vierasyliö Metsätaloudesta yritystoimintaaverotusta muuttamalla

Kun nykyistä puun myyntitulojen verojärjestelmää laadittiin vuonna 1992, jo siirtyminen metsätalouden oikeiden tulojen

verotukseen laskennallisten sijasta oli suuri harppaus. Se, millaisten oikeiden tulojen

verotukseen siirryttiin, jäi

olemattomalle keskustelulle.

Verouudistuksen yleisenä taustana oli päätös siirtyä

muiden Pohjoismaiden tapaan

ansio- ja pääomatuloihin

eriytettyyn verojärjestelmään. Näistä ansiotuloja verotettaisiin progressiivisella veroasteikolla ja pääomatuloja kiinteällä

veroasteikolla.

Uudistuksen yhteydessä

ilmeni, että metsätalouden

verotus on kulttuurisidonnaista.

Pinta-alaperusteista verotusta

oli käytetty Suomessa jo

pitkään. Pinta-alaverotus ja

samaan pohjaan perustuva

varallisuusverotus olivat

luonteeltaan progressiivista omaisuusverotusta.

Puun myyntituloverotusta

vuonna 1992 kehittänyt työryhmä päätyi metsätalouden tuloverotuksen järjestämiseen maatilatalouden tuloverolain yhteydessä siten, että vain

hankintatyön arvo olisi ansiotuloa ja loput metsätalouden tulot pääomatuloja.

Tämä järjestely poikkesi maatiloille ja yrityksiin esitetystä, nettovarallisuuden

perusteella ansiotuloihin ja pääomatuloihin jaetusta tuloverotuksesta.

Se poikkesi myös uudistuksen

yhtenä esikuvana olleesta Ruotsin metsäverotuksesta.

Kun tuloverolakikokonaisuus vuoden 1992 aikana lopulta

laadittiin, sellaisen tulonhankkimistoiminnan tulot, jotka

olivat vain joko ansiotuloja tai pääomatuloja, siirrettiin tulolähteeltään tuloverolakiin (TVL). Sieltä siis löytyvät myös metsätaloutta koskevat, osin hyvin yksityiskohtaisetkin

säädökset.

Muita verotuksen tulolähteitä

olivat maataloudesta ja sen

liitännäiselinkeinoista syntyvä maatilatalouden tulo (MVL) ja yritystoiminnasta syntyvä elinkeinotoiminnan tulo (EVL).

TVL:ssä pääomatuloina verotettavia tuloja kutsutaan usein sijoitustoiminnan tuotoiksi,

koska niiden ajatellaan olevan ”passiivisesta” toiminnasta,

sijoittamisesta. Sen sijaan maatilatalouden ja elinkeinotoiminnan tulot ovat tuottoja ”aktiivisesta” toiminnasta,

yrittämisestä.

Metsätaloudesta onkin viimeisten parin vuosikymmenen aikana alettu lisääntyvässä määrin puhua sijoitustoimintana.

Ruotsissa metsätalous käsitetään verotuksessa yritystoiminnaksi. Yritystoiminnalla on yksi ja

yhteinen tulolähde, mikä

tarkoittaa sitä, että metsätalouden, maatalouden ja muun yritystoiminnan tulot ja menot ovat rajoituksitta ristiin kuitattavissa. Yritystoiminnalla on myös yhteiset varat ja velat.

Ruotsin valitsemaa tietä ei selitä jossain määrin Suomea suurempi metsätilakoko, vaan Suomea loogisempi verotuskokonaisuus.

Toimisiko Ruotsin verotusmalli myös Suomessa?

Yksinkertaisinta olisi

yhdistää metsätalouden verotus

maatalouden kanssa, sillä MVL muistuttaa Ruotsin pienyritysveromallia. Tällöin ensimmäiseksi tulisi määritellä metsätilan varat. Jos käytettäisiin

arvostamislaissa sovellettua mallia, metsätalouden varat olisivat 10 kertaa pinta-alaverotuksen puhdas tuotto.

Varoja olisivat myös rakennusten ja koneiden menojäännökset. Velat olisivat maa- ja metsätalouteen kohdistuvia velkoja. Nettovarat olisivat

varojen ja velkojen erotus.

Pääomatulojen osuus verotettavista tuloista määritettäisiin

nettovarojen avulla. Veronmaksaja voisi itse päättää,

käytettäisiinkö nettovarojen 20, 10 vai 0 prosentin osuutta pääomatulojen laskemiseksi.

Esimerkiksi jos eteläsuomalaisen 80 hehtaarin metsätilan verotusarvo olisi 90 000 euroa ja koneiden poistamaton menojäännös 10 000 euroa, niin

metsätilan varat olisivat yhteensä 100 000 euroa. Jos metsätilalla ei olisi velkoja, nettovarat olisivat samansuuruiset.

Jos hakkuutulo olisi 30 000 euroa, niin nettovarojen perusteella siitä 20 000, 10 000 tai 0 euroa voisi olla pääomatuloa ja erotuksena vastaavasti 10 000, 20 000 tai 30 000 euroa ansiotuloa.

Toisaalta metsänomistaja

voisi päättää tehdä tasausvarauksen, joka on korkeintaan 40 prosenttia tuloksesta. Näin hän voisi siirtää 12 000 euroa

verotettavaksi seuraavana vuonna, jolloin tänä vuonna verotettavaksi jäisi 18 000 euroa.

Edellä kuvatulla verotusmallilla olisi useita vaikutuksia. Ne liittyisivät hakkuiden tai

vähintäänkin niistä tehtävien tuloutusten jaksottamiseen ja siten nykyistä säännöllisempään puukauppaan; ja toisaalta

hankintahakkuiden kannattavuuden paranemiseen, edellyttäen että hankintalisä olisi

kokonaisuudessaan yritystuloa, konehankintoja ja poistoja

voitaisiin tehdä normaalisti.

Vaikutusten taustalla ovat

tulojen mukaan kasvava ansiotulojen marginaali- eli rajaveroaste ja melko vakaa pääomatulojen rajaveroaste.

Yhteisöveron lasku on tuonut esiin myös uuden pienyritysverotukseen liittyvän ongelman: yritysmuotoneutraalisuuden vähenemisen.

Yhteisöjen ja pienyritysmuotojen verotuksen tasot olivat

suunnilleen samalla tasolla

ennen yhtiöveron hyvityksestä

luopumista. Vuodesta 2005

alkaen yhteisöveroa on laskettu

useampaan otteeseen ja sitä laskettaneen myös jatkossa.

Samaan aikaan pääomatulojen veroastetta on nostettu.

Tämä on johtanut siihen,

että yhteisöt saavuttavat yritystasolla kilpailuetua tulorahoituksen muodossa. Nykyisellään ne maksavat tuloksestaan

24,5 prosenttia veroja eli 5,5 prosenttia vähemmän kuin 30 prosentin pääomatuloverotusta käyttävät maatilat, toiminimet, avoimet ja kommandiittiyhtiöt ja metsätilat. Näin yhteisöt

voivat rahoittaa investointejaan ja kasvuaan pienyrityksiä

helpommin.

Ruotsissa yritysmuotoneutraalisuutta lisätään

expansionsfond-nimisellä

varauksella. Siinä pienyritys

tekee nettovarallisuutensa määrään sidotun varauksen,

joka verotetaan yhteisöveroasteella. Varausta voi purkaa tappiovuosina tai sen voi myöhemmin tulouttaa, jolloin maksettu yhteisövero-osuus hyvitetään lopullisessa verotuksessa.

Expansionfond-varausta

selvitettiin myös valtiovarainministeriössä vuonna 1996, mutta tuolloin selvitys ei johtanut tuloksiin, kun yhteisövero- ja pääomatuloverokannat olivat vielä yhtenevät.

JUSSI LEPPÄNEN

Kirjoittaja toimii tutkijana

Metsäntutkimuslaitoksessa.

Avaa artikkelin PDF