KANSAN SUUSTA Typötyhjä, täpötäysi
Oletko ollut joskus pilkkopimeässä ypöyksin? Tai tuntenut itsesi rättiväsyneeksi ja vain maannut sohvalla reporankana?
Suomen kielessä on tuiki tavallista, että pääsanan merkitystä tähdennetään sen eteen liitettävällä vahvikesanalla. Useinkaan alkuosaa ei voi käyttää sellaisenaan. Typö ja täpö vaativat seurakseen tyhjän ja täyden, upo ja puti uuden ja puhtaan.
Ja näitähän on: ani, tipo, hipi, riti, ruti, piri, rasa, ihka, tuiki. Siinä on äkkinäinen äimän käkenä.
Koska paino on suomen kielessä sanan alussa, sananvahvikkeissa suositaan alkusointua. Vitivalkoisten hankien ja paukkupakkasten keskellä nautiskelemme ratkiriemukkaista alkusoinnuistamme, joista ventovieraat eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Joillakin alkuosilla on merkitys, kuten sysimustalla. Hiiltä merkitsevää alkuosaa käytetään itsenäisenä sanana joissakin sanonnoissa. Ei sysi sydäntä käännä, sanottiin Forssassa leivästä, johon oli tarttunut hiiltä.
Mies päättää lopulta lähestyä kiinnostavaa naista, menipä yritys sitten syteen tai saveen. Jos suhde sitten kariutuu ja vikaa on molemmissa, niin silloin on syytä niin sysissä kuin sepissä.
Likomärkä lienee ihminen, joka on pannut itsensä likoon. Eli on kaulaa myöten nesteessä.
Ei mutta nyt tämä tarina on täpötäynnä vahvikesanoja! Vuorenvarmasti luettavuus on tipotiessään ja koko juttu aivan uppo-outo.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
