen. Miehiä kehotettiin poistumaan paikalta ja he lähtivät sen jälkeen tiehensä.

Liettuaan paenneet venäläiset ja valkovenäläiset journalistit kertovat olevansa kiitollisia liettualaisten kollegoidensa solidaarisuudesta. He ovat saaneet apua asunnon etsimisessä ja arkielämän käyntiin saamisessa uudessa maassa.

Suurimmalla osalla maanpaossa olevista journalisteista on perhettä ja sukulaisia kotimaassaan. Pelko ja huoli läheisten turvallisuudesta on syvää.

Lue lisää:

Uusi laki Venäjällä: jopa 15 vuoden vankeustuomio armeijaan liittyvistä "valeuutisista"