Suomalaisilla on yksi perustavanlaatuinen väärinkäsitys uneen liittyen – tutkimusprofessori kertoo, miten unen laatua voi parantaa ja mikä keino ei ainakaan toimi, vaikka niin on pitkään uskottu
Ajan myötä tutkimustieto unen tärkeydestä on karttunut ja samalla kiinnostus unta kohtaan on lisääntynyt.
Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan monet suomalaiset uskovat, ettei uni ole tärkeää. Kuva: Jarno MelaTHL:n tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan suomalaisilla on yksi perustava väärinkäsitys uneen ja nukkumiseen liittyen. Monet nimittäin uskovat, ettei uni ole tärkeää, vaan siitä voi nipistää ilman, että sillä olisi merkitystä.
"Ihmiset helposti keräävät tällä tavalla itselleen univajetta ja univaje sitten kertyy pitkäaikaiseksi univelaksi", Partonen kertoo.
Liian vähäinen nukkuminen alkaa näkyä myös unen laadussa.
"Unesta ei enää sen jälkeen virkisty niin kuin pitäisi. Unenhan pitäisi virkistää, jotta sitten jaksaisi taas valveilla ollessa tehdä asioita", tutkimusprofessori huomauttaa.
”Uni on tärkeä asia terveyden kannalta, vaikka ihminen harrastaisi liikuntaa ja söisi terveellisesti.”
Unessa vietetty aika ei ole passiivista, vaan uni on aktiivista aikaa ihmisen elimistössä.
"Se on tarpeellista aikaa myös, jotta pysyttäisiin terveenä", Partonen painottaa.
Toinen aiempaan verrattuna vähentynyt väärinkäsitys liittyy alkoholiin. Aiemmin on yleisesti luultu, että unta saadakseen kannattaa juoda illalla alkoholia.
Tutkimusprofessori korostaa, että alkoholi häiritsee unta riippumatta siitä, minkä verran sitä juo.
"Se rikkoo unen rakenteen siten, että yöunessa ei ole univaiheita enää normaalilla ja terveellä tavalla, jolloin nukkumisesta tulee huonompaa", Partonen valaisee.
Alkoholin käyttö vaikuttaa uneen niin, että siitä tulee katkonaista ja se jää tavallista kevyemmäksi. Kun unesta sitten herää, ei herää virkistyneenä.
"Unihan ei lopu siihen, kun on nukahtanut, vaan sittenhän se vasta alkaa.”
Partonen arvioi, että väärinkäsitysten taustalla vaikuttaa se, että aiemmin on kiinnitetty enemmän huomiota liikuntaan ja ruokavalioon, mutta unelle ei ole samaan aikaan uhrattu paljoakaan ajatuksia. Uni on noussut yleisen kiinnostuksen kohteeksi vasta vuorotyön yleistymisen myötä 1980-luvulla.
"Se toi selkeästi esille nämä univaikeudet, joita vuorotyötä tekevillä ihmisillä on. Siinä yhteydessä havahduttiin, että uni on tärkeä asia terveyden kannalta, vaikka ihminen harrastaisi liikuntaa ja söisi terveellisesti", Partonen sanoo.
Virheellinen luulo niin sanotusta yömyssystä on sen sijaan lähtöisin siitä, ettei menneinä vuosikymmeninä ollut käytössä varsinaisia unilääkkeitä tai edes tietoa nukahtamisen helpottamisesta.
Unen kannalta pelkkä nukahtaminen ei edes riitä.
"Unihan ei lopu siihen, kun on nukahtanut, vaan sittenhän se vasta alkaa. Ja ne kaikki tärkeät univaiheet pitäisi siinä yöunen aikana tulla", Partonen muistuttaa.
Partonen muistuttaa, että pitkällä aikavälillä alkoholin sijaan muut keinot eli vaikkapa säännöllinen liikunnan harrastaminen ja unta tukeva ajankäyttö tuottavat unen ja nukkumisen helpottamiseksi huomattavasti parempia tuloksia.
"Kaikki päivällä nukuttu aika on yleensä pois yöunesta.”
Käytännössä unta tukevassa ajankäytössä on kyse siitä, ettei asioita tee liian iltapainotteisesti. Myöhään jatkuva iltapainotteinen minuuttiaikataulu nimittäin pitää ihmisen virkeänä ja viivyttää unen alkamista. Partonen neuvoo, että puoli tuntia tai tunti ennen nukkumaanmenoa on hyvä lopettaa älylaitteiden käyttö ja varata tämä aika rauhoittumiseen esimerkiksi musiikin tai kirjan parissa.
Rasittavaa liikuntaa ei kannata ajoittaa liian lähelle nukkumaanmenoaikaa, jotta se ei virkistä liikaa ja näin viivytä unen tuloa. Partonen suosittelee jättämään liikunnan loppumisen ja nukkumaanmenon väliin 4-5 tuntia.
Nukkumaan on tärkeää mennä riittävän aikaisin niin, että on edes mahdollisuus nukkua riittävän pitkään. Unen pitäisi tulla puolen tunnin kuluessa siitä, kun sänkyyn on mennyt.
"On hyvä pitää mielessä, että illasta toiseen siinä saattaa olla vaihtelua, eikä ole mikään kiire nukahtaa heti", Partonen muistuttaa.
Jos vuoteessa kuluu valveilla yli puoli tuntia, neuvoo Partonen nousemaan ylös sängystä, jotta unen tulemista ei ala pakottamaan. Tällöin on suositeltavaa mennä mahdollisuuksien mukaan toiseen pimeään huoneeseen odottamaan, että alkaa taas väsyttää. Kun väsymys tulee, on aika palata sänkyyn.
Vaikka yön olisi nukkunut normaalia huonommin, kannattaa herätä mahdollisimman säännölliseen aikaan, eikä jatkaa nukkumista pitemmälle aamuun.
Tutkimusprofessori muistuttaa, että säännöllisyys virkistää paremmin ja tekee unesta laadukkaampaa.
Huonosti nukutun yön jälkeen ei pidä mennä päiväunille, vaikka ajatus kuinka houkuttaisi.
"Kaikki päivällä nukuttu aika on yleensä pois yöunesta. Jos nukkuu päivällä enemmän, sitten nukkuu yöllä vähemmän tai huonommin", Partonen muistuttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
