perjantaivieras Laki, moraali ja arvot
Kun Greenpeace-aktivisti Sini Saarela kiipesi vuorikiipeilijäköyden avulla ja kameroiden edessä venäläisen öljynporauslautan kuvetta, hän koki ettei ollut tekemässä rikosta.
Hän oli Petshoran merellä pelastamassa herkkää arktista luontoa.
Venäjän lain mukaan hän oli kuitenkin tunkeutumassa luvatta työmaa-alueelle, mahdollisissa vahingonteon aikeissa. Kiinnihän tuollaisesta jää. Niin kävi Suomessakin Greenpeacen sabotoidessa jäänmurtajien potkureita.
Kun Tampereelle itsenäisyyspäivänä 2013 kokoontuneet Kiakkovieras-mielenosoittajat huusivat Juti-naamareissa ”luokkasotaa” ja hakkasivat jääkiekkomailoilla liikkeiden ikkunoita ja poliisihevosia, he väittivät osoittavansa mieltä vähäosaisten puolesta. Tosin epäselväksi jäi, mikä oikeastaan oli ongelma, johon he halusivat kansalaisten huomion kiinnittää. Selkeää viestiä ei julkisuuteen tullut.
Kun ministeri Päivi Räsänen (kd.) lausui, että maallinen laki ja uskovan omatunto voi joskus olla ristiriidassa, hän sai kiivaan vastustusryöpyn, jossa ei edes yritettykään ymmärtää asian ydintä. Osittain tämä kyllä johtui siitä, että Räsänen puhui abortista eikä yleisestä omantunnon etiikasta.
Missä kohtaa kulkee siis kansalaistottelemattomuuden ja lakien ylenkatsomisen raja? Milloin otat yli-ihmisenä lain omiin käsiisi ja milloin uudistat eetikkona vanhentunutta lakia?
Meillä Pohjoismaissa lähdetään siitä, että maa on lailla rakennettava. Lait ovat yhteiskunnan heikoimpien turva sekä pidäkkeitä vahvimpien oman voiton pyynnille. Laki on sama kaikille ja vapaus on lainalaista. Vapaus on lakien kautta toteutuvaa. Moraali on sitä, että toimitaan suuremmin miettimättä sen mukaan kuin on tapana. Arvot puolestaan ovat asioita, joiden mukaan toimitaan omasta oivalluksesta, ilman pakkoa tain rangaistuksen pelkoa.
Olaus Petrin tuomarinohjeiden mukaan mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.
Ja kuitenkin: laki on moraalin minimi. Lain puitteissa voit toimia arvokkaammin ja eettisemmin, jos omatuntosi niin sanoo. Mutta silloin sinun on osoitettava, että ymmärrät lain ja haluat noudattaa sitä. Et rikkoaksesi lakia, vaan parantaaksesi sitä. Ellei kansalaisrohkeutta ja kansalaistottelemattomuutta olisi, pysähtyisi yhteiskunnan kehitys.
On eräitä selviä ehtoja sille, mistä voimme tunnistaa aidon pyrkimyksen lakien muuttamiseksi.
Yksi ja välttämättömin on se, että toimitaan omalla nimellä ja omilla kasvoilla. Se tarkoittaa, että olet asiasi takana, et naamarin tai puskasta ampuvan netti-nimimerkin takana. Kansalaisuuteen kuuluu että olet persoona ja muut voivat tunnistaa sinut. Tampereen Kiakkovieraat olivat tässä mielessä pelkureita ja hulinoitsijoita.
Toinen asia on se, että sinulla on viesti: pystyt kertomaan julkisuuteen, miksi osoitat mieltä ja mikä on se asia, jonka haluat muuttaa. Tässä suhteessa en ole tyytyväinen Greenpeaceen. Se aloitti keskustelun arktisesta öljynporauksesta, mutta ei ole jatkanut sitä. Jätti käyttämättä tuhannen taalan paikan. Vaikutelmaksi on jäänyt, että Greenpeace haluaa lähinnä julkisuutta.
Kolmas asia on se, että vastaat tekemisistäsi. Jos tyhmä tai väärä laki määrää rangaistuksen, kärsit sen. Näin tekivät Gandhi, Mandela ja Bonhoefferkin. Tässä uudistaja mitataan. Eetikko Bonhoeffer meni niin pitkälle, että osallistui attentaattiin Hitleriä vastaan. Ja menetti henkensä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
