Muista nämä säännöt kun liputat ‒ esimerkiksi liputusajasta saa joustaa

Liputukseen sopivat niin perhejuhlat, syntymäpäivät, kesän ensimmäinen lomapäivä kuin illanvietto ystävien kanssa. Kuva: Carolina Husu

Monen tontilla seisoo lipputanko, ja uusien talojen rakentajat miettivät, että kyllähän nyt lipputanko pitää pihalla olla! Mutta tuleekohan liputuksesta huolta ja stressiä? Jos ei osaa, jaksa tai muista?

Ei hätää! Suomen lipun käyttö on melko vapaata, kunhan muistaa muutaman säännön. Suomalaisuuden liittokin kannustaa liputtamiseen muulloinkin kuin vakiintuneina ja virallisina liputuspäivinä.

”Liputtamista ei kannata arkailla”, liitto kannustaa.

Liputukseen sopivat niin perhejuhlat, syntymäpäivät, kesän ensimmäinen lomapäivä kuin illanvietto ystävien kanssa. Taloa kohdanneen surunkin voi viestiä liputtamalla kansallislipulla.

Puhtaus ja taivas, lumi ja järvet. Sininen ja valkoinen olivat esillä Suomen lipun väreiksi jo 1800-luvulla, mutta siniristilippu hyväksyttiin kansallislipuksi vasta itsenäistymisemme jälkeen.

Luonnoksen laativat taiteilijat Bruno Tuukkanen ja Eero Snellman, kun taas Akseli Gallen-Kallela ehdotti valkoista ristiä siniselle pohjalle.

Virallisia lippuja on nykyisin neljä. Yleisin on kansallislippu eli sininen risti valkoisella pohjalla. Valtion virastojen ja laitosten valtiolipussa ristin keskellä on Suomen leijonavaakuna. Puolustusvoimien lipussa yksi reuna on lisäksi kielekkeinen.

Neljäs virallinen lippu on presidentin lippu, jossa kielekkeisen valtiolipun yläkentässä on sinikeltainen vapaudenristi.

Liputtamista valvoo sisäministeriö ja lipusta säädetään lippulaissa. Lipun ja ristin oikeat mittasuhteet ja värit on säädetty sakon uhalla.

Valtiolipun keskellä on leijonavaakuna. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lipun tulee olla siisti, ehjä ja puhdas, eikä se saa repeytyä salossa ollessaan. Oikein kovalla tuulella kannattaa siis jättää liputtamatta.

Lipun tulee näkyä 1–2 -kerroksisen talon yläpuolella tyynelläkin säällä. Nostetun lipun pitää myös antaa liehua rauhassa sen laskemiseen asti.

Lippuun ei saa lisätä mitään tekstiä tai kuvioita. Jos niin tekee, syyllistyy lipun turmelemiseen ja epäkunnioittavaan käytökseen. Säännöt koskevat itse Suomen lipun lisäksi myös tarroja, kangasmerkkejä ja piirustuksia.

Lippua ei saa käyttää ikkunaverhoina eikä siihen saa kääriytyä esimerkiksi urheilujuhlassa. Niissä voi käyttää kannustus- ja heilutuslippuja.

Veneissä voi käyttää kansallislippua tai siitä vuonna 1919 johdettua veneseuralippua, jossa sinisen ristin päällä on kapea valkoinen risti.

"Itsenäisyyspäiväni alkaa juhlallisesti lipun nostolla ja jatkuu jumalanpalveluksen valmistelulla", kertoo Tuusulan seurakunnan suntio Mervi Kari. Kirkon lisäksi hän käy nostamassa liput Hyrylän ja Kellokosken seurakuntataloilla. Lipputyö ei pilaa hänen juhlapäiviään, sillä jos hänellä on työpäivä, lippujen nostot ja laskut ovat osa sitä. Kuva: Carolina Husu

Liputusajat on määritelty, mutta niistä voi joustaa, kunhan ei jätä lippua salkoon yöksi.

”Liputtaminen liputusajoista joustaen on paljon parempi, kuin jättää liputtamatta kokonaan”, liitto ohjeistaa.

Yksi jos toinenkin on osallistunut lapsena leireillä lipunnostoon. Mieleen on ehkä jäänyt arvokkaan hetken lisäksi myös se, ettei lippu saa koskettaa maata, lippua kunnioitetaan nostettaessa katseella ja että se taitellaan säilytykseen sininen kangas päällimmäiseksi.

Likaista tai repaleista lippua ei saa käyttää, vaan se pestään ohjeiden mukaan, kuivatetaan aina sisätiloissa ja jos sitä korjataan, jäljet eivät saa näkyä.

Käytössä kulunut ja haalistunut lippu hävitetään polttamalla tai leikkaamalla se pieniksi palasiksi. Palat viedään pois useammassa roskapussissa, ettei niistä tunnista lippua.

Lippua ei saa uusiokäyttää kankaana tai pölyrättinä eikä haudata maahan eikä mereen.

Jos liputus mietityttää, Suomalaisuuden liitto neuvoo ilmaiseksi ja myy ”Liputustieto” –kirjaa sekä Suomen ja ulkomaiden lippuja.