Turvallisuusajattelussa on nyt eurooppalaisten ratkaisujen aika
Ei koskaan enää yksin, oli monen kommentaattorin kiteytys Suomen Nato-jäsenyydelle, kirjoittaa europarlamentaarikko Eero Heinäluoma. Nopeasti sen jälkeen Suomi ja EU joutuivat laittamaan turvallisuusajattelunsa uusiksi, eikä muuttuneissa oloissa ”eurooppalaisilla ei oikein ole kuin toisensa”.
Euroopan on tiivistettävä turvallisuusyhteistyötään, kirjoittaja toteaa. Kuva: Sanne Katainen, Getty Images, Koonnut: Jarko Sirkiä6.2.202608:00
On vain vajaat neljä vuotta siitä, kun Suomi jätti Nato-jäsenhakemuksen, ja vajaat kolme vuotta siitä, kun Suomesta tuli Naton 31. jäsenmaa. Suomen sodanjälkeinen turvallisuuspoliittinen linja muuttui perusteellisesti. Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 muutti laajasti asenteita Venäjää kohtaan niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassa. Venäjä koetaan nyt arvaamattomaksi naapuriksi.
Ei koskaan enää yksin, oli monen kommentaattorin kiteytys Suomen Nato-jäsenyydelle.
Uuden strategian mukaisesti Suomi vahvisti myös suoraa kahdenkeskistä yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvalloille avattiin muun muassa mahdollisuus käyttää Suomessa 15 sotilastukikohtaa.
Yhdysvaltain presidentinvaalien mukanaan tuoma järistys Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta myös kauppapolitiikassa, on laittanut mielet matalaksi laajalti Euroopassa ja myös Suomessa. Yhdysvallat ei enää jatka entiseen malliin Ukrainan tukemista, vaan profiloituu molempien ymmärtäjäksi ja vaatii Ukrainaa suostumaan merkittäviin alueluovutuksiin. Aseita Ukraina vielä saa, jos EU ne maksaa.
Joulukuussa julkistettu Yhdysvaltain uusi turvallisuusstrategia kaatoi lisää kylmää vettä transatlanttisten suhteiden päälle. Yhdysvallat vetäytyy asteittain Euroopasta. Samalla keskustelu Euroopan strategisesta autonomiasta voimistuu, kun epävarmuus Yhdysvaltain pitkäjänteisestä sitoutumisesta kasvaa.
Suomi – ja koko EU – joutuu nyt laittamaan turvallisuusajattelun uusiksi. Yhdysvallat-yhteistyön täytyy jatkua, mutta enää tähän liittoon ei voida aikaisemmalla tavalla luottaa.
Näissä oloissa eurooppalaisilla ei oikein ole kuin toisensa. On pakko kehittää yhteiseurooppalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. On pakko kehittää eurooppalaista puolustusta. Voi hyvin olla, että tästä seuraa myös jotain päällekkäistä Naton kanssa, mutta tärkeintä on, että Euroopalla on omaa suorituskykyä, joka ei ole ulkopuolisista riippuvainen.
EU-parlamentti näytti tälle tielle tukea tammikuussa. Parlamentti korostaa, että Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut entistä haastavammaksi, mikä vaatii unionilta vahvempaa yhteistä otetta. Painotamme päätöslauselmissa, että EU:n on parannettava puolustuskykyään kokonaisvaltaisesti: perinteisten sotilaallisten uhkien rinnalla on varauduttava myös esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin suojeluun ja välineellistetyn maahanmuuton torjuntaan.
EU:n vahvemman ulko- ja turvallisuuspoliittisen roolin on näyttävä myös unionin rakenteissa ja peräänkuulutamme siksi myös siirtymistä määräenemmistöpäätöksiin sekä pysyvän puolustusministerineuvoston perustamista.
Ja kaikissa oloissa Suomen on huolehdittava omista kyvyistä ja tehtävä järkevää Suomen etujen mukaista politiikkaa niin lähellä kuin kauempana.
Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
