Äänteet ovat kartta uuteen kieleen – jokaisella meistä on niiden oppimiseen lunttilappu omasta takaa

Kieltäkin oppii helposti toiminnan kautta. Kuvitusk Kuva: Jaana Kankaanpää

Suuret ikäluokat opiskelivat vieraita kieliä lähinnä oppikirjoista lukemalla. Usein ainoa kosketus opeteltavan kielen ääntämykseen oli opettajan puhuma kieli.

Vähitellen opetus on monipuolistunut. Kelanauhureiden yleistyminen toi luokkiin vähitellen puhuttuakin kieltä, ja vuonna 1977 ylioppilaskokeissa testattiin ensimmäisen kerran kokelaiden kuullun ymmärtämistä.

Äänteiden oppimisen ja kielen ääntämyksen kuulemisen rooli kielen oppimisessa on toden teolla alettu ymmärtää vasta viime vuosina. Turun yliopiston fonetiikan professori Maija S. Peltola kertoo suorastaan hihkuneensa riemusta, kun muutama vuosi sitten huomasi foneettisten taitojen päässeen osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa.

"Äänteet eivät ole mikään kielen irrallinen osa. Mitä nopeammin kielen opiskelija pääsee kiinni äänteisiin, sitä tehokkaammin kielen oppiminen tapahtuu."

Tutkijatohtori Riikka Ullakonoja Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta pitää puhutun kielen tuottamista itse tehokkaana keinona kielen oppimiseen. Myös tekstien lukemisesta itsekseen ääneen on todettu olevan hyötyä, hän vinkkaa.

"Siinäkin oppija paitsi tuottaa, myös kuulee puhuttua kieltä."

Miten opettaja sitten pystyy auttamaan oppilastaan äänteiden harjoittelussa?

Uusien äänteiden oppiminen edellyttää sen hahmottamista, "mitä suussa tapahtuu". Näitä pystytään ottamaan myös pienille kielenoppijoille.

"Lapsikin oppii nopeasti, kun hänelle neuvoo vaikkapa kokeilemaan, millainen äänne syntyy vaikkapa pyöristämällä huulet", Peltola kertoo.

"Oppilaalle voi selittää, missä kohdassa suuta esimerkiksi kielen pitää äännettä lausuttaessa olla tai missä asennossa huulien pitää olla. Voi näyttää esimerkkiä itse, piirtää suun poikkileikkauskuvan taululle tai oppilaat voivat tehdä harjoituksia peilin ääressä", Ullakonoja havainnollistaa.

Nykyisin myös teknologiasta on monenlaista apua. Yksinkertaisimmillaan omaa ääntämistään voi testata vaikka älypuhelimen puheentunnistuksella.

"Jos laite tunnistaa sanomasi sanat useimmiten oikein, lausut jo riittävän hyvin tullaksesi ymmärretyksi", Ullakonoja vinkkaa.

Tarjolla on myös opetuspelejä, joissa esimerkiksi jäljitellään malliääntämistä ja ohjelma antaa suorituksesta välittömästi palautteen. "Tätä voidaan toistaa lukemattomia kertoja ja hioa sen avulla omaa ääntämistä."

Ennen muuta äänteiden ja yleisestikin vieraan kielen suullisen tuottamisen opettelu vaatii kuitenkin oppijalta paljon toistoa ja harjoittelua. Opettajalla on Ullakonojan mukaan merkittävä rooli ääntämisen oppimisessa.

"On vaikea itse hoksata, miten oman ääntöelimistön asentoja pitäisi muuttaa, jotta kuulostaisi enemmän tavoiteääntämyksen mukaiselta."

Peltolalla on lohdullinen viesti myös meille hieman eskari- ja alakouluikää vanhemmille:

"Kaikenikäiset voivat oppia uusia kieliä. Vaikka lapset ovatkin oppimisessa luonnonlahjakkuuksia, ikä tuo myös etuja: Itse asiassa mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän elämänkokemus ja vuosien varrella kuullut kielet äänteineen auttavat meitä oppimaan uusia kieliä."

Aikuiset myös tietävät entuudestaan, mitä suussa tapahtuu silloin kun puhumme.

"Fonetiikka ei ole salatiedettä ja jokaisella on suussaan oma lunttilappu, jolla voi kokeilla eri kielen asentojen vaikutuksia siihen, miltä ääni kuulostaa", Peltola korostaa.