perjantaivieras Ahmattien yö
Otsikko on kirjan nimi, tarkemmin sanoen lastenkirjan. Kyseessä on Talonpoikaiskulttuurisäätiön aloitteesta tehty ja Maahengen kustantama kekriseikkailu, josta on jo otettu toinen painos. Toivottavasti painoksia tulee vielä lisää.
Kirjan on kirjoittanut Kreetta Onkeli ja kuvittanut Jussi Kaakinen. Molemmat ovat nuoren polven lahjakkaita ja palkittuja tekijöitä, joista jatkossa kuullaan varmasti lisää. Kreetalle Ahmattien yö on jo kolmas kuluvana vuonna julkaistu kirja.
Kirjan kannessa komeilee Sahalahden Pakkalan kylätaloa muistuttava rakennus. Joku kohta kirjassa tuo mieleen Luhangan, ehkäpä siksi, että Kreetta Onkeli on sieltä lähtöisin. Kirjan tapahtumia yhdistävänä lankana on kekri, ja kaikki tapahtuu yhtenä yönä jossain sisäsuomalaisessa kylässä. Suosittelen tuota kirjaa kovasti 7–11-vuotiaiden lasten joululahjaksi.
Kun kirjaa kehuu, kannattaa samalla kertoa laajemmin Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekri-projektista. Osoitteesta www.kekri.fi löydät kaikenlaista uutta tietoa kekristä. Sivut ovat niin hyvät, että niiden perusteella on tehty juttuja pyhäinpäiväviikonlopun lehtiin.
Sivuilla on myös Anna Sauraman kokoama kouluille tarkoitettu kekri-teemainen oppimateriaali. Valistunut opettaja löytää sivuilta monenlaista työtään helpottavaa ja lapsia kiinnostavaa. Sivuilla on vihjeitä siitä, miten kyläyhdistys tai asunto-osakeyhtiö järjestää kekrijuhlan. Sivuilta selviää myös halloweenin ja kekrin suhde.
Myönnän, että minua ottaa päähän esimerkiksi Ylen toimittajien laiskuus. Kaupallista halloweenia markkinoidaan yhtiön arvovallalla pyhäinpäivän aikaan. Niin tänäkin syksynä, vaikka tarjolla olisi ollut uutisaihetta kekrin kulttuurimerkityksestä ja noususta.
Seuraava on siis osoitettu kansallisen yleisradioyhtiön uutispäälliköille ja toimituspäälliköille: ”Kekri on ollut koko Euroopassa juhlittu, eurooppalaisen maatalouskulttuurin syksyinen sadonkorjuujuhla, johon funktionaalisesti kytkeytyvät niin vainajien muistopäivä, esikristillinen uusi vuosi, pukin ilmentämä hedelmällisyyskultti, nuorison karnevaalipäivä ja vapaaviikko kuin tuleen liittyvä magiakin. Lopettakaa halloweenistä puhuminen.”
Itse sana (keyri, köyri, kekri) on indoeurooppalaista perua *ker-. Juhlaa on todella juhlittu ilmeisesti 7 000 vuoden ajan Euroopassa ja Suomessakin 5 000 vuotta. Sen toi Suomeen Liettuasta tullut vasarakirveskulttuuri. Tämän uskallan kirjoittaa tosissani, maatalouskulttuurin logiikan pohjalta.
Halloween on kekriin verrattuna alaikäinen pikkuserkku. Kuten kaikki tietävät, halloween on irlantilaisten siirtolaisten Amerikkaan viemä All Hallows Eve eli Pyhäinmiesten päivä. Sieltä se palautui vanhalle mantereelle Jaska Jokusen ja vaihto-oppilaiden tuomana. Kaupalliset toimijat postia myöten tunnistivat halloweenissa syksystä puuttuvan sesonkijuhlan.
Samaa juhlaa juhlitaan Meksikossa Kuolleiden päivänä. Saksassa Oktoberfest on asettunut sikäläisestä kulttuurista kadonneen kekrin paikalle.
Perimmältään on kyse auringonvalon määrästä. Kaikki merkittävät vuotuisjuhlat ovat aurinkojuhlia. Uskonnotkin ovat joutuneet sopeutumaan auringon kiertoon.
Juhannus on kesäpäivän seisaus. Joulu on talvipäivän seisaus. Pääsiäinen keikkuu kuun vaiheiden takia kevätpäivän tasauksen paikkeilla. Syyspäivän tasausta ei juhlita, koska maanviljelijällä on silloin liian kiire. Sen sijaan juhlimme Pohjois-Euroopassa kasvukauden loppua, josta marrasaika alkaa.
Vaadittakoon siis kekriä viralliseen kalenteriin ja kellojensiirtoyötä samaan ajankohtaan!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
