Olympiastadion on nyt aika makea - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen Seuraava

Olympiastadion on nyt aika makea

Oikeastaan vieläkin korpeaa se yksi kerta, kun satoi vettä ja sitä oli valunut housuihin asti jo paljon ja lähdin katsomosta baariin katsomaan pelin loppuun.

Se oli joku Suomen jalkapallomaajoukkueen matsi Olympia­stadionilla ja Suomi pelasi huonosti. Elettiin Huuhkajien syvimmän pohjan aikoja. Lähdettyäni tunsin pettäneeni kaikki.

Nyt nuo ajat ovat ohi. Eikä vain Huuhkajien menestyksen suhteen, vaan myös Olympiastadionin. Nyt tuo Pohjoiskaarteen paikka on katettu ja katsomon reunan yli puhaltanut pohjoisviima ei enää koskaan aja heikkoa katsojaa etsimään lämpöä jostain muualta.

Uuden Olympiastadionin iskulauseeksi on valittu lause fiiliksen vuoksi. Se on varmaan vetävä linja, sillä niin moni on kokenut täällä suuria tunteita.

Niin minäkin. Periaatteessa elämäni sai uuden suunnan Stadionin eteläkaarteessa vuonna 1989. Silloin pelattiin Suomi–Hollanti-matsi ja näin ensimmäisen kerran ison ottelun täydellä Stadionilla. Sen jälkeen kaikki muuttui, sillä maailmankuvani avartuminen alkoi.

Ottelun muistelu oli tämän kolumnipalstan ensimmäinen juttu. Sen kokemuksen aloittamasta suunnasta elämässäni olen tehnyt myös osan ammattiani.

Kahdesti pääsin vanhan Stadionin kentälle saakka. Ensimmäisen kerran teinivuosina TUL:n liittojuhlilla Jyväskylän Palloseuran väreissä. Marssimme pitkin kaupunkia, ja tuhatpäinen työväen urheilujoukko kokoontui Stadionin kentälle.

Toinen kerta oli enemmän urheilua, kun kaarsin lopen uupuneena maratonportista viimeiselle kierrokselle Helsinki City Runissa.

Juoksin (kävelin) puolimaratonin ennätykseni hieman alle neljä tuntia ja halusin vain maata keskiympyrässä. Nurmi oli niin pehmeää ja ajattelin jalkapalloa. Nyt edustin alasarjajalkapalloseura Helsingin Pumppua.

Jalkapalloa Stadionin nurmelle en ole koskaan päässyt pelaamaan. Mediapäivänä pääsin sentään mittailemaan nurmen pehmeyttä. Noin 25 milliä korkea kuulemma ja leikataan päivittäin. Olisi pitänyt ottaa pallo mukaan. Nurmen korkkasivat naisten Kansallisen liigan joukkueet HJK ja PK-35. HJK voitti 2-0.

Aivan täydellinen areena ei sentään ole. Pukukoppitilat ovat syvällä maan alla, ja torni on jäänyt maalaamatta. Sen laikukkuus pistää silmään muuten puleeratussa ulkomuodossa.

300 miljoonan euron projektissa kuulostaa myös hieman oudolta, että edustussauna jätettiin säästösyistä rakentamatta. Kustannukset ylittyivät muutenkin suunnitellusta reilusti. Monessa muussa on yhteistyökumppani kyllä saatu jakamaan kustannuksia. Ainoat saunat on varattu urheilijoiden puku­koppeihin. Nyt jäämme vaille kahden suomalaisen ikonin yhdistelmää.

Mutta tämä kritiikki varmaan unohtuu, kun katsomo jonain päivänä pamahtaa täyteen ja huudon pauhu siivittää Huuhkajat menestykseen. Nyt se näyttää vaikealta, sillä ensimmäinen ottelu Walesia vastaan syyskuun 3. päivä pelataan tyhjille katsomoille, jos pelataan lainkaan.

Yksi Stadionilla koettu elämys tosin tuskin toteutuu uudestaan. Bubi-huuhkajan on vaikea kuvitella löytävän tiensä uusien kattojen rajaamasta pienestä aukosta sisään.

Pumppu lujilla -palstalla tarkastellaan urheiluelämää joka toinen viikko. Kirjoittaja on MT:n uutispäällikkö.

Edellinen Seuraava