LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Ympäristö

Kukkaniitty kukoistaa sorapohjallakin – tutkijatohtorille niittyjen istutus tuo vastapainoa arkeen

Vapaaehtoiset pyrkivät elävöittämään kaupunkikuvaa kylvämällä niittyjä erilaisiin kasvualustoihin.
Rami Marjamäki
Jere Nieminen ryhtymässä kylvämään siemeniä sepelipohjalle Tampereen Viinikanojalla.

Kukkaniittyjen eli sissiniittyjen perustaminen on oiva tapa tuoda luontoa kaupunkiin, Villi vyöhyke -luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jere Nieminen sanoo.

Vuonna 2013 perustetun tamperelaisen järjestön jäsenet pyrkivät toiminnallaan tekemään luonnonsuojelutyötä ja löytämään uusia menetelmiä luonnon elävöittämiseksi.

”Niitty- ja ketokukkien kasvupaikat vähenevät varsinkin kaupungeissa. Pyrimme toiminnallamme elävöittämään kaupunkikuvaa kylvämällä niittyjä erilasiin kasvualustoihin kuten jopa soraan, hiekkaan ja sepeliin”, Nieminen kertoo.

Sissiniittyjen kylväjät tekevät työtään täysin vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksellaan. Käytettävät siemenet he hankkivat luonnosta sekä ostavat pakattuina. Oleellisinta on, että kaikki kylvettävät siemenet ovat kotimaisia.

”Vierasperäisiä lajeja ei kannata levittää, vaan turvata suomalaisille kukille kasvupaikkoja. Vaikka ulkomailta saisi myös Suomessa kasvavien kukkien siemeniä, emme halua käyttää niitä, sillä niissä voi olla erilaisuutta.”

Nieminen sanoo, että nyt on paras aika kukkaniittyjen perustamiselle. Viileä syyssää ja kovatkaan sateet eivät ole este.

”Parasta kylvöaikaa ovat loka- ja marraskuu, eivätkä pienet yöpakkasetkaan haittaa.”

Kylvöä ei kannata kuitenkaan tehdä, kun sää on miinuksella. Siemenet saattavat kulkeutua jäisestä maasta toiseen paikkaan. Lumen tulo maahan tarkoittaa kylvökauden loppua.

”Kun kylvö tehdään näin loppusyksystä, ovat siemenet valmiina kevättä varten. Toinen hyvä kylvöaika on huhtikuussa eli heti, kun lumet ovat sulaneet”, Nieminen toteaa.

Kukkaniittyjen perustaminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä kylvö ei onnistu aina. Syynä epäonnistumiseen voi olla yksinkertaisesti se, että kylvetyt siemenet eivät viihdy kyseisessä paikassa.

”Olemme kylväneet kymmeniä sissiniittyjä ja käyttäneet noin viidenkymmenen kukan siemeniä. Osa niityistä on menestynyt, osa ei”, Nieminen kertoo.

”Luontaisen kasvupaikan osalta ei voi myöskään vetää johtopäätöksiä siitä, missä kukat kasvavat. Niiden menestymiseen liittyvät monet muut ympäristön asiat, kuten esimerkiksi siementen leviäminen sekä kilpailu muiden kasvilajien kanssa”, Nieminen muistuttaa.

Rami Marjamäki
Parhaiten soralla ja hiekalla ovat menestyneet muun muassa mäkitervakko, keltamaite, tulikukat sekä kelta-apila. Osa siemenistä on kerätty suoraan luonnosta.
Oleellisinta on, että kaikki kylvettävät siemenet ovat kotimaisia.

Kukkaniittyjen puhkeaminen loistoon ei tapahdu hetkessä, vaan kylväjän on oltava maltillinen.

”Niityn kasvaminen kauniiksi vie pari kolme vuotta. Sen puhkeamiseen täyteen loistoon kuluu vielä vuosi lisää.”

Niemisen mukaan niittyjä kannattaa kylvää kerralla useampia. Jos jokin niitty ei onnistu, ei pettymys muodostu suureksi.

Varmimpia kukkia kasvuun lähtemisen osalta ovat Niemisen mukaan esimerkiksi päivänkakkara ja puna-ailakki. Soralla ja hiekalla menestyvät todennäköisemmin muun muassa mäkitervakko, keltamaite, tulikukat sekä kelta-­apila.

”Kannattaa kylvää rohkeasti ja tehdä omia havaintoja. Siemenet ja kylvöpaikat on myös hyvä dokumentoida vaikkapa kuvaamalla. Siten saadaan seurattua, mitkä siemenet menestyvät missäkin.”

Sissiniittyjen kylvössä ei maahan tehdä mitään muokkaustöitä, vaan luonnon annetaan hoitaa homma. ”Olemme muutamilta kasvaneilta niityiltä karsineet pois ainoastaan lupiineja ja pajuja. Muuten kaikki on luonnon omassa huomassa.”

Nieminen sanoo niittyjen kylvön ja luonnossa liikkumisen tarjoavan myös mainiota vastapainoa työelämään.

”Työskentelen Tampereen yliopistossa tutkijatohtorina, ja aikaa kuluu paljon sisätiloissa. Tällainen luonnossa tapahtuva toiminta on siinäkin mielessä tervetullutta.”

Rami Marjamäki
Oleellisinta niittyjen kylvämisessä on se, että siemenet ovat kotimaisia. Paras kylvöaika on loka–marraskuussa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsolat-tähti ei innostunut julkisuudesta ja keskittyy työn tekoon: "Minua ei ole nähty naistenlehdissä"

Hevosala esittäytyy Tampereella

Suur-Tampere ei kelpaa Tampereen naapureille