Suomalainen ratsastustilalevittäytyy Unkarin pustalle
ÚJLENGYEL (MT)
Peltotie päättyy pihaan, jonka saloissa liehuu kolme lippua: Suomen, Unkarin ja EU:n.
Ensimmäisenä näkyy päärakennus ja sitten monta pienempää. Keskellä pihaa kasvaa monta tukevaa puuta – tilan nimen mukaan akaasioitakin – joihin on viritetty joukko riippumattoja. Nuoriso ottaa aurinkoa.
”Työ ottaa voimille”, naurahtaa Akác-tanyan maatilan isäntäpari, unkarilainen Kati Mucsi ja suomalainen Eero Paakkola.
Pariskunta pyörittää hevostilaa ja rakentaa pikkuisen Újlengyelin kylän kylkeen pikkuhiljaa suomalaisuudesta ammentavaa yhteisöä.
Pihapiirissä on grillikotia, savi-, savu- ja kotasaunat, majoitustilaa sekä myytäviä asunto-osakkeita.
Savusaunassa paistetaan jouluksi kokonaisia palvipossuja, juhannuksena poltetaan kokko, ryhmiä viihdytetään istumalla iltaa kotatulen ääressä ja ulkomaalaisille opetetaan saunakulttuuria.
”Meillä käy yksittäisiä matkailijoita, leirikouluja Suomesta ja nytkin on tulossa yhdet 60-vuotispäivät”, Mucsi kertoo.
Tänä keväänä leirikoulussa on käynyt muun muassa pälkäneläinen Aitoon ammatillinen erityisoppilaitos.
Myös villisika- ja kaurisjahteja järjestetään ja tietenkin ratsastusta.
”Akaasiatila” sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Unkarin pääkaupungista Budapestista. Osa vieraista ei halua käydä lainkaan kaupungissa, vaan parkkeeraa koko lomaksi maalle.
Tilan käyttövoimana on isolta osalta suomalaiset rakennus-, matkailu- ja hevosalan opiskelijat, jotka ovat työharjoittelussa ylläpitoa vastaan. He tekevät nikkarointi- ja huoltotöitä sekä auttavat majoitus- ja pitopalvelun pyörittämisessä.
Suomessa ravintoloitsijana sekä hedelmien, vihannesten ja viljan maahantuojana toiminut Paakkola osti päärakennuksen 20 vuotta sitten. Viisi vuotta myöhemmin hän ja Mucsi tekivät markkinatutkimuksen.
”Huomasimme, että kaikki Suomesta tulevat haluavat ratsastaa Unkarissa, mutta omalla kielellään ja suomalaisella tyylillä. Hankimme maastohevosia ja kymmenisen vuotta sitten otimme tämän tilan matkailukäyttöön, rakensimme ensimmäiset mökit ja saunan.”
Vihtiläinen Henriikka Ranta saa tilalta kuukausipalkkaa ratsastuksenopettajana. Hän tuli keväällä ja luotsaa lokakuun loppuun saakka tilan 26:ta hevosta yhdessä unkarilaisen tilanhoitajan Gyurin kanssa.
”Hevosten pitäminen on täällä yksinkertaisempaa kuin Suomessa. Ne saavat olla vuoden ympäri ulkona pustalla, hiekkamaa on ihanteellista ratsastaa eivätkä kaikki hevoset tarvitse kenkiä. Tarhojakin rakennettaessa hiekkapohja on jo valmiina.”
Ranta on valmistunut Harjun maatalousoppilaitoksesta hevostenhoitajaksi ja hankkinut työkokemusta useista eri maista. Täällä hän vie kävijöitä hevoskärryajelulle ja maastoon.
”Meillä on erilaisia hevosia, suomalaisia ja unkarilaisia puoli- ja lämminverisiä, entisiä ravureita, vuonohevosia, poneja ja sopivia sekä kokemattomille että niille, jotka haluavat haasteellisemman hevosen.”
Hevostaloudella on Unkarissa pitkät perinteet, mutta ala on romahtanut: maassa oli ennen toista maailmansotaa miljoona työhevosta, mutta muiden hevosvoimien tultua tilalle nyt ehkä vain 60 000.
Mucsi kertoo maatalouden alennustilasta: Ennen lähes kaikkien elintarvikkeiden suhteen omavarainen maa on joutunut luopumaan EU:n vuoksi puolesta sioistaan, kaatamaan hedelmäpuunsa ja rypäleviljemänsä, sulkemaan yhdeksästä sokeritehtaastaan kahdeksan ja alistumaan Ranskan ja Italian vaatimuksiin siitä, että viiniin saa sekoittaa sokeria.
”Ja muun muassa pieniä leipomoita on suljettu uusien desinfiointivaatimusten vuoksi. Ranskassa viranomaisia kivitettäisiin, jos siellä yritettäisiin samaa”, Mucsi puhisee.
”Vihannekset tuodaan Espanjasta tai Pohjois-Afrikasta, omat sipulilajikkeemme ja 3 000 hehtaarin tuotanto on nyt 150 hehtaaria ja jos belgialaista possua yrittää paistaa, saa hävetä, kun se on täynnä vettä.”
”Silti meillä on Saksaa korkeampi veroaste, Euroopan korkein arvonlisävero, 27 prosenttia, ja keskipalkka alle 400 euroa.”
Mucsi ihmettelee ihmisten tietämättömyydellä pelaamista: EU-hyvään uskova kansa otti nousukaudella valuuttalainaa ja oli hukkua velkoihinsa.
”Eläkekassojen rahat valtiollistettiin, ja sinne ne menivät.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Huomasimme,
että kaikki Suomesta tulevat haluavat ratsastaa Unkarissa, mutta omalla kielellään
ja suomalaisella
tyylillä.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
