EU-konsultti haluaa puhdistaalobbauksen huonoa mainetta
BRYSSEL (MT)
Bryssel on EU-lobbauksen keskus: kaupungissa asioita ajaa liki 20 000 lobbaria. Heistä vain muutama on suomalaisia, joskin suomalaislobbareiden määrä on kääntynyt kasvuun aivan viime vuosina.
Yksi lobbareista, EU-konsultti Kai Keski-Korhonen kummastelee suomalaisten nuivaa suhtautumista lobbaukseen.
”Suomessa on sallittua puhua yhteiskuntasuhteiden hoidosta, vaikka myös lobbaus on yksi osa yhteiskunnallista vaikuttamista, eräänlaista politiikan tekoa”, hän sanoo.
”Lobbaaminen on aika raakaa ja puuduttavaa työtä: kontaktien luomista asiakkaan ja asioista perillä olevien tahojen kanssa, paljon tapaamisia. Ei siinä mitään salamyhkäistä ole.”
Julkisessa keskustelussa lobbaamiseen liitetään usein lahjonta, mutta Keski-Korhonen on eri mieltä.
”Minä näen täällä erittäin vähän edes mitään siihen viittaavaa. Jotkut käyttävät hirvittävät määrät rahaa eivätkä silti saa mitään aikaiseksi. Toiset saavat paljon aikaiseksi huomattavasti pienemmällä budjetilla.”
EU:n päätöksillä on merkitystä. Noin 80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä tulee Brysselistä.
Keski-Korhonen on tehnyt töitä lobbarina vuodesta 2000. Ensin hän työskenteli Britannian EU-edustuston palveluksessa. Nyt hän on yksityisyrittäjä ja erikoistunut muun muassa liikennepolitiikkaan ja sisämarkkinoihin.
”Vuonna 2000 toimittiin vielä pitkälti paperimaailmassa, joten yksi tehtävistäni oli raapia kokoon dokumentteja mahdollisimman aikaisin, jotta saimme muodostettua kannan etukäteen. Nykyään kaikki dokumentit sujahtavat sähköisesti jo paljon aikaisemmin, mutta sisältöön vaikuttaminen on pysynyt samana.”
Toinen iso muutos viime vuosina on parlamentin vallan merkittävä kasvu.
Lobbarin tehtävänä on kertoa asiakkaalle, mitä pitää tehdä, milloin ja mihin suuntaan, jos haluaa vaikuttaa tuleviin päätöksiin. Olennaista on tuntea oikeat ihmiset.
Virkamies- ja meppikontaktit ovat lobbarille tärkeitä.
”Kotimaassa eduskunta kuulee erilaisia tahoja valmistellessaan päätöksiä, mutta Brysselissä kukaan ei kutsu sinua, vaan sinun on saatava itsesi asioita valmistelevien kuultavaksi.”
Keski-Korhonen korostaa mahdollisimman aikaista vaikuttamista. ”Jos lähdet liikkeelle vasta silloin, kun lainsäädäntö on menossa pieleen, olet auttamattomasti myöhässä.”
Huolimatta parlamentin vallan kasvusta komissio on yhä ykköskohde lobbarille.
”Pitää olla läsnä ennen kuin komissio on kirjoittanut aikeistaan mitään paperille. Pitää tietää tulevista suunnitelmista mutta toki myös, mitä mieltä asioista ollaan parlamentissa. Neuvostoon vaikuttaminen on jo huomattavasti vaikeampaa.”
Toukokuun 2014 parlamenttivaalit ohjaavat aikatauluja. Komissiolla alkaa olla pian kiire viedä asioita europarlamentaarikkojen käsiteltäväksi, sillä nykyinen parlamentti alkaa valmistautua vaaleihin viimeistään vuoden päästä.
”Jos esitystä ei ehditä käsittelemään, asia raukeaa”, Keski-Korhonen kertoo.
Kansallisia epäkohtia on turha valittaa, vaan asioihin pitää löytää kaikille sopiva näkemys.
”Älä ole ongelma, ole ratkaisu”, Keski-Korhonen tiivistää.
”Yhteydenotossa pitää ottaa esille vain rajallinen määrä asioita ja esittää myös muut jäsenmaat huomioonottava ratkaisu, joka olisi samalla suomalaisittain hyväksyttävä. Liian tiukka esitys tuskin menee läpi.”
Lobbarin mukaan kompromissi on aika hyvä, kun oikein kukaan ei ole tyytyväinen.
Neuvostossa harvoin jyrätään yksittäistä jäsenvaltiota.
”Poikkeuksia voi olla. EU asettaa pankkiirien bonuksille katon, vaikka Britannia vastusti sitä jyrkästi.”
Keski-Korhosen asiakkaat ovat pääasiassa suomalaisia.
Yksi ajankohtainen kokonaisuus on komission hiljattain esittelemä neljäs rautatiepaketti. Tavoitteena on edistää ymmärrystä Suomen rautatiesektorin erityisolosuhteista, kuten poikkeavasta raideleveydestä, talviolosuhteista ja Venäjän-liikenteen tärkeästä asemasta.
Parlamentti saanee valmiiksi oman ensimmäisen lukemisensa ensi vuonna. Keski-Korhonen arvioi, että lopullisen esityksen valmistuminen vie 2–3 vuotta.
Kuten usein on tapana, Keski-Euroopan intressit ajavat pienten maiden ohi.
”Joskus isoilla jäsenmailla on myös isot muskelit ajaa omaa asiaansa”, Keski-Korhonen sanoo.
Komissio ajoi rataverkon ylläpidon ja junaliikenteen täydellistä hallinnollista eriyttämistä, mikä Suomessa on tehty jo ajat sitten. Saksassa näin ei ole tehty, eikä komissiokaan tule tätä enää vaatimaan.
”Asia käsittääkseni hoidettiin siten, että Angela Merkel soitti liikenneasioista vastaavalle komissaarille Siim Kallakselle.”
Keski-Korhonen ei ollut mukana Suomessakin paljon kohua herättäneen rikkidirektiivin valmistelussa. Direktiivin käsittelyn saama huomio oli hänen mielestään täysin kohtuutonta.
”Eihän siinä ollut enää edes mitään lobattavaa. Kyseessä oli ainoastaan kansainvälisen sopimuksen toimeenpano. Se meni pieleen jo aikaisemmin, kun asia oli esillä Imossa (YK:n alainen merenkulkujärjestö). Silloisista suunnitelmista olisi pitänyt nähdä, että Suomen on vaikea elää sen kanssa. Tässä tehtiin selvästikin virhearviointi monella eri taholla”, hän arvioi.
”Onhan se toki hieno asia ympäristölle, mutta joku käytännön kulma tähänkin asiaan olisi pitänyt saada, kun lähes kaikki tavara Suomesta kulkee laivoilla.”
TIINA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
